Hampuusi: Tällä viikolla meikämutterilta kaksi Netflix-sarjaa. Otetaan ensiksi Petät vain kerran (Fool me once), joka on 8-osainen jännitys-sarja aivan tämän vuoden alkumetreiltä. Sarjan päähahmo on Maya, joka on menettänyt työnsä armeijassa, sisarensa ja nyt vielä miehensä. Yhtenä päivänä tuore leski näkee vauvakameran nauhoitteelta kuolleen miehensä leikkimässä lapsensa kanssa. Tapauksen selvittely vie hänet melkoisten juonitteluiden ja salaisuuksien syövereihin. Siinä lähtöasetelmat tähän mysteeriin.
Tämä britti-jännäri kietoi minut pauloihinsa heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Hahmoja ei ole liikaa, joten vaikka kaikilla on jotain salattavaa, niin vauhdikkaissa käänteissä pysyy hyvin mukana. Samalla kun kietoutuu tiukemmin mysteerin salaperäiseen verkkoon ja janoaa vihjeitä palapeliin, jotta iso kuva muodostuisi. Sarja etenee melko rivakkaan tahtiin ja mysteeri kasvaa siinä samalla, mutta myös vyyhti avautuu. Näin salaisuudet ja juonittelut eivät pääse kasautumaan. Silti touhu lähtee lopussa laukalle, mutta siinä vaiheessa on niin koukussa ettei sillä enää väliä. Sitä haluaa vaan tietää miten tässä käy ja loppuratkaisu on yllättävä, eikä onneksi niin typerä kuin vastaavissa monesti. Silti tunsin itseni hieman petetyksi.
Tosin se voi johtua ihan vain siitä, että oletin ratkaisun vievän eri suuntaan. Kyseessä on siis sekä koukuttava, että hengästyttävä jännäri, joka tekee mieli ahmia nopeaan tahtiin. Vaikka kyseessä on taattua britti-laatua, aina näyttelijäsuorituksista lähtien, niin on tässäkin omat sudenkuoppansa. Nimittäin dialogi on paikoin jotenkin kornia tai keskeneräistä ja särähtää korvaan, mutta tarinan ja mysteerin imu saa kyllä unohtamaan ne hetket nopeasti. Joten pikku vioistaan huolimatta tykkäsin ja uskallan suositella tätä, jos mysteerijännärit kiinnostelee.
Otetaan toisena Poika nielaisi maailmankaikkeuden (Boy swallows universe), joka on 7-osainen rikossarja. Sarjassa 13-vuotias poika joutuu kohtaamaan karun maailman, perhettään kohtaavine vaaroineen kaikkineen, yrittäessään selviytyä elämästään parhaansa mukaan. Sarjan päähenkilö on siis kasvavassa iässä oleva pikkuvanha, jonka lähtökohdat tulevaisuuteen ei ole parhaat mahdolliset. Äiti on entinen huumeaddikti, isäpuoli on diileri, veli on lopettanut puhumisen, eläen mykkänä ja isä on alkoholisti.
Näistä asetelmista on lähdetään siis mukaan seikkailuun, jossa synkkä rikostarina sekoittuu saumattomasti sympaattisen pojan tarinaan, joka ei menetä positiivista elämän asennettaan ikävien ja pahojen asioiden ympäröimänä. 80-luvulle sijoittuva tarina on mukavan omalaatuinen. Oman mausteensa tuo pelkästään Australialainen ote, joka eroaa meille tulevasta valtavirrasta, mutta on mukana myös hyppysellinen fantasia-elementtejä. Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan hyviä ja siksi hyvin kirjoitetut hahmot voittaa katsojan puolelleen. Jos jotain huonoakin tästä sanoo, niin oliko se 5.jakson jälkeen, kun hypätään muutama vuosi eteenpäin, niin siinä menee hetki, että tottuu taas meininkiin ja pääsee takaisin sisään sarjaan. Jokatapauksessa lopputuloksena on onnistunut sekoitus synkkyyttä ja rosoisuutta, sekä hyvän mielen kerrontaa ja valoa pimeyden keskellä. Näimpä tätä on helppo suositella useimmille.
Hevoshuutaja: Meikä katseli Marvelin uusimman supersankaripätkän nimeltään Madame Web. Fifty Shades of Grey-kökkötrilogiasta tuttu Dakota Johnson on Cassandra Webb, ihan tavallinen ambulanssikuski joka työonnettomuuden jälkeen alkaa näkemään pieniä hetkiä tulevasta, jonkinlaisia etiäisiä. Hieman tämän jälkeen Cassandra sattuu samaan metrovaunuun kolmen teinin kanssa, ja aistii että tytöt ovat vaarassa. Ja toden totta, pian metroasemalla riehuu jonkinlainen paha hämähäkkimies joka yrittää pistää teinikolmikkoa kylmäksi. Nelikko pakenee kaupungista ja miettii miten tästä kiperästä tilanteesta selvitään.
