Seuraavaksi phase kakkosen kimppuun, johon kuuluu phase ykkösen tavoin 6 elokuvaa. Ja jälleen aloitetaan Iron Manin kanssa.
Iron Man 3 (2013)
Ihan alkuun näemme Tony Starkin juhlimassa vuosituhannen vaihdetta vuonna 1999. Hienot bileet ja näyttävä nainen kainalossa, mitenkäs muutenkaan. Bileissä Tonya lähestyy tiedemies nimeltään Killian, mutta saa osakseen vain suunsoittoa. Tonyn naisseuralainen esittelee kehittämäänsä ainetta jolla elävä organismi voi korjata itseään isoiltakin vaurioilta. Keksintö ei kuitenkaan ole täysin valmis, joten asia jää sikseen. Seuraavaksi siirrytään nykyhetkeen, Avengers-elokuvan tapahtumista on kulunut jonnin verran aikaa, ja Tonya ei oikeen nukuta. Parisuhde kärsii kun mies vain yöt rakentelee teräspukuja autotallissa. Samaan aikaan maailmalla riehuu Mandariini niminen terroristi. Tonyn turvallisuusukko Happy loukkaantuu terroristien iskussa ja Tonylla menee ns. kasetti solmuun. Tony haastaa uutisissa Mandariinin matsiin, ja kertoo vielä osoitteensakin. Elokuvan alussa nähty tiedenaisnainen saapuu tapaamaan Tonya ja samassa terroristit hyökkäävät tämän kotiin. Kuin ihmeen kaupalla tiedenaisnainen ja Pepper selviävät, kun taas Tony Stark löytää itsensä kylmältä maaseudulta, jonne puku on hänet lennättänyt. Puku on mennyt vähän epäkuntoon, joten Tonylla on aikaa touhuta kaikenlaista. Kuten tutkia pikkukylässä tapahtunutta räjähdyshässäkkää joskus aikoja sitten, joka vaikuttaa myös jotenki liittyvän Mandariiniin. Tonya tulee noutamaan kaksi superterroristia, joiden iho säteilee outoa valoa, ja jotka vaikuttavat muutenkin yli-inhimillisiltä. Samaan aikaan toisaalla ilkeä paapahis Killian kaappaa Pepperin, ja selviää että tiedenaisnainen on samassa ilkeässä juonessa mukana. Ilmeisesti jonkinlaisen kamalan tapahtumaketjun, tai ehkä hävityn vedonlyönnin seurauksena War Machine on nimennyt itsensä Iron Patriotiksi, ja etsiessään Mandariinia, jää satimeen. Tony löytää Mandariinin, ja saa selville että tämä onkin vain palkattu näyttelijä. Tonykin jää vangiksi. Killian kertoo Tonylle piikittäneensä Pepperiin superainetta, Extremistä, joka ei vieläkään ole aivan valmis, ja nyt Tonylla voisi olla motivaatiota auttaa aineen viimeistelyssä. Extremis tekee käyttäjästään lähes kuolemattoman, mutta siinä on sellainen pieni sivuoire että se saa sitä käyttäneet ihmiset joskus räjähtämään. Tony pakenee vankeudesta pukunsa avulla. Toisaalla Iron Patriot Machinen puku on otettu katalaan käyttöön, ja pahis kävelee puku päällänsä presidentin lentokoneeseen, ja kaappaa presidentin. Seuraavaksi siirrytään elokuvan loppumyllyihin, jonnekin satamaan. Tony ja ilman pukuaan operoiva War Patriot myllyttävät superrosvoja vastaan, ja varsinkin Tonyn valtava pukuarmeija kääntää matsin sankareiden hyväksi. Taistelun tuoksinassa tosin Pepper tippuu kymmeniä metrejä liekkimereen. Rip in peace Pepper. Tony ja Killian kohtaavat vihdoin kahden, ja paha on selvästi voittamassa, mutta Extremis onkin pitänyt Pepperin hengissä, ja tämä pistää Killianista ilmat pihalle. Tony ja Pepper halaavat, ja Tony lupaa parantaa naisystävänsä. Samalla mies lupaa rauhoittua supersankarihommien suhteen. Myös rinnassa sykkivä reaktori saa lähteä.
