”Minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia. Sekopäänä hulluna heilua ja rakastaa sinua”. Noin lauletaan mun suosikki kesäbiisissä eli Herra Ylpön Pojat ei tanssi. Aivan ylivoimainen kesäbiisi. Sillä lainauksella on hyvä lähteä liikkeelle, vaikka edellisistä hajatelmista on vierähtänyt aikaa. Tässä on ollut meinaan kaikenlaista. Mulla on ollut aivan järkyttävä muuttostressi. Siinä kun oli lähdössä alta vanhan ystäväni kanssa ollut halpa kimppakämppä ja piti etsiä kiireellä itselle omaa vuokrakämppää, jota ei meinannut löytyä ajoissa. Sitten kun löytyi, niin seuraava ongelma konkretisoitui. Olin kahden asunnon loukussa, kun Oulussa oli omistusasunto, jossa mun kamat ja vuokrakämppä Tiksissä. Siitä sitten uusi stressi, että saan sen Oulun tyhjäksi ja kamat Tiksiin, jotta voi laittaa ensiksi mainitun vuokralle. Sillä enää ei ollut varaa kahteen asuntoon. Sain tsemppejä aina napapiiriltä asti ja ne tuli kyllä tarpeeseen. Nyt kun Tiksin kämppäkin alkaa olemaan mun näköinen, kamojen ollessa pääosin paikoillaan ja toisen asunnon vuokrauskin on ottanut ensi askeleitaan, niin stressi on alkanut helpottamaan. Pakko myöntää tässä yhteydessä, että kun toukokuun viimeisenä viikonloppuna kävelin Oulussa juna-asemalta kaupungin läpi kebabille ja annoin katseen vaellella ympäriinsä, niin tunsin itseni surulliseksi. Sillä minä rakastan sitä kaupunkia ja olin tullut muuttamaan sieltä pois. Olin toki ”muuttanut” Vantaalle jo joulunpyhien jälkeen, muttei se ollut mikään oikea muutto. Se oli sellainen matkalaukkumuutto. Lähdin kahden vaatekassin kanssa ja kävin välillä vaihtamassa talvikamoja keväisempiin ja niin edelleen, kun kaikki mun henkilökohtaiset tavarat olivat edelleen Oulussa. Nyt kun pakkailin tavaroitani muuttolaatikoihin, tunsin oloni haikeaksi ja itseni hauraaksi, mutta kyllä Tiksissäkin viihtyy. Täältä löytyy kaikki mitä tarvin, vaikkei tämä Oulu olekaan. Sitä paitsi nyt on kesä. Kesää ei kannata tuhlata turhaan murehtimiseen. Suomen kesä on siihen liian lyhyt.
Tässähän on viimeistään tällä viikolla lämpötilat hiipineet jo ihan helteeksi asti ja shortsikelit alkaneet heti aamusta. Silti havahduin vasta tuossa kesäkuun ensimmäinen päivä, että ei helevetti. Tässä ollaan jo näin pitkällä ja yritin kämmenet hikisinä googlettaa ”rantakuntoon yhdessä yössä”. Rohkeasti kokeilin myös englanniksi. Epätoivoisena yritin samaa myös konttikielellä. Sen jälkeen loppuikin kielitaito. Mun ralliruottilla ei nimittäin pitkälle pötkitä, eikä sillä, että osaa laskea espanjaksi kolmeen tai oikeastaan neljään ja tilata oluen. Nyt ei onni suosinut rohkeaa, mutta ei hätä ole tämän näköinen. Hätä on pieni ja punainen. Toisin sanoen olen tänäkin kesänä terassikunnossa. Siinä on pari seikkaa missä se eroaa perinteisestä rantakunnosta. Lähinnä, että jos rantakunnossa mies on kuin kreikkalainen veistos, niin terassikunnossa mies saattaa olla kuin leivos. Toinen, että rantakunnossa oleva mies saattaa pohtia meneekö illalla satanen penkistä, niin terassikunnossa miettii meneekö satanen tilistä. Siinä ne oleellisimmat. Joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ehkä enskesänä sitten olen viimein aikaisemmin hereillä tän kanssa. Eiku hei, hei, hei, stop stop nyt! Eiks terasseilla oo sitä paitsi hauskempaa kuin rannalla? Joten en aio huolehtia, en anna murheen murtaa. Ei mitään crossfittiä vaan se on samba caramba ja A RIVAA taas kesä. Ei samassa mittakaavaassa kuin nuorempana, ei sillai, että kesä olisi yhden vuodenajan mittainen saunailta, mutta jos nähdään niin otetaan pari kolpakkoa. Ei vaan passaa hullutella enää tässä iässä niin, että meno kiihtyy ja liikaa viihtyy, mutta kuitenkin sillai, että lei kaulaan, aurinkolasit päähän ja vähän livin la vida locaa sekä räntäntäniä. Kesä on meinaan parasta aikaa.
