”Football’s coming home”, näin lauletaan vuonna 1996 Englannin kotikisoihin lanseeratussa biisissä, joten sillä on hyvä polkaista Hajatelmat käyntiin. Minä olen nimittäin ollut iät ja ajat jalkapallossa kova Englannin kannattaja. Se on kyllä ollut masokistin hommaa se. Voi Jeesus!! Joka luojan kerta on saanut pettyä karvaasti kisamenestykseen ja vuodattaa kyyneleitä. Itseasiassa Englanti on pettänyt minut pari kertaa jo ennen kisojakin. Nimittäin 1994 MM-kisoihin ja 2008 EM-kisoihin se ei edes selviytynyt karsinnoista. Silti en itse ole kertaakaan edes harkinnut Englannin pettämistä. Ikimuistoisin pettymys on vuoden 1998 MM-kisat. Sillä 1996 EM-kisoissa olin menettänyt sydämeni lopullisesti Kolmelle leijonalle, joka siis on Englannin jalkapallomaajoukkueen lempinimi. Sitten tuli vuosi 1998 ja joukkue oli helvetin kova. Ainakin minun silmissäni. En löytynyt siitä heikkoa lenkkiä. Siellä oli mm. Beckham, Scholes, Owen ja Shearer. Musiikkitv soitti päivittäin Englannin kannustuslaulua Football is coming home. Kaiken piti olla valmis maailman mestaruutta varten. Kisakiima oli viritetty huippuunsa ja tuntui, että tämä on vihdoin se vuosi, mutta ei. Neljännesvälierissä Beckham hölmöilee punaisen kortin ja Englanti häviää rangaistuspotkukisassa. Se tuntui pahalta. Vastassa oli taas se saatanan Argentiina, jonka tehtävänä tuntuu olevan joka helvetin kisoissa pilata Englannin kisat. Millon tulee joku Kokaiini-Uuno suoraan diskopallon alta ja sohii käsimaalin tai jotain muuta vastaavaa ja Englanti putoaa. PERKELE! Ja jos se ei ole Argentiina niin sitten se on Saksa. Englannin turhautuminen Saksaan kiteytyy parhaiten maailman kuuluisimmassa jalkapallositaatissa – ”Jalkapallo on yksinkertainen laji, jossa 22 pelaajaa juoksee pallon perässä 90 minuuttia ja lopulta Saksa voittaa aina.”. Tämän on lausunut englantilainen hyökkääjälegenda Gary Lineker.
Aina on löytynyt uusi tapa pettyä ja vaipua ahdinkoon Englannin puolesta. Kaikista pettymyksistä huolimatta jaksan joka kisoihin lietsoa itseni uskomaan, että ehkä tällä kertaa, ehkä nyt jalkapallo tulee kotiin. Normaalisti olen aina luvannut ottaa Englanti aiheisen tatuoinnin, kun mestaruus tulee ja ostanut joka kisoihin jonkinlaisen uuden fanipaidankin. Tänä vuonna se jäi kuitenkin väliin, kun tässä on ollut kaikkea muuta niin paljon. Mennään nää kisat kaapista jollain vanhalla paidalla, mutta ehkä nyt viimein pääsee ottamaan sen tatuoinnin. Sillä olen jälleen kerran saanut jollain ilveellä kehrättyä itseni täyteen toivoa, ihan piri pintaan, vaikka nähtyäni joukkueen ensireaktio oli, että ei helevetti, ei me kyllä tällä pärjätä, mutta niin vain se horjumaton luotto Englantiin on jälleen kerran löytynyt. Maa jossa ihmiset ovat kuulemma ylimielisiä mulkkuja, mutta sen maan huumorille, pop-musiikille ja ennen kaikkea jalkapallomaajoukkueelle olen menettänyt sydämeni. Toisaalta nyt kun miettii, niin ehkä Englannin kannattaminen vaatii myös heidän kuivan ja mustan huumorinsa ymmärtämisen. Ei sitä pettymysten tulvaa muuten pystyisi käsittelemään. Älkääkä käsittäkö väärin. Tottakai kannustan nyt myös Suomea, kun se kerrankin on mukana. Kannustan Suomea vaikka polttopallossa, jos tulee kisat. Suomi ei vaan ole koskaan ennen ollut mukana näissä karkeloissa, niin olen joutunut ottamaan jalkapallon kannattamisen suhteen eräänlaisen kaksoiskansalaisuuden ja näin on kehittynyt syvä side myös Englannin jalkapallojoukkueeseen, Kolmeen leijonaan, mutta se itse jalkapallosta.
