Kemi – Kiva kesäkaupunki

Toim. Huom. Tämän matkailuesitteen tarkoitus ei ole olla millään tavalla ilkeä. Ollaan kuitenkin molemmat pohjoisesta kotoisin ja Kemissä käydään säännöllisesti ja siellä asuu paljon ihania tuttuja ihmisiä. Yhtälailla tämä voisi kertoa mistä tahansa suomalaisesta kaupungista. Näkökulma vain poikkeaa hieman normaalista.

Tervehdys taas pitkästä aikaa. Kesä alkaa oleen taputeltu, ja ihan kivaa oli hetkittäin. Käytiin pelaamassa beachfutista, nautittiin hyvistä keleistä, ja itselläni oli jopa pieni kesäromanssi. Ikävä kyllä se ei nyt jatku enää syksylle, mutta kyllä sitä tunsi olevansa taas elossa. Ja tuntee vieläkin, en suosittele kyllä ihastumista yhtään kelleen. Me täällä Satunnaistoiston toimituksessa vierailtiin Kemissä kesällä, pariinkin otteeseen, ja koostettiin teille eräänlainen matkailumainos. Ollaan aiemmin jaettu tätä whatsappissa jonkin verran, mutta laitetaan nyt myös tänne jotta jää jälkipolvillekin jotain näytettävää. Alkuperäisestä jätämme yhden sivun pois, ihan vain koska meidän toimituksessa ei suvaita politiikkaa, olisi se sitten kuinka oikeassa tahansa. Ja Kemin kaupunki, jos luette tämän, niin saa ottaa yhteyttä yhteistyön merkeissä. Jo ennen tätä julkaisua on herännyt huomattavaa kiinnostusta Kemiä kohtaan matkailukaupunkina. Millään lumilinnalla siihen ei pysty.
-Hevoshuutaja

Bonjour! Minun täytyy myöntää, että vaikka olen monena kesänä tehnyt viikonlopun mittaisen reissuun Suomen Monacoon, Kemiin, niin nyt se napakymppimatka jäi väliin jo toista kesää putkeen. Kyllä sieltä päin oltiin yhteydessä ja houkuteltiin taas, mutta jäi käymättä eikä sitä enää tekemättömäksi saa. Tällä kertaa en matkannut Oulua pohjoisemmaksi, mutta siellä kyllä koin iloa, riemua ja ikimuistoisia hetkiä. Jokatapauksessa jos oikein muistan historian kirjoja, niin alunperin Kemi on tarkoittanut tallattua niittyä, johon voi leiriytyä. Nykyäänhän Kemi tarkoittaa kivaa kesäkaupunkia. Ainakin tavallaan, vaikka tunnettu suomalainen kirjailija Ilmari Kianto ei välttämättä jakaisi näkemystä kanssani. Kiantohan sai kosketuksen Kemiin siskonsa kautta, joka toimi aikoinaan opettajana Kemin suomalaisessa yhteiskoulussa. Anyway Kianto on lausunut vuonna 1916 sanat -”Kemissä – se on kuolleitten sielujen kaupunkiparka, hiljainen talvipuutarha, jonka läpi saa ajaa vaikka mammutilla ilman, että tämän pohjalaisen aapishärän yksikään karva värähtää.”. Eikä Ilmari siinä hirveän väärässä ole, mutta kesäisin Kemissä sisäsatamassa voi nähdä myös ihmisiä ja ihmisten takia sinne kannattaa mennä. Minun ainakin, kun siellä on paljon perhettä, ystäviä, kavereita ja tuttuja nuoruudesta. Tietysti Kemin Puistopaviljongista saa myös maailman parasta pizzaa ja Rock pub 82:sta Jalluomaria ja burgereita, joten siinä pari lisäsyytä matkata Kemiin. Loput nähtävyydet Sotalapsipatsasta ja paikallista Stonehengeä lukuunottamatta näettekin, kun jatkatte lukemista. Niin tai näin ja matkustatte sitten Kemiin tai ette, niin Hampuusi lähettää teille hyvät loppukesän toivotukset. Noin luontevasti voi itsestään puhua kolmannessa persoonassa, vain jos on käynyt Kemiläisen jalkapallokoulun. Au revoir!
– Hampuusi

Liikkeelle lähdettiin Keminmaasta, ja Kemin rajalle saapuessa ensimmäinen merkki Kemistä on tämä peruskorjauksen tarpeessa oleva talo. Tilanne on ollut tämä jo ainakin viimeisen 6 vuotta, joten uskallan luvata tämän nähtävyyden pysyvän aloillaan vielä tulevinakin kesinä.

Ensimmäinen levähdyspaikka on tunnelmallinen KariBaari Karihaarassa. Avoinna joka päivä 1960-2000 jkr.

Tähän paikkaan Karihaaran keskustassa piti tulla ydinjätteen loppusijoituspaikka, mutta viime hetkellä Kemin kaupunki sai vieläkin paremman tarjouksen, ja tälle paikalle siirretään Tsernobylin sulanut ydinreaktori sellaisenaan. Valmista on luultavasti jo ensi kesänä.