Kesässä on taikaa. Normaalisti sydämeni on synkkä möykky, kuin myyttinen hirviö syvällä merenpohjassa, joka pumppaa mustaa liejua suoniini, kun ei muutakaan voi. Tällain kesäisin sydämeni saattaa kuitenkin olla kuin hoitamaton piha, villiintynyt ja kukkien täyttämä. Nimittäin eilen olin kuin nuori ori, joka pääsee ensikertaa kesälaitumelle. Olin kuin vesi, joka pääsee virtaamaan vapaana pitkän talven jälkeen. Feeling like a little kid, kuten Elton John laulaa. Sillä eilen join ensimmäistä kertaa aamukahvit uudella parvekkeella. Siinä auringon paisteessa jää suli sisältäni ja päivän lämmettyä helteeksi en voinut enää vastustaa terassien seireenimäistä kutsua. Kesän henki laskeutui olkapäälleni, näykkäsi korvastani ja kuiskasi – vaihda arki johonkin raikkaaseen. Samalla ilo hiipi stressin riepottelemaan ja aamuvuoroviikon väsyttämään olemukseeni. Näimpä joskus iltapäivällä lankesin kiusauksieni vietäväksi ja ne saattelivat minut terassille istumaan kylmän ja raikkaan virvokkeen äärelle. Taisin ottaa pari vaahtoavaa välipalaakin siinä. Sillä minulla on kaikki ne normaalit paheet ja pari itse keksittyä siihen päälle. En vaan ole jaksanut enää heittäytyä niiden vietäväksi jatkuvasti, mutta kesä. Silloin sitä innostuu kaikesta helpommin. En vielä oikein tiedä mitä tämä kesä tuo tullessaan, mutta tervetuloa grillibileet, festarit, jallujahti, lettukestit, patiot, terassit, mukava ilakointi, aika huoleton, kippistely, yötön lämmin yö, valloittavat hymyt ja naurun remakat tai ainakin jäätelö kuumana kesäpäivänä. JESSS!! Nyt nautitaan! Suomen kesä loppuu kuitenkin taas ennen aikojaan. Sitten ratsastetaan auringonlaskuun vaikkei tää ole villi länsi. Syksyllä voi taas alkaa kaivamaan hautaa iloille ja sammuttamaan toivon kipinöitä. Katsomaan, joko marraskuu vie yksinäisen miehen. Silloin on aikaa pohtia mitä iloa on vapaudesta, jos on eksyneenä omaan elämäänsä? Ja miten aina sanotaan hiljaisuuden olevan kultaa, mutta tekeekö siinäkään asiassa rikkaus onnelliseksi? Mutta nyt on kesä. Lämpöä, valoa ja iloa sekä hyvyyttä aika paljon. Nyt valitetaan ainoastaan siitä, kun on liian kuuma ja siitäkin vain harkiten. Sillä minulla on vahva tunne, että tämä kesä on parhauden soppakattila, jossa on mahtavimmat ainekset onnistuneeseen kesään. Lopetellaan näihin tunnelmiin. Minä lähden nyt jätskille tonne ulos, kun on taas näin makea kelikin. Rock, rauha ja rakkaus. Ciao!
Satunnaistoisto 