Hampuusi: Lähdetään liikkeelle Yle Areenaan kaksi viikkoa sitten lisätyllä brittiläisellä, The Lazarus project, scifi-draama sarjalla. Sarjassa agenttijärjestö Lazaruksella on keino kääntää kellot ja kalenterit takaisin ns.”tallennuspisteeseen” maailmanlopun uhatessa maailmaa, (esim.pandemia tai ydinisku) ja näin pyrkiä korjaamaan vahingot, jotta ihmiskunta jatkaa jälleen eloaan, ilman että kukaan tietää tapahtuneesta. Tarina lähtee liikkeelle, kun sovellusten parissa työskentelevä koodari, huomaa erikoisominaisuutensa takia heräävänsä aikaisemmin kokemaansa päivään uudelleen. Kun näin tapahtuu toistamiseenkin, niin hänet rekrytoidaan mukaan salaperäiseen järjestöön. Siinä lähtökohdat mukaansatempaavaan jännitysnäytelmään.
The Lazarus project on 8-osainen scifi-pläjäys, jossa maailmanloppu ei koskaan tule, sillä se voidaan korjata kriittisellä hetkellä. Sarja pyörittelee tuttuja teemoja aikamatkailun, moraalikysymysten ja yms äärellä, eikä keksi pyörää uudestaan, vaan kierrättää näitä raikkaalla tavalla, tehden konseptista mielenkiintoisen. Hahmoja syvennetään mukavasti arkisin keinoin ja takaumia hyväksi käyttäen. Meininki ei ole jenkki-tyyliin hengästyttävää, vaan edetään sopivaan tahtiin, pitäen jalat maassa. Hyvin kirjoitetut ja kerrotut 40-45 minuutin jaksot vangitsivat minut ja oli jännittävää seurata miten tässä käy?
Toki sarja herättää kysymyksiäkin, että miksi näin toimitaan tai ei toimita toisin, mutta ne ohittaa nopeasti. Sillä tunnelma tiivistyy kivasti, jännityksen verkon kiristyessä päähahmon ympärillä ja se vie mennessään, kun myötä elää mukana. Lopputuloksena on kunnianhimoista meininkiä ja britti-laatua, joka jättää janoamaan jatkoa. Nimittäin touhu jää sen verran pahasti kesken. Pitääkin toivoa, että Yle Areena tuo 2.kauden yhtä nopeasti kuin briteissä viime vuonna. Siellä 1.kausi alkoi vuosi sitten talvella, päättyen keväällä ja 2.kausi ilmestyi jo viime syksynä. Sitä odotellessa suosittelen scifi-meiningin ystäviä hyppäämään ensimmäisen kauden kyytiin.
Frasier on palannut ja uusi samaa nimeä kantavan sarjan 1.kausi on katsottavissa SkyShowtimen kataloogista. Ysärillä alkanut ja 11.kautta kestänyt Frasier on yksi tv-komediasarjojen monumentteja Frendien ja Seinfeldin ohella ja onkin riskialtista palata sen äärelle nykyään, kun elämme hyvin erilaisessa maailmassa kuin silloin. Eikä se mielestäni tuntunut hyvältä idealta, mutta halusin ehdottomasti tarkastaa miten paluussa on onnistuttu? Sillä olin lukenut, että Kelsey Grammer oli itse halunnut palata Frasierin rooliin, eikä kyseessä ollut ns.rahalla mukaan houkuttelu. Se herätti toiveita.
Uudessa Frasierissä Martin-isä on kuollut, mutta isä-poika asetelma säilyy, kun tällä kertaa Frasier on isä ja hän yrittää paikkailla suhdettaan poikaansa, jonka elämässä ei ole ollut. Mukana pyörii myös veljensä, Nilesin, poika. Eli Frasieriä lukuunottamatta hahmogalleria on mennyt kokonaan uusiksi, lukuunottamatta kahta vierailevaa hahmoa. On mukana kuitenkin vanhaakin, sillä Frasier on edelleen Frasier ja Kelsey Grammer yhtä loistava roolissaan kuin aina ennenkin, niin ja hänen itsensä esittämä sarjan mahtava tunnari Tossed sallad and scrambled eggs on ennallaan.
Ensimmäinen jakso meni totutellessa kaikkeen uuteen, eikä mikään tuntunut toimivan kuin hetkittäin. Jotenkin uudet hahmot, miljöö ja asetelmat hakivat paikkaansa eikä sitä myöten huumori vielä kanna niin hyvin, mutta jo toisessa jaksossa uusiin hahmoihin alkaa päästä käsiksi, mutkikas isä-poika suhde toimimaan ja sitä myöten meno maittamaan. Kolmannessa jaksossa olinkin jo kotiutunut uuteen Frasieriin. Eihän tämä silti yllä alkuperäisen Frasierin tasolle, muttei myöskään ole pelkkää nostalgiaa. Tutun rungon päälle on rakennettu nyky tv-komedian standardeilla hyvä 10.jakson paketti, jonka parissa, vauhtiin päästyään, oli mukavaa viettää puolituntisia annoksia. Toki nykykomedian standardit on mitä on minun ikäluokalle, mutta suosittelen vanhan Frasierin ystävien antamaan tälle mahdollisuus. Minä ainakin viihdyin.