Seuraavana vuorossa on Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuva Marttala. Kuvissa näkyvät eräänlaiset rivitalon prototyypit rakennutti Josif Stalin toisen maailmansodan aikana. Siperian työleirit olivat Stalinin mielestä kevyttä läpsyttelyä, joten tuhannet Neuvostoliittolaiset tiedemiehet kehittivät konseptin ikkunattomista ja luotaantyöntävistä rivitaloista. Stalin piti lopulta rankaisua liian julmana, ja kokeilusta luovuttiin hyvin pian. Mutta jo syntyessään elämänhalunsa menettäneet Kemiläiset ottivat uuden asumismuodon omakseen, ja monistivat sitä ympäri kaupunkia, kunnes YK kielsi ikkunattomat rakennukset vuonna 1954.

Aivan kaupungin keskustan tuntumassa sijaitsee vireä yrityskeskittymä, jossa voi aistia modernien Start-uppien innostuneen pöhinän.

Kemin kävelykadun basaarimaista tunnelmaa keskipäivällä. Taisi olla Hampuusi joka sanoi että Kemissä on maailman ainoa kävelykatu jossa kukaan ei kävele.

Kemin tori on vilkas autojen kohtaamispaikka.

Kemin linja-autoasemalla on viimeksi nähty linja-auto 5 vuotta sitten, kun Rovaniemelle matkanneen onnibussin kuljettaja kävi tekemässä tarpeensa rakennuksen seinään.

Meripuiston tapahtumalava, jossa on tapahtumaa harvakseltaan. Paikallislehden lukijapalstalla käytiin taannoin runsaasti keskustelua kun joku väitti nähneensä lavalla ihmisen. Tarkempi selvitys paljasti että kyseessä olikin vain Jimmy Hoffan ruumis, joka oli luultavasti tuotu paikalle joskus 80-luvun alussa. Samalla löydettiin kymmeniä tuhansia postin kadottamia kirjelähetyksiä.

Kemin Rytikarissa on tunnetusti tarjolla asuntoja halpaan hintaan. Kuvan ottamisen jälkeen yhdestä talosta ulos astellut mies kysyi vaihtaisinko hänen asuntonsa kahteen tupakkiin. Sanoin että ei mulla ole tupakkaa, jolloin mies laski pyyntiään yhteen savukkeeseen. ”Karvapersekin käy”. Sanoin että ei mulla oikeasti ole tupakkia, jonka jälkeen mies antoi minulle asuntonsa avaimet, vaimonsa puhelinnumeron ja lastensa syntymätodistukset, ja juoksi läheiseen metsään.

Rytikarin palvelut ovat vuosien saatossa hieman huvenneet, joten omat eväät mukaan.

Rytikarin koulu. Kemissä ei ole kesäisin muuta tekemistä kuin haistella liimaa ja varastella neuvostovalmisteisia autoja, joten koulujen oppilaat on jo vuosikymmenten ajan lukittu kouluihin sisään kesälomien ajaksi.

Tässä näyte koulusta kaupungin keskustassa. Huomatkaa laudoitukseen tehdyt pienet reiät. Niistä lapset voivat kommunikoida vanhempiensa kanssa, kerran viikossa 10 minuutin ajan. Koulun ympärille oli rakenteilla ilmeisesti jonkinlainen vallihauta.

Kaupungin ainoata huoltoasemaa ei ole laudoitettu ihmisten vuoksi, vaan koska sen toiminta ei kestä sitten yhtään päivänvaloa. Tiskin alta saa ainakin käsiaseita, ihmisten luita sekä käytettyjä kasvomaskeja.

Syväkangas on tutustumisen arvoinen paikka. Kuvassa viihtyisää asumista ihan Syväkankaan keskustassa.

Kampaamo Syväkankaalla.

Myös Syväkankaalla riittää tyhjiä asuntoja. Ongelmaa on pyritty hillitsemään koulumaailmasta tutuin konstein, telkeämällä asukkaat koteihinsa.

Koirien agilityrata Syväkankaalla kutsuu harrastamaan.

Paluumatkalla eksyin johonkin täysin luonnon valtaamaan kaupunginosaan. En uskaltanut yksin jatkaa pidemmälle.

Tässä näitte vain pienen osan Kemin huikeista nähtävyyksistä. Ja eihän oikea fiilis kuvista tietysti välity, pitäähän eiffelin torni ja vapauden patsaskin kokea paikan päällä. Jos kiinnostus Kemiä kohtaa heräsi, niin ei hätää, järjestämme joka kesä pyöräilyretkiä Kemiin, joilla käydään tutustumassa kaikkiin merkittäviin kohteisiin. Matkan aloitamme tietysti Keminmaan kalaportailta, joilla muuten ensi kesänä olisi tarkoitus viettää maailman ensimmäiset Lohihäät. Näistä kerromme tarkemmin sitten lähempänä.


Hampuusin Hajatelmia osa 37: Oodi Kemille
Viikonloppuretki Suomen Monacoon