Viikko viihteellä – Kuuletko koputuksen?

Hampuusi: Kävin viikonloppuna katsomassa keskiviikkona ensi-iltaan tulleen elokuvan, Koputus. Kyseessä on Joonas Pajusen ja Max Seeckin ohjaama sekä kirjoittama kauhuelokuva. Elokuvassa kolme sisarusta palaa aikuisena metsän keskellä olevaan lapsuuden kotiinsa, jossa heidän vanhempansa on tapettu raa’asti. Tarkoitus on tehdä jonkinlainen kuntotarkastus ja saada talo sekä maat myytyä nopeasti, mutta varmaan arvaattekin, että paha vaanii ikiaikaisessa metsässä ja vanhat muistot sekä traumat palaavat pintaan. Siinä asetelmat tähän kansan taruista ammentavaan kotimaiseen folk-kauhuelokuvaan, joka on lajityyppinä harvinainen maassamme. Pääosa kolmikko Pekka Strang, Inka Kallen ja Saana Koivisto saa ainakin minulta puhtaat paperit.

Koputus alkaa hyvin. Ensimmäisellä tunnilla tunnelma on pahaenteinen ja jännitystä kasvatetaan tasaisesti, samalla kun katsojalle syötetään pikkuhiljaa tietoa ja vihjeitä mistä on kysymys. Ohjaaja-kirjoittaja kaksikko Pajunen-Seeck luottaa tunnelmaan ja säikytykset voi laskea yhden käden sormin. Näimpä ensimmäinen tunti on ihan hyvää tunnelmallista kauhua, jota äänimaailma ja musiikki tukee hienosti, mutta viimeisellä puolituntisella kun alkaa niin sanotusti tapahtumaan ja pitäis saada katsoja puristamaan kunnolla käsinojistaan, niin elokuva vähän hukkaa momentuminsa. Ei kuitenkaan niin, että touhu lässähtäisi kokonaan, vaan kyllä tämä pääsee maaliinsa kuivin jaloin. Siitäkin huolimatta, että dialogi on välillä puisevaa ja jättää toivomisen varaa, eikä kliseiltäkään vältytä. Jokatapauksessa kokonaisuus on ehjä puolitoista tuntinen ja se pysyy liikkeessä alusta loppuun, ilman tyhjäkäyntiä. Näin lopputuloskin on plus-merkkinen. Koputus onkin myyty Hesarin mukaan jopa yli 100 maahan. Joten uskallan suositella tätä kauhuelokuvan ystäville.

Katselin  myös Viaplayn kataloogista Spiral: From the legacy of Saw:n, vai onko se sittenkin Spiral: From the book of Saw. En tiedä. Molemmilla nimillä tämä tuntuu liikkuvan ainakin meillä Suomessa. Jokatapauksessa kyseessä on Saw spin-off, jossa kieroutunut sarjamurhaaja päästelee mätiä poliiseja päiviltään Jigsaw-murhaajan tapaan. Siinäpä se ja sillä mennään. Chris Rock hoitaa pääosa pestinsä tapausta ratkovana röyhkeänä poliisina aivan hyvin ja tuo hyvää energiaa verbaliikansa ansiosta. 

Tämä ei siis ole Saw-elokuva, mutta sijoittuu samaan maailmaan ja tarinan murhamies on liikkeellä Jigsaw:n copycat-hengessä. Elokuva yrittää taiteilla Pollisitrillerin ja Saw-leffojen välisellä nuoralla, muttei oikein löydä omaa paikkaansa. Elokuva yrittää käsitellä poliisikorruptiota, mutta jää aika pintapuoliseksi. Pitää tosin olla melko hyväuskoinen, jos odottaa puolitoista tuntiselta kauhutrilleriltä syvällisyyttä. Elokuva toimii jokatapauksessa kertakäyttöviihteenä lajityypin ystäville, ollen simppeliä aivot narikkaan meininkiä napakassa paketissa. Onhan tämä kuitenkin ”ehjä” tarina, eikä pelkkää kidutuspornoa. Joten väitänkin, että tämä peittoaa ainakin useimmat alkuperäisen Saw jatko-osista. Se ei tosin ole paljoa se. Eikä tätä uskalla siksi suositella, kuin nuorimman veljeni kaltaisille Saw-elokuvien ystäville.