Meikällä ei ollut tästä minkäänlaista ennakkotietoa, odotin että Madame Web olisi jonkinlainen naispuolinen hämähäkkimies, tai no, hämähäkkinainen. Mutta eihän se ihan niin ollut. Madame Webin käänteis-deja-vu tyyppinen supervoima on melkoisen vaatimaton Marvelin loputtomassa supervoimakataloogissa, mutta tavallaan ihan piristävää että mitään ihan älyttömiä supervoimia ei sankarille oltu suotu. Siihen ne positiiviset asiat sitten melkein jäävätkin. En oikein tiedä mitä tämän kanssa on tapahtunut, yleensä Marvel-leffoilta on kuitenkin voinut odottaa edes jonkinlaista tasoa ja vähintään ammattimaista tuotantoa. Pääroolin Dakota Johnson ei varsinaisesti ole omaan mieleeni jäänyt minään valtaisan ilmeikkäänä näyttelijänä, mutta tässä elokuvassa nainen näyttelee kuin pakotettuna. Dakota pääosin vain lukee repliikkinsä läpi vailla minkäänlaista tunnetta. Teinikolmikosta tunnetuin näyttelijä lienee Sydney Sweeney, joka on tällä kertaa puettu normaalin ihmisen tavoin, lukuunottamatta pientä pätkää jossa hänetkin on puettu johonkin supersankariasuun kahden muun teinin kanssa. Tämä tulevaisuuteen sijoittuva pätkä on luultavasti mukana vain että on saatu traileriin leikattua pätkä nuorista naisista hämähäkkiasuissa, sillä mitään supervoimia kolmikolle ei elokuvan aikana suoda, enkä ole kovin toiveikas sen suhteen että Madame Web kakkosta koskaan nähdään. Elokuvan pahista ei kunnolla pohjusteta, eikä katsojalla ole mitään käsitystä miksi pahis on pahis ja tekeekö hän jonkinlaisia konnuuksia muuten kuin tämän elokuvan puitteissa. Jostain syystä myös suuri osa pahiksen puheesta on selvästi jälkiäänitetty, mikä kyllä pistää korvaan melkolailla. Visuaalisesti Madame Web jää pahasti jälkeen Marvelin normaalitasosta, eikä toimintakohtauksissa muutenkaan oikein tapahdu mitään mielenkiintoista. Kaikesta purnauksestani huolimatta tämän katsominen ei varsinaisesti tuottanut tuskaa, sujuvasti mentiin eteenpäin, vaikkakin täysin älyttömin juonenkääntein jotka saivat lyömään kättä otsaan. Madame Web menee siihen kategoriaan että sen voi katsoa kerran kaveriporukan kaljoittelun lomassa, muuten en kyllä suosittele kokeilemaan.
Irish Wish, Netflix. Lindsay Lohan on kustannustoimittaja Maddie Kelly, joka on ihastunut työkaveriinsa kirjailija-Pauliin. Maddien harmiksi Paul valitsee kuitenkin rinnalleen Maddien ystävän Emman. Tästä jonnin verran aikaa eteenpäin ja Paul onkin jo menossa naimisiin Emman kanssa. Häät ovat Paulin kotimaisemissa Irlannissa, jonne tietysti myös Maddie on kutsuttu. Elämään pettynyt Maddie törmää Irlannissa jonkinlaiseen keijuun tahi noitaan joka lupaa Maddielle yhden toiveen. No nainen toivoo tietysti että hän olisi se joka on menossa Paulin kanssa naimisiin. Ja kas, seuraavaksi Maddie herääkin siihen että on menossa naimisiin Paulin kanssa. Alkuinnostuksen jälkeen Maddieta alkaa kuitenkin mietityttämään että onko Paul sittenkään hänelle se oikea ja mahtavatko pissavehkeetkään sopia yhteen.
Tällä kertaa tiesin tasan tarkkaan mitä on luvassa, ja siitä huolimatta laitoin tämän uuden netflix-kalkkunan videonauhuriin pyörimään. Tuntuu vähän jopa väärältä lähteä kritisoimaan tämmöistä elokuvaa joka ei varmasti edes yritä olla mitään muuta kuin helppoa hömppää epätoivoisiin elämäntilanteisiin. Joten totean tähän väliin että en todellakaan suosittele tätä kellekään, ei tässä oikein ollut mitään itketysmateriaaliakaan, joka olisi voinut vähäsen pelastaa. Jos sitten jotain positiivista pitäisi kertoa, niin elokuva etenee mukavalla vauhdilla eikä mitään hirvittävän tylsiä suvantovaiheita tule vastaan. Se oli myös mukavaa vaihtelua että leffa sijoittuu pieneen Irlantilaiskaupunkiin, tosin välillä kuvaus vaikutti siltä että Irlannin matkailun edistämiskeskus on ollut osaltaan rahoittamassa tätä elokuvaa. Rahoituksesta päästäänkin siihen kysymykseen että miksi netflix ylipäätään tuottaa tämmöisiä elokuvia joita on maailmanhistoriassa jo ennestään olemassa miljoonia. Kukaan ei oikeasti koskaan ole toivonut tai ajatellut että olisipa kiva kun tilaamaani suoratoistopalveluun tulisi uusi romanttinen komedia jonka on käsikirjoittanut leivänpaahtimessa pyörivä tekoäly. Hankala tätä on pitää minään sisäänheittotuotteenakaan netflixille, joten olen hämmentynyt miksi tämä on tehty. Jos taas netflixillä on jokin pakottava päästä rahoistaan eroon, niin kai tämän olisi voinut kuvata vaikka Lindsay Lohanin takapihalla ja käyttää säästyneet rahat esimerkiksi viinaan, huumeisiin ja nopeisiin autoihin.
Satunnaistoisto 