Viikonloppuretki Suomen Monacoon

Oli synkkä ja myrskyisä yö tai muuten vain viileä ilta. Lasissani helmeili raikas Gin tonic. Olin juuri aikeissa kostuttaa drinkillä kuivaa suutani, kun muusikkoystäväni kertoi, että Kemissä on kova viikonloppu 12.-13.7 ja paljon tuttuja liikkeellä. Mielenkiintoni heräsi kuin maatalon emäntä iltaunilta isännän yrittäessä luikkia viikonloppuna salaa latotansseihin. Pyysin avaamaan vähän konseptia ja sain kuulla, että perjantaina 12.7 Kemissä järjestetään 90’s spirit Meripuistorock, jossa esiintyy 90-luvulla toimineita kemiläisbändejä. Kun taas Lauantaina 13.7 järjestetään Juicerock, festarit joissa kunnioitetaan edesmenneen mestarin musiikkia. Nyt sattui vielä olemaan Juicerock tapahtuman 10-v juhlavuosi. Näimpä pidempiä pohtimatta lupauduin ilmestyä herrojen Kemiin kyseisenä viikonloppuna.

Vettä ehti virrata kuukauden päivät Kemijoessa kunnes koitti kyseinen perjantai. Pakkasin ruutupaidan laukkuun, nakkasin hupparin niskaan ja hyppäsin Kemin junaan, eikä aikaakaan kun kuului kuulutus ”ja seuraavana Kemi”. Olin pelannut korttini siten, että nuorin veljeni oli asemalla vastassa ja heitti minut ensin vierailemaan Keminmaahan vanhempieni luo muutamaksi tunniksi. Vaihdettuani ensin kuulumiset ja kahviteltuani äidin ja isän kanssa, olikin jo aika vaihtaa ruutupaitaa ylle ja siirtyä Kemiin veljeni luo. Avasin viinipullon ja odoteltiin vielä toista veljeäni saapuvaksi paikalle. Viimein hän saapui kreivin aikaan, ennen lähdön hetkeä, pahoitellen myöhästymistään ja kaivaen samalla vajavaa shottipulloa pussistaan. Siinä sitten pullo kiersi ringissä nopeasti kuin tupakkiaski Monzan rataa.

Veljekset, kuin ei ainakaan ilvekset, olivat kasassa. Oli aika siirtyä Kemin Sisäsataman Rantabulevardille Meripuiston tuntumaan. Siellä juuri kavereideni pikeepaitapoprock-yhtye Jokamiesluokka aloitteli. Katselin meininkiä ja totesin, että kolme kitaristia. Tämähän on progebändi. Vitsailut sikseen. Sällit veivasivat hyvin ja yleisö myös tykkäsi. Yhtyeen tunnetuin biisi Kotikaupunkini sai varsinkin hyvin eloa paikalle saapuneeseen kansaan. Keikan jälkeen kävin moikkaamassa bändistä kavereitani ja ilmoitin, että lähden veljien kanssa käymään syömässä ja palataan asiaan sen jälkeen.

Oli nimittäin aika viimein testata Joken alkuvuodesta Kemiin avaaman RockBar & Grillin itse tehdyt burgerit. Vanhana kettuna ja ennenkin Joken baarissa asioineena tiesin tilata meille heti kärkeen aperitiiviksi todella hyvät Jalluomar-shotit. Ruokavalinta oli itsestäänselvyys, chiliburgeri tottakai! No question about it! Ranut kylkeen ja chilimajo. Olin kuullut monenlaista paikan burgereista, vaikkakin pääasiassa hyvää ja ainakaan minun chiliburgerissani ei ollut mitään moitittavaa. Se oli hyvä burgeri ja veljet nyökyttelivät myös peukkua näyttäen. Päätin vielä siirtyä ulos teranssille ruokasavukkeelle ja huuhdella samalla suuni yhdellä Gin Tonicilla, ennenkuin palaisimme takaisin Rantabulevardille livemusiikin pariin. Siinä istuskellessamme pöytäämme istahtaa Antti Tammilehto. Tietämättömille kerrottakoon, että hän on Topi Sorsakosken isoveli ja soittanut useissa Juicen kokoonpanoissa sekä muun muassa Freud Marx Engels & Jung –yhtyeessä. Myönnän kyllä katsoneeni ensin, että mikäs hampuusi se tämä on, mutta kun hän kertoi nimekseen Antti ja soittavansa seuraavana päivänä Paperitähtien kanssa, niin lamppu syttyi pääni päällä. Siinä hän pummasi minulta röökin ja lähdimme veljesten kesken jatkamaan matkaa.