Noniin, seitsemän leffaa katsottuna, ja kolme niistä on ollut Iron Maneja. Kun näitä leffoja katselee perättäisinä iltoina, ja joinain päivinä jopa useampia, niin tavallaan vähän puuduttaa elokuvien samankaltaisuus. Varmasti nämä toimivat paremmin silloin kun katselee aina muutaman vuoden välein vaikkapa leffateatterissa. Hirveän vaikea on meikäläisen, amatöörimarvelistin, tehdä suurta eroa Iron Man-trilogian elokuvien välille. Eihän tässä suurta vikaa ollut, mutta ei myöskään mielestäni juuri tuonut uutta tähän leffauniversumiin. Ihan komian näköinen tämä oli, joko rahaa on käytetty entistä enemmän, tai sitten uusi telkkarini vaikuttaa edelleen. Pahis oli aika perus, ei mitenkään erityisen loistava hahmo. Pepperillä ja Tonylla oli vähän hankalaa, mutta draamaa ei näissä leffoissa kyllä kovin hyvin esitetä. Kaikenkaikkiaan todella normaali supersankarileffa. Jotain uutta olisin kaivannut. Tätä en varmaankaan ollut nähnyt aiemmin, siitä vähän plussaa. 3/5
Hampuusi:
Iron man trilogian päätösosassa Rautamies saa vastaansa arkkivihollisensa Mandariinin. Samalla elokuva tuo tietyn draaman kaaren maaliin, vaikka Tony Starkin seikkailut jatkuvatkin vielä myöhemmissäkin Marvel-elokuvissa. Robert Downey Jr.:n mainiot otteet Tony Starkina saavat jälleen jatkoa, vaikka hahmon imagoa onkin kiillotettu eikä alkoholi tai irtosuhteet maistu enää samaan malliin. Sivuosista haluan mainita erikseen Ben Kingsleyn, joka vetää hienosti terroristiryhmän keulakuva-hahmonsa molemmat puolet.
Ohjaaja Shane Black kerää minulta enemmän arvostusta käsikirjoittajana kuin ohjaajana. Onhan hänen kynäilemiään muun muassa sellaiset kovan luokan toimintapätkät kuin Tappava ase ja Viimeinen partiopoika. Ei hän ohjaajanakaan huono ole, muttei kuitenkaan yllä kärkikaartiin. Hän tuo kuitenkin Iron man -sarjaan selvää piristystä. Kerronta rullaa jälleen mallikkaammin. Rymistely on näyttävää ja siinä on vähän rosoisuuttakin. Viihdettä annostellaan hyvässä tasapainossa kokonaisuuden kanssa. Kaiken lisäksi pakettia maustetaan vielä tietyllä haikeudella. Muutenkin mukana on hieman vakavampiakin teemoja. Sillä tarinassa käsitellään veteraanien sodan tuomia traumaperäisiä stressihäiriöitä Iron man hahmon kautta, Avengerississa olleen massiivisen taistelun seurauksena. By the way elokuvan tarina pohjaa Extremis alkuperäistarinaan.
Jos tarkoituksena on katsoa vain oleelliset elokuvat isosta ”ikuisuuskivi”-saagasta, niin siihen tämä ei tuo oikeastaan mitään uutta. Joitakin hahmoja saadaan vietyä eteenpäin, mutta tämän voi skipata hyvällä omallatunnolla, jos ei muuten syty Iron man leffoille. Tosin jos kakkososa on katsottuna, niin anna palaa vaan. Sillä onhan tämä selkeä tasonnosto sen jälkeen. Paitsi, että rokki ei enää pauhaa soundtrackillä samaan malliin. Se on huono juttu, eikä lopputulos vedä muutenkaan vertoja ykkösosalle, mutta on ehdottomasti paluu parempaan ja kokonaisuutena toimiva. Hyvää supersankari meininkiä, joka poikkeaa pikkuisen perinteisestä Marvel-meuhkaamisesta. Vähän yllättäen lämpenin tälle sittemmin hieman enemmän kotisohvalta uusintakatselulla.