Meikäläisen leffatroikan viimeistelee Netflixin valikoimiin viikko sitten lisätty Clerks III, joka on Kevin Smithin ohjaama ja kirjoittama draamakomedia vuodelta 2022. Lähdetään liikkeelle siitä, että ensimmäinen Clerks -Tiskirotat ilmestyi 1994. Se oli Kevin Smithin omakustantaisesti tekemä mustavalkoelokuva myyntitiskin takana työskentelevistä, Dantesta ja Randalista, jotka jutustelevat läpi elokuvan, heittäen läppää mm. Star wars:sta. Siitä tuli välitön kulttielokuva. Kevin Smith teki onnistuneen jatko-osan Clerksille 2006 Hollywood-rahalla. Tässä trilogian päättävässä kolmannessa osassa on mukavasti ensimmäisen osan kotikutoisuutta, vaikkei penniä ole tarvinnut venyttää samaan malliin, joten siinä mielessä sujahtaa kivasti edellisten osien väliin. Mutta asiaan tässä elokuvassa Randal, eli toinen pääkaksikosta, saa sydänkohtauksen ja selvittyään siitä päättää tehdä elokuvan elämästään. Siinä idea mahdollisimman lyhyesti. Sanotaan heti kärkeen, että yllätyin positiivisesti. Kevin Smithin ura on ollut jo pitkään syöksykierteessä, eikä odotukset näin ollen olleet korkealla, mutta kun olen aikaisemmatkin Clerks elokuvat katsonut ja tykännytkin, niin pitihän tämäkin tarkastaa.

Clerks III päättää Tiskirotat saagan arvoisallaan tavalla. Aikaisempien osien tapaan, tämäkään ei ole juonivetoinen elokuva, vaan perustuu pääasiassa hengailuun, jutusteluun sekä populaarikulttuuri viittauksiin. Touhun punaisena lankana on kuitenkin elokuvan teko. Elokuva on yllättävänkin tunteikas ja vaikka meininki on komediallisen kepeää, niin tämä onnistuu aidosti koskettamaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Smith onkin ammentanut käsikirjoitukseen paljon omasta sydänkohtauksestaan vuonna 2018 ja miten se muutti hänen elämänkatsomustaan. Itseasiassa tämä onkin mielenkiintoinen metaelokuva elokuvasta ja samalla katsaus Smithin omaan persoonaan, jota pääkaksikko heijastaa. Vaikka lopputulos on jonkin verran epätasainen ja siinä on omat sudenkuoppansa, niin kokonaisuus on kuitenkin mukavan leppoinen ja pikku hausta sekä lämmin ja siinä on sydäntä. Näin tämä onkin Kevin Smithin paras elokuva ainakin 15 vuoteen, ehkä paras edellisen Clerks elokuvan jälkeen, eli vuoden 2006 jälkeen. Joten voin suositella tätä vanhojen Kevin Smith elokuvien ystäville. 

Hevoshuutaja: Meikän viikko alkoi kummallisilla uutisilla: viime vuonna on julkaistu uusi Fletch-elokuva nimeltään Confess, Fletch. Kaikki varmasti muistavat 80-luvun klassikot Fletch ja Fletch Lives, joissa Chevy Chasen esittämä toimittaja Irvin ”Fletch” Fletcher sotkeentuu rikostutkintoihin. Uusi Fletch-elokuva jatkaa samassa hengessä, mutta Chevy Chase on korvattu Jon Hammilla. Tällä kertaa Fletch palaa euroopan matkalta vuokra-asuntoonsa, jonne on tapettu nainen. Fletch soittaa poliisit paikalle mutta huomaakin pian olevansa itse suurin epäilty murhaan. Seuraa koukeroinen murhamysteeri jossa käänteitä riittää niin että en ehkä itse enää lopussa edes ollut varma mistä kaikessa on kyse.

Confess, Fletch on kyllä erikoinen tapaus, sillä se oli vuokrattavissa, mutta aiemmin en ollut siihen törmännyt missään, eikä vuokrapalvelutkaan sitä ole koskaan suositelleet. Jotenkin tuntuu kuin elokuva olisi tehty ja sitten todettu että kenenkään ei toivota sitä näkevän. En ymmärrä miksi, sillä kyseessä ei ole mitenkään huono elokuva. Fletch on hahmona edelleen sama hauska ja sanavalmis kaveri kuin ennenkin, mutta Jon Hamm ei ole oikeastaan yhtään hauska. Ainakaan kun verrataan Chevy Chaseen. Huomasinkin elokuvan aikana hymyileväni lähinnä silloin kun kuvittelin Chevy Chasen Jon Hammin tilalle. Se on ehkä aika iso miinus, mutta jollekin toisella Jon Hamm voi toimia paremmin. Juonikuvio oli myös niin sekava että en sen jälkikäteen netistä tarkastettuani tullut juuri viisaammaksi. Joitakin hauskoja kohtia tähän kuitenkin mahtui mukaan, ja eteenpäin mentiin muutenkin kohtalaisen reipasta tahtia. Semmonen perusleffa jonka katsominen ei harmita, mutta jonka unohtaa hyvin pian.