Sisäsatamaan saapuessamme Fresh X aloitteli Rantamakasiini-lavalla oikein menevää rock-cover settiään. Rantamakasiinin lava oli kuitenkin niin pieni ettei sen läheisyyteen mahtunut kuuntelemaan, joten oli parempi antaa bändin soida taustalla ja alkaa katsomaan, että ketäs muita olikaan ilmestynyt paikalle Kemin aurinkoiseen iltaan. Ilokseni sainkin huomata, että Kemin jet set -piireistä ja muista silmää tekevistä lähes kaikki olivat paikalla. Oli äärimmäisen mukava jututtaa pitkin iltaa Kemiläisiä muusikoita, entisiä jalkapalloilijoita sekä muita vanhoja kavereita kuten erästä radio- ja tv-persoonaa. Siinä rupatellessa ilta eteni pisteeseen jolloin Show fine aloitti oman settinsä Katariinan teranssilla. Sitä oli tarkoitus kuunnella ihan ajatuksenkin kanssa. Soittihan eräs kaverini siinä aikoinaan vaikkei nyt kokoonpanossa ollutkaan, mutta tuttujen ihmisten tulvaa ei voinut väistää ja olihan se mukavaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia, varsinkin kun monia niin harvoin näkee. Jutustelun lomassa sain kuitenkin sen verran otetta Show fine –orkesterista, että hyvin ne veti settinsä.

Ilta alkoi lähestymään loppuaan ja Nameless nousi ns. päälavalle, jonka edusta ei kuulunut anniskelualueeseen, joten sen edusta olikin sitten pääasiassa koko illan tyhjänä, satunnaisia kuvaajia lukuun ottamatta. Nameless orkesterissa soitti jälleen muutama kaverini, niin skarppasin esiintymisen seuraamisen suhteen. Jätkillä oli hyvä ote ja hyvin ne veti.

Meripuistorock illan päätti Heme lyhyellä, mutta yleisön mukaansa tempaavalla setillään. Hänen oma Meripuistossa biisinsä kuulosti livenä heti paremmalta kuin kotona spotifystä kuunneltuna. Lavalla oli omaan makuun eräänlainen Kemiläisten muusikoiden Dream team, kun sieltä löytyi Hemen lisäksi Teemu Hillervo ja Janne Posti. Siitä puuttui enää Lasse Jauhola, mutta hänen bassonsa oli kyllä lavalla, joten se sai riittää tällä kertaa.

Auringon laskiessa tehtaan piippujen taa lähes samaan aikaan Hemen lopetellessa, ilta alkoi olla ohi tai niin olisi joku voinut luulla. Ilta jatkui vielä keskustelun merkeissä ja jossain vaiheessa siirryin vielä veljien ja muusikkokavereiden kanssa Corner inn ravinteliin. Se ilta oli livemusiikkia, riemua, iloa ja iloisia kohtaamisia. Kolmen aikoihin vihelsin kuitenkin pelin poikki omalta osaltani ja lähdin pizzalle Di mareen jättäessäni muut vielä ilakoimaan. Pizza oli herkullinen. Suosittelen lämpimästi Kemin yöpizzaksi Di marea. Sen jälkeen oli hyvä matkata yöpuulle.

”Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin…” Jotenkin noin Pepe Willberg laulaa, muttei liity mitenkään lauantaiaamuun. Tuntui vaan, että haluan avata pelin lauantain osalta noin. Muutenkin aikaa ja palstatilaa säästääkseni on hyvä pikakelata suoraan kello viiden kantturoihin, kun jälleen avaan viinipullon veljeni luona ja pistämme Juicea soimaan. Aika riensi huomaamatta Juicen parhaimpia kuunnellessa, niin ettei meillä ollut aikaa pysähtyä rauhassa syömään. Näimpä päädyimme nappaamaan Kalle’s burgerilta nopeat hamikset. Kalle’s burger on Kemin ykkös grilli, joten siitä saa nopeasti hyvää ja perinteistä grillisafkaa.

 Eikä aikaakaan kun päästiin jatkamaan matkaa kohti Juicerockia. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta, että vaikka edellispäivänäkin sisäsatama oli ihmisiä pullollaan ja oli sitä todennäköisesti tuollakin hetkellä, niin itse keskusta oli kuollut aavekaupunki. Pystyin kuvittelemaan aution kävelykadun läpi pyörivät pölypallot western-leffojen tyyliin. Saimme kävellä keskustan läpi rauhassa lähes ilman ihmiskontaktia aina Rantabulevardille asti.