Apropoo ohjaaja-käsikirjoittaja Shane Black on sanonut, ettei hänellä ollut tarkoitusta käyttää Mandariinia pahiksena ollenkaan, sillä hahmo on rasistinen stereotyyppi. Eikä sellainen hahmo istu nykypäivään. Siinä on myös syy miksi Mandariini on sitten lopulta hyvinkin erilainen kuin sarjakuvissa.
4-/5
Thor: The Dark World (2013)
Elokuva alkaa jollain aikoja sitten tapahtuneilla myllyillä, jossa Odinin iskä taistelee joukkoineen ilkeämieliseltä vaikuttavan Malekithin kanssa. Taistelun kohteena on Aether-niminen mystinen aine jonka haltija saa ilmeisesti aikamoisia supervoimia. Odinin iskä voittaa ja Aether valetaan betoniin. Nykyhetkessä Loki tuomitaan vankilaan kun tuli maapallolla vähän silleen hölmösti riehuttua. Thor myllyttelee omalla tahollaan, maailmaan on saatava rauha ja helpoiten se onnistuu pistämällä muut kansat kylmäksi. Aiemmassa leffassa hajotettu silta muihin maailmoihin tulee samalla jotenkin kuntoon. Sillä aikaa Lontoossa ykkösosasta tuttu tutkija Natalie Portman, eli Jane Foster, löytää kaverinsa Darcyn ja jonkun kolmannen kaverin kanssa mystisen ilmiön. On nimittäin niin että maailmat ovat just nyt jotenki linjassa ja tämmösiä portteja silloin vain aukeaa. Jane kävelee porttiin ja päätyy sinne minne Aether haudattiin. Aether imeytyy Janen sisään, voi voi. Thor huomaa asian ja lähtee maapallolle tapaamaan Janea. Jane on vähän pahana kun ukko on ollut kaksi vuotta ties missä, ei edes soittoa tai tekstiviestiä ole viitsinyt laittaa. Thor tuumaa että nytkun maailmat on tälleen linjassa ja Aether vapaana niin eihän tämä hyvältä näytä. Thor ja Jane lähtevät Asgaardiin. Malekith on myös aistinut Aetherin, ja hyökkää joukkoineen Asgaardiin, ja Thorin äiti saa surmansa. Thor laatii suunnitelman Malekithin pään menoksi, ja siihen tarvitaan myös Lokia. Thor, Jane ja Loki lähtevät jonnekin pimeälle planeetalle huokuttelemaan Malekithia esiin. Suunnitelma ei mene ihan niinkuin piti, kun Malekith saa Aetherin imettyä Janesta, ja pakenee paikalta. Loki haavoittuu ilmeisesti kuolettavasti ja jää yksin pimeälle planeetalle. Thor ja Jane löytävät helvetinmoisella munkilla portaalin viereisestä luolasta, ja päätyvät Lontooseen. Maassa jengiin liittyy Stellan Skarsgård, ja selviää että Malekith joukkoineen on tulossa Lontooseen piakkoin. Jonkulainen suunnitelma laaditaan, en ihan ymmärtänyt tarkalleen että mikä homma, mutta jotain keppejä tutkijat väsäävät. Aikansa Thor taistelee Malekithin kanssa, kunnes on oikea aika käyttää noita superkeppejä. Malekith sinkoutuu toiseen maailmaan ja kuolee. Viimein kaikki on taas hyvin, kuten satuhäät-sarjassa aina todetaan lopuksi. Paitsi että ihan leffan lopuksi Thor juttelee Odinin kanssa ja kieltäytyy valtaistuimesta, rakkausko miehen on sekoittanut, kaduilla kuiskitaan. Odin toivottaa onnea matkaan ja Thor poistuu. Tämän jälkeen näemme että Odin olikin oikeasti Loki suden vaatteissa. Lopputekstien aikana Aether viedään turvaan Benicio Del Toron näköisen ”collectorin” luo. Ei ole turvallista säilyttää sitä Asgaardissa, kun siellä on jo se Tesseract. Beniciokaan ei mielestäni järin luotettavalta vaikuttanut.
