Hampuusi: Selasin Primen viimeksi lisättyjen elokuvien listausta ja sieltä hyppäsi esiin, American fiction, joka oli yksi parhaan elokuvan ehdokkaista Oscar-gaalassa, joten päätin katsastaa sen. Elokuvassa englanninkielen professorina toimiva kirjailija, ei löydä uudelle kirjalleen kustantajaa, sillä kirja ei ole tarpeeksi ”musta”. Näin hän päättääkin kirjoittaa puoliksi vitsillä kliseisen ja yliampuvan stereotypisen kirjan mustista, osoittaakseen kustannusalan tekopyhyyden, mutta vitsiä ei ymmärretä ja kirjasta tulee jättimenestys, ihan vääristä syistä. Tällaisissa merkeissä lähdetään elokuvaan, joka on kerännyt suitsutusta, ehdokkuuksia ja palkintoja.
Kyseessä on yhteiskuntakriittinen elokuva, kuten tänne asti lukeneet ovat varmaan arvanneetkin. Tämä on niputettu draamakomedian alle ja kyllä se siihen lajityyppiin meneekin, mutta mistään hah hah-komediasta ei ole kysymys, vaan enemmänkin satiirista. Ja kyllä kritiikki ja piikittely osuu monissa paikoissa maaliinsa ja pistää ajattelemaan. Draamapuoli elokuvassa on kovin arkista, mutta myös surullista. Se tasapainottaa kerrontaa ja tuo syvyyttä tarinaan sekä antaa hahmoille mahdollisuuden kasvaa. Jeffrey Wright on pääosassa mainio älykkäänä ja turhautuneena kirjailijana. Lopputuloksena on puhutteleva ja ajatuksia herättävä elokuva ja jos tällaiset elokuvat kiinnostelee, niin otahan koppi.
Griselda on Netflixin 6-osainen rikos-sarja tammikuun lopulta. Sarja kertoo Griselda Blancosta, joka karattuaan Kolumbian Medellinistä, nousi 80-luvulla Miamissa kokaiini-kartellin pomoksi ja pelätyksi Kummitädiksi. Sarja alkaa Pablo Escobarin sitaatilla ”Ainoa mies, jota olen pelännyt on nainen nimeltä Griselda Blanco”. Tämä vaikuttaakin Narcos sarjan spin-off:lta, onhan tekijäjoukoissa samoja henkilöitä, mutta enemmän tämä on pääosan Sofia Vergaran intohimoprojekti, jota hän on puskenut eteenpäin jo kymmenisen vuotta.
Kyseessä on varsin klassinen rikollispomon nousu ja tuho tarina. Merkittävin ero verrokkeihinsa on, että tällä kertaa kyseessä on miehen sijaan naisen tähdittämä tarina. Sofia Vergara onkin pääosassa yllättävän hyvä. Hän luo Griseldasta monitasoisen hahmon, joka ei ollut pelkästään kunnianhimoinen ja myöhemmin vainoharhainen huumepomo, vaan myös äiti. Sarjassa on tyylikästä ja viihdyttävää meininkiä tällaisista tarinoista pitäville. En tiedä paljon tarinaan on sekoitettu fiktiota tai minkä verran tätä on väritetty, mutta naisnäkökulmasta huolimatta tämä ei ole hirveän omaperäinen, vaan vastaavia tarinoita on nähty aikojen saatossa paljon. Näin vaikka tämä hyvä onkin, niin ei tästä enää jaksa innostua ampumaan serpenttiiniä ilmaan. Silti rikollispomojen nousu ja tuho tarinoista pitäville suositus.