Sillä tilastokeskuksella teettämäni tutkimuksen mukaan Hajatelmieni lukijoissa on kuusi miestä ja 407069 naista. Näistä lukijoista jalkapallo kiinnostaa vain pientä vähemmistöä. Silti ei ole tarkoitus sortaa vähemmistöjä. Normaalistihan olen aina pienempien puolella. Englannin kannattaminenkin kertoo osaltaan omaa tarinaansa siitä. Vaikkei puhuta enää niin sanotusti jalkapallosta, mutta pysytään kuitenkin aiheessa. Tiedostan, että Ranska ja Italia ovat suurimmat vuoret kiivettäväksi ilakointini ja tatuoinnin edessä. Sen sijaan Belgia ja Tanska ovat kovimmat suot rämmittäväksi Suomelle, jotta paikka auringossa irtoaisi. Sillä jatkopelit olisi Suomelle jo kuin mestaruus. Vanha sanontahan kuuluu, että hyvä ruoka parempi mieli. Joten ajattelin lähteä näissä kisoissa siloittelemaan pettymysten karvaan kalkin makua hyvän ruuan kautta. Näimpä tuumailin, että Suomen pelipäivinä kokkailen itse jotain perinteisiä lempiruokiani, kuten nyt lauantaina ensimmäisen pelin aikaan teen uunilohta. Siihen kylkeen perunat jossain muodossa, porkkanaa, paprikaa ja jotain semmosta. Ai jumalauta, että siitä tulee hyvää. Eli Suomen matseja lähden rakentamaan kotiruuan kautta, mutta Englanti on sellainen fish and chips maa, että siitä tulee ensimmäiseksi mieleen roskaruoka. Silloin siis kipaisen aina jonkin oikein hyvän noutoruuan. Tuohon sunnuntain eka peliin käyn poimimassa läheltä kebabrullan. Toisaalta pizzakin ois kiva ja onhan mulla testaamatta meksikolainen raflaki tosta vierestä. No jotain herkullista noutoruokaa kuitenkin.
Tuli mieleen, että aina sanotaan miten auto on huono sijoitus ja miten sen arvo laskee samantien kun sen ajaa liikkeestä ulos, mutta ruoka se vasta huono sijoitus onkin. Siitäkin huolimatta, että se on harvoja nautintoja nykyään niin se on seuraavana päivänä jo paskaa. Paitsi meillä nelikymppisillä joilla aineenvaihdunta on jo pysähtynyt. Ainoa aineenvaihdunta tapahtuu siemensyöksyssä. Muuten kaikki kertyy kehoon. Pääasiassa kylkiin. No ehkä vähän liioittelin. Sillä ainakin itsellä aineenvaihdunta on parantunut kun olen lisännyt ruokavalioon enemmän kasvisruokaa ja vähentänyt punaista lihaa. Punaista lihaa tulee ostettua nykyään oikeastaan vaan rafloista. En minä tiedä johtuuko se tuosta, mutta se on käytännössä ainoa muutos mitä oon tehnyt paikkakunnan vaihtamisen lisäksi ja vaikea kuvitella, että muutos olisi tapahtunut taikaiskusta. Taikuus on olisi silti kiehtovin vaihtoehto. Sillä tunnenkin itseni virkeämmäksi. Paitsi jos viikonloppuna on tullut otettua pöllö-öljyä. Se nimittäin nykyään painaa kyllä koko alkuviikon, eikä aina riitäkkään. Eikä siihen auta kasvisruoka eikä mikään tai ehkä pervitiivi, mutta sitten oltaisiin toisenlaisten ongelmien äärellä. Eikä sitäkään saa enää nykyään apteekista. Jokatapauksessa tuollaisella ruokakaavalla pohdiskelin eteneväni nämä EM-kisat. Itseasiassa Neiti Hattaralla ja Hevoshuutajalla on tulossa joku EM-kisa aiheinen juttusarja ruokailun näkökulmasta tai jotain. En tiedä tarkkaan. Ilmoitin vaan, että minulla ei ole nyt aikaa eikä virtaa uuteen juttusarjaan ja jääväsin itseni ulos siitä, mutta siitä tulee takuulla mielenkiintoinen. Nimittäin kuulin toimistolla kun he valmistelivat ensimmäisiä ruokiaan. Kiinnostukseni heräsi immediately. Odottelen sitä innolla lukijan näkökulmasta ja ehkä poimin sieltä sitten ruokavinkkejä muihin matseihin kuin Englannin ja Suomen. Suosittelen lämpimästi teitäkin tutustumaan siihen. Huhujen perusteella se käynnistyy huomenna, mutta aika näyttää.
