Ruokaa ruotsiksi – Alku

Alkupuhe

Joitain viikkoja sitten Hattara soitti ja ehdotti uutta ruoka-aiheista juttusarjaa. Hän oli joskus ostanut Hanna Olvenmarkin kirjoittaman reseptikirjan – Portionen under tian. Kirjassa esitellään reseptejä joissa annos maksaa ainakin periaatteessa alle 10 kruunua, eli noin euron. En tiedä miten Hattara ajatteli juuri minua, ja mitä hän tiesi ennakkoon meikäläisen ruotsin kielen taidoista, mutta kirjan reseptit ovat siis ruotsiksi. Kyllähän minä nyt jonkin verran tietysti ruotsia osaan, kirjoitinpa parikymmentä vuotta sitten yo-kirjoituksissa C:n arvoisesti. Toki arvosanasta suuri osa tuli uskomattomasti menneestä kuuntelu-osuudesta. Kursseista olin raapinut kasaan vitosia, siis asteikolla 4-10. Ruotsin opettajan mielestä minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä kirjoituksia läpi. En vieläkään oikein tiedä mitä tapahtui, mutta otin kuuntelusta niin kovat pisteet että se aiheutti valtavan kohun koululla. Epäiltiin että olin murtanut klassisen abcd-monivalintakokeen algoritmin, ja Veikkauksestakin otettiin yhteyttä ja kerrottiin että en voisi enää osallistua pitkä- tai monivetoon. Mutta tuosta on siis jo reilu 20 vuotta aikaa, eikä näitä reseptejä kukaan ääneen tulisi minulle kertomaan, vaan ihan itse ne olisi luettava. Tästä aiheutuikin mietittävää, miten esitellä reseptit blogissa, kun kuitenkin kyseessä on jonkin ihmisen tekemää työtä. Ensin mietin että on vähemmän moraalitonta jos kirjoitan reseptit tähän uudestaan, mutta toisaalta tekstimuodossa ne on helppo kopioida talteen. Päädyttiin Hattaran ottamiin ja minulle lähettämiin valokuviin. Tein ensimmäisen reseptin valokuvan perusteella, ja totesin sen niin vaivalloiseksi että tilasin kirjan itsellenikin. Jos tämä järjestely tuntuu jonkun mielestä väärältä niin mietitään sitten uudestaan. Kehotan kuitenkin lukijoita tilaamaan itselleen kyseisen kirjan jos halpa ruokailu kiinnostaa.

Päivitys: Ilmeisesti nämä reseptit löytyvät ilmaiseksi kirjailijan omiltakin sivuilta undertian.com/, joten tuskin tässä hirveästi vääryyttä tehdään.

Kokkailuja tullaan julkaisemaan satunnaisella aikataululla, sen mukaan miten ehditään ruokia tekemään. Tai siis miten minä ehdin niitä tekemään, reseptit ovat sellaisia että Hattara tekee vastaavia ihan normaalistikin, meikäläisellä nämä kokeilut painottuvat lähinnä viikonloppuihin. Voipi olla että Hattara julkaisee ruokiaan välillä ilman minuakin.
-Hevoshuutaja

Mikäli joku ei oo tajunnut, niin mä rakastan ruokaa. Ja syömistä. Okei, kaikkea mitä ruokaan voidaan liittää. Keittokirjat on myös mun heikkous. Vois kysyä, et kuka enää tänä päivänä ostaa keittokirjoja, kun kaikki maailman reseptit löytyy luultavasti netistä. No minä! Ja kuinka usein mä kokkaan kirjoista? No en koskaan! Mutta tänä vuonna se muuttuu.

Tänä vuonna päästään seuraamaan mun ja Hevoshuutajan matkaa läpi kokonaisen keittokirjan. Ja jotta juttu ei olis niin simppeli, niin valkkasin hyllystä ruotsinkielisen kirjan. Mä lähetän viikottain reseptit Hevoshuutajalle ja sit let’s kokataan.
-Hattara

Kokos- och morotssoppa

Hevoshuutaja

Noniin, ensimmäisenä vuorossa jonkinlainen keitto. En ollut ihan varma onko morot porkkana, mutta Hämis oli ystävällinen ja vahvisti asian. Muutenhan ainekset ovat hyvinkin selkeät, lukuunottamatta solroskärnor, joiden arvelin olevan auringonkukansiemeniä, mutta en niitä kyllä kaupasta löytänyt. Muutenkin tuntui että desi auringonkukansiemeniä on hirvittävän iso määrä, joten ne jäi tästä pois. Koristeeksihan ne olisivat muutenkin tulleet. Ohjehan oli aika yksinkertainen, sipulit ja porkkanat paloiksi ja kattilaan ruskistumaan. Perään sitten valkosipulia ja currya sun muita. Lopuksi keitellään vielä kookosmaidon ja veden kanssa aikansa. Muistin kaupassa chilisoosin väärin ja ostin jotain felixin chilikastiketta, mutta parempi niin, se tulee varmaan helpommin käytettyä loppuun kuin tollanen sweet sauce. Buljongtärningen aiheutti hieman päänvaivaa, mutta lopulta tajusin sen olevan liemikuutio. Harmillisesti unohdin sen kyllä joukkoon laittaa.