Hevoshuutaja: Amazon Primeen on vastikään lisätty saksalainen jännäri Trunk – Locked In. Nuori nainen Malina herää avoimesta auton takakontista eikä pysty liikkumaan. Hänen onnistuu löytää puhelimensa ennenkuin takakontti taas suljetaan ja auto lähtee liikkeelle. Malina ei muista edellisillan tapahtumista mitään, mutta saa puhelinta selaamalla selville suurinpiirtein mitä on tapahtunut – hänet on kaapattu, ja hänen poikaystävälleen on myös tapahtunut jotain ikävää. Malina kuulee kuljettajan keskustelun, hänellä olisi reilu tunti aikaa selvitä ulos autosta tai kuolema korjaa. Alkaa hirmuinen kilpa kelloa vastaan. Siinäpä ne tärkeimmät.
Jotenkin en taas keksinyt mitä katselisin, kunnes tämä tuli vastaan ja ajattelin että voi olla suht helppoa katseltavaa joten annoin mahdollisuuden. Idea on tavallaan ihan omaperäinen, joskin lähes vastaavalla kaavalla toimii Ryan Reynoldsin tähdittämä Buried. Koko elokuva vietetäänkin takakontissa yhdessä päähenkilön kanssa, välillä auto kuitenkin pysähtyy sen verran että näemme auton paha-aikeisen kuljettajan uhkailemassa Malinaa. No mutta asiaan. Trunk ei ollut sitten lopulta kovinkaan hyvä elokuva. Jännästä alkuasetelmasta lähdettiin erittäin jyrkkään luisuun hyvinkin pian, kun päähenkilö tekee päätöksen ensitöikseen soitella kaikkialle muualle paitsi hätänumeroon. Tämän jälkeen puhelimessa roikutaankin lähes koko leffan keston, akun loppuminen tietty huolettaa, muttei ihan niin paljon että viitsisi puhelimen näyttöä sammuttaa, puhumattakaan taskulampusta. Hätänumeroon saadaan myös soitettua, mutta hätäkeskuksessa on ilmeisesti menossa ”lapsi mukaan töihin”-päivä, eikä sieltä juuri apuja tule. Eli jännäriksi tästä ei juurikaan ollut. Pääosan nainen vetää ihan ok suorituksen, ja elokuvassa nähdään paikoin ihan hienoa kuvaa, mutta siihen ne positiiviset jutut sitten jäävätkin. Toiminee ehkä parhaiten jonkin kaljoitteluillan etkoiluleffana, porukalla katsottuna.
Strays, elikkäs suomennettuna Suuri kusetus, vuokrattu Apple tv+. Reggie on kiltti ja sinisilmäinen pieni koira joka kuvittelee isäntänsä rakastavan häntä yli kaiken. Totuus on kuitenkin jotain muuta, Reggien omistaja Doug inhoaa koiraansa niin paljon että ajaa tämän monen tunnin päähän kodistaan ja jättää selvitymään itsekseen. Reggie tapaa pian Bugin, pienen ja sekopäisen kulkukoiran, joka opettaa Reggien katujen tavoille. Seuraan liittyvät myös paimenkoira Maggie ja terapiakoira Hunter. Kolmikko saa Reggien ymmärtämään että Doug on ihmissaastaa, eikä todellakaan ansaitse mitään hyvää. Nelikko laatii suunnitelman kuinka kurjalle Dougille kostetaan Reggien huono kohtelu, enää tarvitsee vain löytää jostain Reggien koti. Ja niin sitä lähdetään pitkälle matkalle jonka aikana ehtii tapahtumaan kaikenlaista. Koirien ääninä kuullaan mm. Will Ferrell ja Jamie Foxx.
Ihan hirveät odotukset ei ollut tätä kohtaan, ja itseasiassa luulin ennakkoon kyseessä olevan koko perheen elokuva, olkoonkin että elokuvan nimi ei ehkä ihan lapsille sovi. Mutta perhe-elokuva tämä ei todellakaan ollut, lapsista puhumattakaan. Strays on kirjoitettu täyteen ns. aikuisten huumoria, eli lähinnä kikkeli- ja kakkavitsejä. Vaikka normaalisti moiset eivät itselleni niin toimikaan, niin koirien maailmaan sijoitettuna ne onnistuvat naurattamaan. Toki mukana on huonojakin juttuja, mutta kyllä minä enimmäkseen viihdyin tämän parissa. Eivätkä kaikki jutut tietysti liity kakkaan tai kikkeleihin, välissä nauretaan koirien hassulle käytökselle, ja onhan se tavallaan hauskaa kun pieni koira kiroilee kuin merirosvo. Muutenkin elokuvan koirat ovat kaikki täysin erilaisia persoonia, ja heidän yhteistä matkaansa on ilo seurata. Ehkä ihan loppupuolella vähän meinasi meikäläisen keskittyminen herpaantua, mutta elokuvan kaksi ensimmäistä kolmannesta oli erittäin hyvää elokuvaa. Elokuvalla on myös kaiketi jonkinlainen sanoma tai opetus, mutta se jää ehkä vähän vitsitykityksen jalkoihin. Uskallan suositella Suurta kusetusta, ja varsinkin koirien ystäville tämän luulisi toimivan oikein hyvin.
Satunnaistoisto 