Koronarajoitusten ansiosta tai takia, miten sen haluaa nyt ottaa, niin tänä vuonna kisat eivät hirveästi vaikuta muuhun elämään. Ei ole nimittäin päällekkäisyyksiä, kun mitään ei oikein saa järjestää eikä näin ole muita suunnitelmia. Heinäkuussa oleva Jallujahtikin meni sillai kivasti, ettei silloin ole matseja, vaan kisoissa on sopivasti välipäivä ja vaikka olisikin, niin Englanti ja Suomi olisivat todennäköisesti jo laulussa. Ainakin jos historiaan ja asiantuntijoihin on uskominen, mutta pakko myöntää, että kerkesin jo säikähtää kun äsken selasin otteluohjelmaa, että voi saatana saatanan, jos siinä sattuu Englannin matsi, niin miten minä selitän sen Jallujahdin emännälle? Vai sanonko vaan että mulla odottaa puhelu tuolla ja katoan pariksi tunniksi? Sillä hän tuntee minut sen verran hyvin, ettei toimi perinteinen – Hei eiku sori, mulla on hammaslääkäri ja parturi aika just silloin, olin unohtanut, pakko perua, mutta katsellaan. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä. Tosin meillä oli Hevoshuutajan kanssa tarkoitus vähän törsmötellä kun Englannille sattuu Skotlanti peli. Saapa nähdä miten siinä käy vai pukkaanko miehen Hämiksen mukaan siksi aikaa? Tässäkin asiassa aika näyttää.
Taitaa muuten useammassakin taloudessa ’kullaksi’ kutsuminen lisääntyä tulevien viikkojen aikana, kun käydään neuvotteluja mitä kisojen aikana telkkarista katsellaan. Kultahan on alkuaine, joka on säilyttänyt suuren arvonsa tuhansia vuosia kaupankäynnin välineenä ja siihen arvokkuuteen liittyneekin kumppanin kullaksi kutsuminen. Tosin jos keskustelujen lopputulos ei miellytä, niin kullaksi kutsuminen voi saada uusia sävyjä. Esimerkiksi kylmä, kova ja painava ovat kullan ominaisuuksia joita tulee arvokkuuden lisäksi mieleen. Jokatapauksessa ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua ja siihen on hyvä alkaa lopettelemaan. Pistetään tähän loppuun kuitenkin vielä Hampuusin kisatipsit, jos joku haluaa ottaa mummosta vaarin ja vaikka veikata. Tässä vaiheessa ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että sovittelen mestarin viittaa Englannille ja maalikuninkuutta Harry Kanelle, mutta jos pitäisi aseella uhattuna sanoa jotain muuta kuin Englanti. Siinä tapauksessa minun kirjoissani on kaksi mestarisuosikkia. Ranska olisi ykköshevonen ja Italiasta leipoisin kisojen mustaa hevosta mestariksi. Harry Kanen tilalle on kyllä vaikea keksiä toista maalikuningas kanditaattia, mutta ehkä Kylian Mbappe sitten. Näissä mietteissä on hyvä pistää pillit pussiin ja kääntää katse kisoihin sekä kisaeväisiin. Huomenna ne nimittäin alkaa. Long live the queen.
Satunnaistoisto 