Hevoshuutaja: Road House. Amazon Primeen vastikään saapunut toimintaelokuva on uusintaversio jostain 80-luvun klassikosta, jonka Hampuusi kertoi nuorena poikana katsoneensa lukemattomia kertoja. Itse en muista kyseistä klassikkoa nähneeni joten tarinakaan ei ollut tuttu. Itsensä kovaan tikkiin pumpannut Jake Gyllenhaal on entinen vapaaottelija Dalton, joka päätyy portsariksi Floridalaiseen anniskeluravintolaan. Ja portsarille toden totta onkin tarvetta, baarissa tapellaan useita kertoja illassa ja porukkaa saa heitellä pihalle tämän tästä. Normaalien baaritappeluiden lisäksi ylimääräistä harmia aiheuttaa paikallinen rikollisporukka joka yrittää saada baaria lopettamaan toimintansa. Dalton on kuitenkin eri mieltä, ja aika pian käynnissä onkin melkoinen hullunmylly.
Road House on alkuun oikein viihdyttävää huumoripitoista toimintaa. Alun vahva vire kuitenkin jotenkin hukataan elokuvan edetessä, ja meno muuttuu vähän jopa puuduttavaksi. Asiaa ei helpota lainkaan elokuvan ”pääpahis” Knox, jota näyttelee nykyisin lähinnä kokkelinhuuruisesta twitteröinnistään tunnettu vapaaottelija Conor McGregor. Conorin näyttely on karmeaa katseltavaa, ja lisäksi mies kävelee kuin appelsiinit kainaloissaan ja yksi takapuolessa. Toisaalta niinhän mies taitaa normaalistikin kävellä, mutta elokuvassa nähtynä se ei oikein toiminut. No tähänkin vähän toki tottui elokuvan edetessä, mutta olisi tähän voinut jonkin oikeankin näyttelijän palkata. Muissa rooleissa nähdään tuntemattomampia naamoja joista ei ole pahaa sanottavaa. Elokuvan toiminta/baarimyllytyskohtaukset ovat aivan mukavaa katseltavaa, mutta muutama erikoistehoste oli toteutettu melko kehnosti. Baaria terrorisoivan porukan johtajan hahmoa ja hänen motiivejaan avattiin vähän huonosti, vaikka siihen elokuvan mitta olisikin antanut mahdollisuuden. Missään nimessä tämä ei ollut huono elokuva, mutta olisi voinut olla paljon parempikin, nyt lähinnä alku puolituntinen oli sellaista oikeasti hyvää elokuvaa. Pitänee joskus katsoa se alkuperäinen versio jotta osaan sanoa tehtiinkö tässä jotain huonosti verrattuna siihen.
Hampuusi: Joo-o, se alkuperäinen kasarin lopun Roadhouse – Kuuma kapakka oli kova sana lapsuudessa ja nuoruudessa. Se on ilmeisesti jonkinlainen sukupolvikokemus myös ja nauttii kulttiklassikon asemaa. Meinaan, ettei oltu naapurin pojan kanssa ainoat, joiden VHS-nauhurissa se pyöri silloin useita kertoja. Vaan mulla on esim. yks whatsapp-ryhmä, jossa Roadhouse nousee esiin edelleen vähintään pari kertaa vuodessa. En silti väitä, että se olisi mestariteos. Se on aikakautensa tuote, eikä varmasti vetoa nyky-yleisöön samalla lailla. Voin jopa myöntää, että se on auttamatta vanhentunut, mutta sillä on paikkansa mun nostalgiapussukassa. Ihan ensireaktioni uuteen Roadhouseen oli, että miksi? Ja toiseksi, että noh, Jake Gyllenhaal voi pääosassa istua ihan hyvin Patrick Swayzen saappaisiin. Sitten kolmanneksi, että kukahan siinä näyttelee sitä vanhaa kettua, jonka Swayze pyysi apuun alkuperäisessä?