Sillä aikaa kun keitto valmistui, oli hyvä aika heittää leivät uuniin, joihin olin tehnyt taikinan ennen keiton teon aloittamista.

Hattara laittoi sivullisen leipäohjeita, joissa kaikissa on sama pohja, johon sitten lisätään jotain makua tuomaan. Itse tein pinaattisämpylöitä. Taikinaa tehdessäni huomasin että öljy oli nähnyt parhaat päivänsä, enkä enää siinä voitakaan jaksanut alkaa sulattelemaan. Laitoin sekaan oliiviöljyä, mikä varmaan ajoi asiansa melko hyvin. Se tässä vähän hämmästytti kun taikinan olisi pitänyt antaa oleskella välissä 10-12 tuntia, mutta ei meikäläinen ikinä tiedä edellisenä päivänä mitä tulen huomenna syömään. Joten nyt pikainen puolen tunnin kohotus sai riittää. En saanut oikein taikinaan missään välissä semmoista kunnon kiinteää otetta, vaikka kuinka lisäilin jauhoja. Tästä muodostui pieni ongelma muotoiluvaiheessa, kun taikina tarttui ikävästi käsiin. Siitä syystä sämpylöistä tuli suht isoja.

Sämpylöiden ollessa uunissa, sain keiton valmiiksi. Tai no, ainakin niin ajattelin. Ohjeessa kehotettiin kokeilemaan porkkanoita että ne ovat pehmeitä, ja niin mielestäni teinkin, mutta kyllähän ne jäivät hieman al dente. Jonku verran kyllä olen ihmeissäni keiton koostumuksesta, kun olen kuitenkin tottunut enemmän semmoisiin sosekeittoihin. Porkkanasiivut toivat toki ruokaisan fiiliksen, mutta oli se vähän outoa. Keiton pinnalle olisi tosiaan pitänyt pannun kautta heittää solroskärnor ja kookoshiutaleita, mutta jätin vaiheen väliin vaikka kookoshiutaleita ostinkin.

Keitto oli kyllä aika hyvää. Maistui reippaasti inkivääriltä ja kookokselta. Porkkanat eivät maistuneet oikeastaan miltään. Sämpylä oli, noh, sämpylää. Pinaatti ei sen kummemmin siitä erottunut. Söin tätä keittoa vielä seuraavankin päivän aivan hyvillä mielin, mutta kolmantena päivänä kun söin töissä lounaaksi, alkoi hieman tökkimään.

Mutta loppujen lopuksi aivan onnistunut kokeilu, pienellä fiksauksella tästä varmasti saa tosi hyvän ruuan. Jonkin verran kyllä ihmettelen että miten tämä olisi pitänyt eurolla toteuttaa. Tai kun tästä tuli se neljä annosta, niin 4 euroa olisi ihan maksimi. Porkkanat ja kookosmaito jo kahdestaan ylittivät budjetin. Onkohan tässä ajateltu samoin kuin tv-hupailu Kokkisodassa? Siinä vieras saattoi tuoda pelkästään pullon keskiolutta, mutta sillä ei ollut mitään väliä kun studion kaapeissa oli kaikkea muuta valmiina. No minulla ei ollut kaapissa valmiina mitään, joten ei tämä kovin halvaksi valitettavasti tullut.

Hattara

Mä pidän leivän ja sämpylöiden leipomisesta. Täytyy tosin myöntää, että käytän aina samoja, hyviksi havaittuja reseptejä. Pinaattisämpylät oli ihan jees, mutta kovin vähän tuo pinaatti kyllä tuolta maistui. Ihan samannäköisiä kökkeröitä nuo minunkin sämpylät, kuin Hevoshuutajan.

Keiton valmistin hieman poiketen Hevoshuutajan sopasta. Toki varmasti syötävä noinkin, mutta itse surautin tän sileäksi sauvasekoittimella. Keittoa oli maistelemassa myös Hampuusi. Totesimme, että tämä keitto oli syötävää, mutta ei jatkoon.

Itsehän olen sellainen hintatietoinen haukka, että väitän saaneeni keiton valmiiksi alle viidellä eurolla. Tietysti kuiva-ainekaapistani löytyy valmiiksi jo parempi valikoima kun lähikaupastani, mutta halpa ruoka joka tapauksessa.