Hampuusin Hajatelmia Osa 1: Syyt sinkkuuteeni & Perusteet pitkään poikamiesaikaani

Edelleen keskusteluissa nousee esille aina silloin tällöin kysymyksiä tyyliin – Joko on löytynyt hiihtokaveri lemmenladuille? Tai miks sulla ei vieläkään ole tyttöystävää? Tämän tyyppiset kysymykset nousevat pintaan säännöllisesti. Kai se pitää ottaa kohteliaisuutena, että muiden mielestä en ole ihan vielä niin katkera ja kyyninen tai synkkyyteen vajonnut, että ansaitsisin jäädä yksin. Ihmiset ovat selvästi pohtineet tätä asiaa, joten lienee reilua, että minä itsekin mietin, ainakin hetken. Syy ei ole siinä, että olisin nirso, vaikka näinkin on arvailtu, ei todellakaan. Se on loukkaus minua kohtaan. Asia on paljon monimutkaisempi. Asiaa pohtiessani mieleen tulee kolme tarinaa elämästäni joiden myötä syyt avautunevat kaikille.

Tulevaisuudessa vuonna 2029 tulen olemaan ajassa matkaava herrasmies agentti, joka lähetetään Saksaan vuoteen 1919 tappamaan Adolf Hitler ennen kuin Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue ehtii alkaa kasvamaan. Siinä käy vaan niin, että silloin siellä sattuu samaan aikaan olemaan Oktoberfestit ja siinä tulee sitten ns. pari muuttujaa. Sanotaanko näin, että Hitler jää murhaamatta ja mulla on seuraavana päivänä heikko olo ja pää kipeä. Loput olette sitten kuulleetkin historian tunnilta. Epäonnistuneesta operaatiosta rangaistuksena toinen agentti lähetetään menneisyyteen tänne Suomeen manipuloimaan kansallista rokotusohjelmaa, niin että Vitosrokotteeseen (DTaP-IPV-Hib-rokote) lisätään salaa ainesosa, joka tekee tai siis on tehnyt naiset immuuniksi charmilleni. Tästä annettiin minulle muistio armeijan lopuksi sotilaspassin yhteydessä.

Muistan kuinka kerran ilta venähti pitkäksi. Päädyttiin kapakista jatkoille ja alettiin pelaamaan korttia. Meitä oli kasassa melko värikäs porukka. Mukana oli minä, Thor, Väinämöinen, Amor ja Cindy Crawford. En muista miten Amor tuli porukkaan mukaan, mutta bongasin Thorin ja Väinämöisen Graalista ja istuin pöytään. Jossain vaiheessa iltaa Väinämöinen iski Cindy Crawfordin. Oli kuulemma Cindyn vanhojen jumppavideoiden kova fani. Tiesittekö muuten, että Väinämöinen vetää aivan mielettömät Irwin-coverit kanteleella? Jokatapauksessa siinä sitten pelattiin korttia aamuun asti ja mulla huilasi hyvin. Oltiin päästy siihen pisteeseen, että Väinämöinen ja Thor olivat hävinneet kaiken kanteletta ja vasaraa myöten. Thor on muuten kova juomamies, mutta ihan paska korttipeluri. Jäljellä oli siis enää minä ja Amor, Cindy ei pelannut, istui vaan Väinämöisen kainalossa. Olin juuri bluffilla käärinyt edellisen käden Amorilta ja sitten löin pelimerkit keskelle ja voitin täyskädellä Amorin suoran. Siltä meni täysin hermot. Se oli helvetin huono häviäjä. Haistatti pitkät vitut ja ennen kuin lähti ovet paukkuen, niin huusi naama punaisena, että – Sinun takiasi en tuhlaa yhtään nuolta, joten onnea vaan vastarakkauden kanssa. En silloin ajatellut tilanteen vakavuutta vaan naurettiin Väinämöisen ja Thorin kanssa asialle ja väännettiin vielä yhdet gintonicit. Palautin kanteleen Väinämöiselle kun en raskinut pitää sitä itselläni eikä mulla ollut sille käyttöäkään. Myös Thor sai vasaransa takaisin, enhän jaksanut nostaa sitä irti pöydästäkään.

Erään kesän parhaana päivänä, juuri sellaisena kesäpäivänä josta lauletaan Tehosekoittimen Asfaltti polttaa biisissä, mulla sattui luonnollisesti olemaan iltapussitusvuoro Fazerilla. Äärimmäiset tilanteet vaativat äärimmäisiä ratkaisuja ja päädyin sitten myymään sieluni Saatanalle. Hiottiin pikaisesti sopimus, jossa Saatana tekee illan pussitusvuoron mun puolesta ja sitten aikanaan kun maanpäällinen taivallukseni tulee päätökseensä, niin en matkaa taivaan portille Pietarilta kysymään jatkosijoitus paikkaani, vaan painelen suoraan ilman jarruja helvettiin. Joku teistä voi ajatella, että perhana kun meni sielu halvalla, mutta tinkasin siihen vielä jääkylmän fantapullon kaupan päälle. Anyway minä vietin aivan mahtavan kesäpäivän. Otin siitä kaiken ilon irti, mutta mites Saatanalla meni se mun tuuraus? Ei ihan putkeen. Kuulemma aivan hirveä päivä. El Katastrof! Siellä oli vielä siihen aikaan valmistetut Myslipuikulat menny kaikkialle muualle paitsi pussiin ja pussituskone oli muutenkin vetänyt päivän aikana läpi koko repertuaarinsa vastustamisen suhteen. Savu oli noussut Saatanan korvista ja vitutus käyrä pamahtanut leipomon katosta läpi aina kuuhun asti. Seuraavana päivänä kiukuspäissään vihaisena Saatana sitten möykkäsi ja kertasi hirveätä työpäiväänsä ja uhkasi haudanvakavana, että jos ikinä koskaan alan parisuhteeseen kenenkään kanssa, niin hän pitää henkilökohtaisesti huolen, että anoppi tulee joka luojan kuukausi kahdeksi viikoksi kylään ja siihen vielä joulut ja muut pyhät päälle. Vaikutti olevan sen verran tosissaan, etten sitten ole uskaltanut alkaa testailemaan parisuhteen hienouksia ja koukeroita. Sen verran oon kuullut jätkiltä kauhutarinoita anopeista, että oikeastaan mulla on ihan hyvä näin yksinäänkin.

ja olen antanut itseni uskoa, että nämä tarinat ovat tosia.