Satunnaisarvio: The Boys

Meikäläinen ei ole hirveän innoissaan supersankarileffoista ja -sarjoista, joita on jo vuosikaudet tehty aivan liikaa. Olen toki katsellut joitain silloin tällöin, mutta ihan samaa turhaa rymistelyä on kaikki iron manit, captain americat ja avengersit olleet. Pidin kyllä Christopher Nolanin Batman-trilogiasta, ja ne tuntuvatkin oikeilta elokuvilta kaiken maailman hämähäkkimiehen reboottien rinnalla. Sarjapuolella The Punisher oli pirun … Jatka lukemista Satunnaisarvio: The Boys →

Leffapoiminta: Once upon a time… in Hollywood (2019)

Quentin Tarantinon uusi leffa on aina vuoden elokuvatapauksia. Hän on niitä harvoja ohjaajia, jotka ovat päässeet asemaan, jossa on aivan sama mitä sieltä tulee, niin se on joka kerta vuoden odotetuimpia elokuvia. Tämä status ansaittiin periaatteessa jo 90-luvulla mestarillisten Reservoir dogsin ja Pulp fictionin tiimoilta, kun hän loi oman tyylinsä, jota yritettiin jäljitellä ympäri maailman … Jatka lukemista Leffapoiminta: Once upon a time… in Hollywood (2019) →

Simppeliä uunipyttipannua ja Netflixiä

Oletteko kuulleet sanontaa – Hyvä avioliitto on kuin pyttipannu, vain sen osapuolet tietävät, mitä siihen on käytetty? Jos ette, niin äläpä mittään, sillä tuolla sanonnalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, mutta jos tulee joskus tarve tehdä pyttipannua isompi satsi ja haluasit käyttää senkin ajan katsoaksesi Netflixistä sarjaa, johon olet juuri jäänyt koukkuun, niin BOOM!!! … Jatka lukemista Simppeliä uunipyttipannua ja Netflixiä →

Pasta metsästä(jästä)

Jotkut naiset on heikkona metsästäjiin. Ja nyt siis puhutaan ihan oikean pyssyn kanssa heilumisesta, eikä saaliin pyynnistä perjantai-iltana lähipubissa. Eräälle ystävättärelleni nousee muun muassa pala kurkkuun, kun hän syksyisin näkee Metsien Miehet passissa. En ymmärrä. Keksin monta muuta syytä itkeä, mutta tämä ei ole yksi niistä. Tässä on nyt sitten Metsämiehen Vaimon pasta. Soveltuu tämä … Jatka lukemista Pasta metsästä(jästä) →

Satunnaisarvio: La Casa de Papel: Parte 3

Saatanan tunarit Elikkäs suomeksi Rahapaja, josta juuri ilmestyi kolmas kausi netflixiin. Pari ensimmäistä kautta tuli katsottua joskus ehkä puoltoista vuotta sitten, ja oli muistaakseni ihan 4/5 viihdettä. Edellisillä kausilla seurattiin rikollisjoukkion nerokasta keikkaa Espanjan "rahapajaan", jossa he pitivät ihmisiä panttivankeinta ja painoivat siinä sivussa itselleen seteleitä. Kakkoskausi päättyi siihen kun suurin osa porukasta pakeni rahapajasta … Jatka lukemista Satunnaisarvio: La Casa de Papel: Parte 3 →

Leffapoiminta: Destroyer (2018)

Tyhjensin festarikesän jälkeen katselulistaani ja poimin sieltä Karyn Kusaman ohjaaman Destroyerin, joka on rikostrilleri vuodelta 2018. Suomessa tämän ensi-ilta oli kuluvan vuoden helmikuun lopulla, jolloin kiinnitin leffaan huomioni ja pistin korvan taakse muistiin. Elokuva kertoo alkoholisoituneesta ja masentuneesta etsivästä, joka tajuaa menneisyytensä demonin palanneen ja päättää napata tämän hinnalla millä hyvänsä. Jos tämä olisi tehty … Jatka lukemista Leffapoiminta: Destroyer (2018) →

Satunnaisarvio: Hoviruoka Vege burger

Koska olen ennakkoluuloton ja kokeilunhaluinen luonne ruuan suhteen, välillä maistelen myös kasvisruokia. Vielä tähän mennessä ei ole tullut niin hyvää kasvisruokaa vastaan että voisin kuvitella siirtyväni enemmissä määrin lihapitoisista ruuista kasvivaihtoehtoihin. Tällä kertaa päätin kokeilla HoviRuoka-brändin alla kulkevaa Vege Burgeria, joka maksoi Alepassa muistaakseni 1,19€. HoviRuoka on kyllä mielenkiintoinen konsepti, sillä valikoimiin kuuluu lähinnä erilaisia … Jatka lukemista Satunnaisarvio: Hoviruoka Vege burger →

Hampuusin festarikesän viimeinen ristiretki Satama open air 2.-3.8

Kapteenin lokikirja. Olin perjantaina Kemptonissa arviolta klo.13:30. Laskeskelin – kaksi tuntia aikaa ennen kuin J.Karjalainen aloittaa. Päätin käydä vaihtamassa lipun rannekkeeseen ja käydä Puistopaviljongissa pizzalla. Siellä on muuten maailman paras tuollainen perus pizza mihin ei sotketa majoneeseja päälle. Olenkin pitänyt tavoitteena käydä kerran vuoteen Kemin Puistopaviljongissa pizzalla ja tämä on sellainen perinne mistä ei helpolla … Jatka lukemista Hampuusin festarikesän viimeinen ristiretki Satama open air 2.-3.8 →

Patti ja Belgia

Kierrellessäni pääsääntöisesti ja päämäärättömästi ympäri maailmaa, eksyn välillä jonnekin, mihin en tiennyt matkaavani. Tällä kertaa löysin itseni Belgiasta, festareilta, kaupungista nimeltä Lokeren. Koska en tiennyt mitään taas mistään, niin pitihän tää tsekata. Ja esiintyjälistallaa Patti Smith! Tässäpä siis yks hyvä syy, miks yksin on helppo matkustaa. Voit tehdä ihan mitä tahansa. Kukaan ei napise, kun … Jatka lukemista Patti ja Belgia →