Terveppä terve! Tällä kertaa ollaan liikkeillä aivan erilaisissa merkeissä kuin tavallisesti. Minut blogin ulkopuoleltakin tuntevat ovat viimeisen vuoden aikana saaneet lukea runojani silloin tällöin, harvakseltaan, Facebookista seinältäni Kaiho Kullervo nimimerkillä. Kaikki alkoi kun joskus viime kesänä, ehkä heinäkuussa kävin jätkien kanssa katsomassa kapakissa jonkin futismatsin. Meitä oli kasassa hyvä nippu hampuuseja ja päädyttiin vielä matsin … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 39: Rujo runokokoelma →

”Don’t you know, i’m still standing better than i ever did, looking like a true survivor, feeling like a little kid…”, näin rallatellaan Elton Johnin I’m still standing kappaleessa. Se on minulle jonkinlainen voimalaulu. Varsinkin näin korona-aikana siitä saa hyvää mieltä ja muutenkin oikein menevä ralli. Tässä on jo yli vuosi tarvottu loputtomalta tuntuvaa suota, … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 38: Hampuusin vappukuulumisia →

”Meripuistossa, pakkasasteita, jäätynyt viini, tuut kiinni…”, näin alkaa Hemen Meripuistossa kappale. Kemistä on kirjoitettu useampikin kappale. Ne maalailevat sanoillaan minullekin muistoja Kemistä. Onhan Kemi näytellyt aikoinaan merkittävää osaa elämässäni. Joten kun alkuviikosta sai lukea synkkiä uutisia miten Stora Enso sulkee Veitsiluodon paperitehtaan Kemissä, niin se veti mieleni matalaksi, oloni haikeaksi ja koko ukon sanattomaksi. Kerrannaisvaikutusten … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 37: Oodi Kemille →

”Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin, kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi. Olet kaunis, kaunis ja maailma on sun”. Noin lauletaan yhdessä mun lemppari kevät kappaleessa eli Tehosekoittimen Maailma on sun biisissä. Tuntui hyvältä aloittaa hajatelmat sitä lainaten. Tässä on ollut pieni tauko Hajetelmien parista, mutta nyt ollaan jälleen menneisyyden ja tulevaisuuden rajalla, … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 36: Passio näytelmä, ihmissusia pääkaupunkiseudulla ja hallituksen kosteat lounaat saunailtoineen. →

”We’re having a party, everybody’s swingin’. Tonight won’t you come down? Don’t make me dance all night alone. Alright!”. Näin alkaa Gaslight anthemin Say i won’t biisi. Se on kyllä mahtava kipale. Siitä huokuu jotenkin kesä ja miten on saatu huippu jengi kasaan. Ja miten minulla on kovat kaulassa, märkää mukissa ja hymy huulilla. Kaikki … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 35: Myrkyllisiä roolimalleja →

"Jos tämä peilikuva kertoo mihin suuntaan kehitymme, niin hajotan kasvoni. Jos tämä peilikuva valehtelisi edes hetken, ei tarvitsisi hajota". Näin alkaa Stam1nan Edessäni biisi. Yritin kyllä jossain vaiheessa kuunnella Stam1nan uutta levyä, muttei se oikein iskenyt, niin olen palannut taas vanhojen levyjen pariin. Nämä Stam1nan ensimmäiset levyt on sellaista kunnon rouheaa turpaanveto hevirokkia. Tämmöiselle räyhäkkäälle … Jatka lukemista Hampuusin hajatelmia osa 34: Hampuusi on vihreä menninkäinen →

”First we take Manhattan, then we take Berlin”. Tämä Leonard Cohenin kovan luokan kasaribiisi syntikoineen, soi jostain syystä useampanakin yönä päässä. Leonard Cohenhan oli ASMR-artisti jo ennenkuin sellainen edes keksittiin. Jotenkin niin rauhoittava, terapeuttinen ja vaikuttava se ääni on. Minulla oli siis ensimmäinen yövuoroviikko mies muistiin ja se eka yö oli yllättävänkin raskas. Olin luonnollisesti … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 33: Elämän viisauksia ja muuta sekavaa. →

Tässä on taas ollut hiihdon MM-Kisat. Itseasiassa kisojen viimeistä päivää viedään. Maastohiihto on aina ollut lähellä sydäntäni. Omaa menestystäkin lajista löytyy. Nimittäin 5-vuotiaana pääsin mitaleille Arpelan Osuuspankin järjestämissä Hippohiihdoissa. Eikä hiihtolatujen kiertely ole jäänyt lapsuuteen vaan vielä tänäkin päivänä kiertelen ahkerasti hiihtolatuja. Tosin kiertelen ne helvetin kaukaa, mutta maastohiihdon seuraaminen ja jännittäminen on ollut osa … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 32: Hei hei mitä kuuluu!?! →

Klitoriksessa on 8000 hermopäätä, mutta siltikään se ei ole niin herkkä kuin minä nyt. Neljänkympin kriisi räjähtää käsiin minä hetkenä hyvänsä. Riittämättömyyden tunne ja omien elämänvalintojen kyseenalaistaminen nousevat mieleen jatkuvalla syötöllä. Nuoruuden loputon jatkaminen ollut mahdottomuus jo tovin. Hetkinen! Ehkä toi alun vertauskuva oli asiaton, huono, epäsopiva ja turhan dramaattinen, mutta tämmönen minä olen vikoineni … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 31: Neljänkympin kriisi tai jotain →