Seuraavaksi netflixin meikälle suosittelema uutuus The Strays. Neve elää hienoa elämää perheensä kanssa idyllisellä omakotitaloalueella. Pikkuhiljaa kuitenkin Neve alkaa huomaamaan ympärillään outoja tapahtumia, ja aivankuin häntä jollain tavalla jopa vainottaisiin. Kaksi outoa nuorta hahmoa tunkeutuu lopulta Neven elämään vakavin seurauksin.

The Strays on aika kehno elokuva. Se on kuin paikoin mainion Black Mirror-sarjan jakso, sieltä huonoimmasta päästä. En oikein tiedä miksi tämä edes luokitellaan, jännitystä ei ollut juurikaan eikä draama tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Tämmöisiä elokuvia missä perhettä vainotaan ja lopulta kotiinkin tunkeudutaan sadistisin aikein on nähty ennenkin, ja tämä on niistä varmaankin huonoin mitä olen nähnyt. Tekijät ovat varmasti tässä pyrkineet jonkinlaiseen yhteiskuntakritiikkiin, en vain tiedä mitä kohtaan kritiikki kohdistuu. Tai näin ainakin luulen, sillä ei tässä elokuvana ole muuten mitään järkeä. Jotain yritetään sanoa, mutten tiedä mitä. Elokuva oli suorastaan tylsä, eikä se onnistu luomaan minkäänlaista tunnelmaa tarinan ympärille. Loppu sitten onkin melkoinen pannukakku, eikä mikään tunnu miltään. Harmittaa että Netflix tunkee rahojaan tämmöiseen.

Sitten loppuun hyvä elokuva. Apple Tv:stä löysin vuokralle animaatioelokuvan Marcel the Shell with Shoes On. Marcel on parin sentin korkuinen kotilo, joka on asustanut mummonsa kanssa taloa joka on ollut pitkään Airbnb-käytössä. Taloon saapuu vuokralle elokuvantekijä Dean, joka ottaa kontaktia Marceliin ja alkaa kuvaamaan tämän päivittäistä elämää youtubeen. Puhuvasta kotilosta tulee viraalihitti, ja Marcel käyttää suosion hyväkseen ja yrittää somen välityksellä tavoittaa kadonneet perheenjäsenensä. Suosiolla on kuitenkin myös varjopuolensa, ja Marcel oppii Deanin kanssa paljon uusia asioita maailmasta.

Internet näyttää tämän julkaisuvuodeksi 2021, mutta silti tämä ”animaatio” on ehdolla tämän vuoden oscareissa, juurikin animaatio-kategeoriassa. Animaatiohan tämä on siinä mielessä aika vähän, että ainoastaan Marcel, mummonsa, sekä muutama muu taloa asuttava otus ovat animoituja, ja ympäröivä maailma ihan oikea maailma. Ilmeisesti kyseessä on vielä ollut stopmotion-tekniikka, joten animaatiota ei ole sitäkään vähää. Elokuva on kuvattu dokumentaariseen tyyliin, aivankuin Dean kuvaisi tapahtumia oikeasti. Elokuvassa on äänessä pääasiassa Marcel, joka kertoo näkemyksiään ja tuntemuksiaan maailmasta ja elämästä. Lapsenomainen ajatusmaailma sisältää kuitenkin paljon oivaltavia mietteitä, jotka laittavat katsojankin pohtimaan. Välillä elokuva onnistuu naurattamaan, ja välillä itkettämäänkin. Marcel the Shell with Shoes On ei ole varsinaisesti lasten elokuva, tai siis ainakaan lapsille. Se on lasten elokuva aikuisille. Ja erittäin hyväntahtoinen sellainen. Itse ehkä olen jo sen verran maailman kyynistämä että ihan en saanut tästä niin paljon irti kuin monet muut ovat saaneet. Elokuvan imdb-arvosana on nimittäin korkea 7,8. Sanoisin että ainakin meidän toimituksen Hattara pitäisi tästä varmasti vielä paljon minua enemmän. Mutta pidin kyllä minäkin, oikein hyvä elokuva jonka jälkeen jäi hyvä fiilis. Suosittelen.

Hampuusi: Siinäpä sitä taas olikin yhdelle kertaa.