Katsottuani tänään aamulla elokuvan, niin en vieläkään tiedä miksi tämä tehtiin. Ehkä tämä on UFC-mainos tai jotain. Enkä myöskään ymmärrä miksi ohjaaja Liman pahoitti mielensä, kun tämä ei saanut teatterikierrosta, vaan pukattiin suoraan suoratoistopalveluun. Sillä tämä oli aika huono, eikä Liman ainakaan hyvää mainosta tällä olisi uralleen saanut. Ei tämä UFC-Jake Gyllenhaaliin kaadu, mutta filosofisempi Patrick Swayze vie kyllä voiton tästä. Tosin ei Jakelle tule apuja käsikirjoituksestakaan. Sitten elokuva hukkaa suuren mahdollisuuden, eli Päähahmon ja Silver Fox mentori-hahmon ystävyyden, joka oli kantava voima alkuperäisessä. Nyt vanha kettu on pudotettu kokonaan pois hahmokaartista. Muutenkin elokuva on ontto ja muovinen raina, joka on raikas kuin jääkaappiin unohtunut salaatti. Jos tästä kuitenkin jotain hyvää haluaa sanoa, niin ei ole lähdetty kopioimaan vanhaa, vaan on otettu alkuperäinen idea ja rakennettu sen ympärille uutta, mutta lepikkoon mentiin, niin että ropina vaan kävi. Sillä lopputulos on kaikinpuolin helposti unohdettava.
Hevoshuutaja: Land of Bad, katsottu IPTV-palvelusta. Nuorin Hemsworthin veljeskolmikosta, Liam, on jonkinlainen tiedustelusotilas nimeltään Kinney, joka joutuu/pääsee eliittisotilaiden kanssa vaaralliselle pelastustehtävälle Filippiiniläissaarelle. Kolme muuta ryhmän jäsentä ovat tehtävässä tappamassa ja hoitamassa varsinaisen toiminnan, kun taas Kinneyn rooli on pitää yhteyttä heitä taivaalta valvovaan droneen. Dronen puikoissa toisella puolen maailmaa häärii Russell Crowe. Operaatio perkelöityy pahasti heti alkuunsa ja pian Kinney on yksin ja aloittaa hurjan pakomatkan läpi viidakon. Pakomatkalta ei vaarallisia tilanteita puutu, ja Russell Crowe auttaa miestä parhaansa mukaan taivaalta.
Kun tämän kansikuva tuli vastaan ajattelin oitis että katsotaan alta pois että saadaan blogiin jotain täytettä. Kansikuva oli siinä määrin geneerinen sotaelokuvakansi ja kun mukana on vielä uransa ehtoopuolella oleva Russell Crowe, niin odotin että melkoinen kalkkuna lienee luvassa. Mutta perkele että olinkin pahasti väärässä! Elokuva menee heti ns. asiaan ja miehet lähtevät samantein vaaralliselle pelastusoperaatiolleen. Näyttelijät vaikuttavat siltä kuin olisivat kakkosammatiltaan sotilaita, tai ainakin meikäläiseen veljien toiminta sotatilanteessa teki vaikutuksen. Olen muutenkin vähän aina ollut heikkona tämänkaltaiseen sotapornoon, isoja aseita, räjähdyksiä ja ruumiita, joten olin otollista maaperää Land of Badille. Taivaalla liikkuva drone tuo oman hienon lisänsä elokuvaan aina kun tilannetta seurataan sen kameran läpi. Land of Bad ei päästä katsojaansa helpolla sillä se etenee kuin juna siirtyen jännittävästä tilanteesta toiseen. Tuolin käsinojista saikin välillä puristaa oikein lujasti, siinä määrin kiperäksi tilanteet menivät. Toimintakohtaukset olivat suurimmaksi osaksi hienon näköisiä ja uskottavia, joskin loppupuolella meni vähän ramboiluksi. Kameratyöskentelyssä oli drone-elementin lisäksi muitakin hienoja pieniä oivalluksia. Russell Crowe ei nykykunnossaan ole missään määrin sopiva rooliinsa, mutta kyllähän mies edelleen näytellä osaa kun sille päälle sattuu. Ennakkoon ajattelin että Liam Hemsworth on aikamoinen pökkelö, mutta kunnialla hänkin tästä selvisi. Land of Bad on rehellinen toimintaelokuva joka ei ehkä ole kaikkein uskottavin, mutta ei myöskään sisällä mitään turhia ihmissuhde-elementtejä, pelkkää miehekästä jenkkiarmeijan rahoittamaa sotapornoa. Suosittelen vahvasti sotaelokuvien ystäville.
Satunnaistoisto 