Siellä Matti Virtasalo tulkitsikin jo akustisesti Juicen itselleen ja muille tekemiä kappaleita. Suurinosa kappaleista meni hyvin, mutta siellä oli muutama joissa tuli haparointia. Jokatapauksessa vaikken Mattia varsinaisesti tunne, mutta kaverin kaverina jututin häntä lyhyesti illan päälle ja annoin puhtaat paperit keikasta.

Sisäsatama ei varsinaisesti vielä ollut täynnä ihmisiä, mutta sen verran, että veljen kanssa saatiin väijyä istumapaikkaa melko pitkään. Yksi pöytä sitten saatiinkin kun Kemin kaupungin rullaluistelijat nimellä esiintynyt orkesteri alkoi esittämään vähemmän tunnettuja Juicen biisejä. Siinä keikan aikana alkoi muitakin tuttuja valua paikalle ja pöydässä kävikin porukkaa, aina pikkusiskosta lähtien, jututtamassa mukavaan tahtiin. Paperitähdissä bassoa soittava kaverini kävi myös moikkaamassa ja tiesi kertoa, että heillä on setissään 28 kappaletta pelkkiä hittejä. Paperitähtien mukana olevista vierailijoista tuli kans tarinaa ja kerroinkin jo edellisiltana sattumalta tavanneeni Antti Tammilehdon.

Paperitähdet Allstars:n alkaessa soittamaan maltoin vielä istuskella pöydässä, mutta setin edetessä muutaman kappaleen, niin mestarisanoittajan musiikki vei mukanaan ja siirryin fiilistelemään lähemmäs lavaa. Kun yhtyeen vierailijoitakin alkoi nousemaan lavalle, niin meno vain koveni ja tunnelma nousi. Kyllä se Juicen musiikki on vaan hienoa. Huomasin jo ennen Paperitähtien keikkaa, että osa paikalla olevasta porukasta on nauttinut hiipivää hölmöyttä enemmän kuin edellisiltana ja porukkaa taluteltiinkin pois tasaisen tappavaan tahtiin ja sama jatkui läpi illan paikasta riippumatta. Ehkä osalla porukkaa oli jäänyt lepo vähemmälle päivien välissä. Siitä huolimatta molempien päivien tapahtumat oli järjestetty hyvin eikä mitään kahinoita näkynyt.   

Jokatapauksessa Paperitähtien keikan loppupuolella keli alkoi olemaan niin viileä, että suorastaan palelin, joten aloin liikkumaan kohti Ankkuria. Ankkurissa esiintyi edellisillasta tutut yhtyeet Nameless ja Jokamiesluokka. Molemmista kokoonpanoista löytyi kavereitani, niin mukavahan se oli käydä katsomassa. Lisäksi paikalle tuli tuttuja, jotka eivät sisäsatamassa viikonlopun aikana olleetkaan, niin taas riitti juteltavaa. Molemmat bändit rokkasivat hyvin ja irroittelivat vähän enemmän kuin edellisiltana. Lisäsin vielä puita uuniin ja siirryin jatkamaan iltaa Corneriin. Olinhan luvannut kavereille, ja myöhemmin kun muusikkokaveritkin saapuivat paikalle roudattuaan soittovehkeet pois, niin ilo oli jälleen ylimmillään. Kaikki hyvä tulee kuitenkin päätökseensä ja lähdin jälleen vähän aikaisemmin pois, mutta tällä kertaa rullakebabin kanssa. Pakko muuten sanoa, kun muutkin reissun ruokapaikat on nostettu esille, että Stadin chili & kebab:ssa on kyllä tosi hyvät rullakebabit, eikä pelkästään Kemin tasolla vaan pärjää vertailussa korkealle koko Suomessa. Kuten olette huomanneet, syön ala-arvoisesti, mutta epäterveellisesti ja nautin siitä.

”Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin…” Näin lauloi Jukka Kuoppamäki ja sunnuntain koitettua mietiskelin vähän samaa tämän Kemin reissun suhteen. Jätin asian muhimaan, vaikka kotiinpaluu Ouluun, omarauha ja hiljaisuus näkyi jo horisontissa, sillä sitä ennen vietin vielä aikaa perheen parissa. Kunnes viimein illan saavuttua hyppäsin junaan. Olihan hauska viikonloppu. Tuttuja näin enemmän, kuin kahdella edellisellä reissulla yhteensä. Kemi kohteli minua pääosin hyvin ja viikonloppureissusta jäi hyvä maku. Retkiukko päättää reportaasinsa tähän. Rock, rauha ja rakkaus!!!