Edellinen Thor-leffa oli yllättävänkin hyvä, ja onnekseni tämäkään ei huono ollut. Ihan niin kepeä tunnelma tässä ei ollut kuin ensimmäisessä, mutta jonkin verran sentään mahtui hyväntuulista hassutteluakin mukaan. Varsinkin Jane ja Darcy olivat mainio lisä muuten niin synkkään ja miehiseen maailmaan. Ja kyllähän Stellankin sai hassutella jonkin verran. Aika pitkään Thor kakkonen sai rullata ennenkuin tässä todella alkoi iso pyörä pyörimään. Siis silloin kun Loki otettiin mukaan kostoreissulle. Jotenkin nyt jopa ne ties missä maailmoissa tapahtuneet rymistelyt toimivat paremmin kuin ensimmäisessä osassa. Pari todella komeaa kohtausta oli saatu mukaan, ehkä visuaalisesti hienoimmat tähän astisista elokuvista. Plussana vielä se että kestoa oli varsin maltillisesti, lopputekstit taisivat rullata jo 1h 40min jälkeen. Mutta eihän tämä universumia juuri vahvistanut. Tai no olihan tässä se Aether, joka varmaan on jossain roolissa vielä myöhemmin. Ja Loki astui jälleen isompiin saappaisiin. Jännä nähdä mitä Odinille on käynyt. Ehkä jopa haluaisin pian katsoa seuraavan Thor-episodin, mutta aika monta elokuvaa on vielä sitä ennen katsottavana. Tuossakun Hampuusi mainitsi Iron Man 3:n kohdalla leffan musiikit, niin ne on kyllä olleet pettymys kaikissa leffoissa. Ajavat kyllä varmasti asiansa, mutta yhdessäkään elokuvassa ne eivät ole mitenkään jääneet mieleen, en olisi yllättynyt vaikka kaikissa olisi aivan sama soundtrack. Toivottavasti näihinkin panostetaan tulevissa elokuvissa enemmän. Näin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa. 3+/5
Hampuusi:
Thorin toisessa osassa pahuus pääsee irti ja maailmankaikkeutta uhkaa pimeys, joten ukkosen jumalalla riittää hommia, jotta järjestys palautuisi kosmokseen. Jos lähdetään liikkeelle siitä, että Thor, Loki ja Jane Foster ovat mukana. Siinäpä ne hyvät puolet minun mielestäni aika pitkälti ovatkin. Elokuvan ohjaaja Alan Taylor on joutunut ihan liian kovaan paikkaan. Hänellä on aikaisemmin kokemusta lähinnä tv-sarjojen jaksojen ohjaamisesta. Toki mukana on laadukkaitakin sarjoja, kuten 9 jaksoa Sopranosia, mutta elokuvan ohjaaminen on ihan oma taiteenlajinsa. Eikä Taylor ole osoittanut tämän jälkeenkään, että hänestä olisi ohjaamaan elokuvia.
Elokuvassa pyritään yhdistelemään eri lajityyppejä ja pitää näin katsojan mielenkiintoa yllä, mutta lopputulos on lähinnä ontto ja tylsä. Tarina on moneen kertaan kierrätettyä fantasiaa, jossa muinainen pahuus uhkaa maailmaa, eikä siihen edes yritetä tuoda omaperäisiä mausteita. Jane Fosterin hahmokin jää pelkäksi ’Neito hädässä’-hahmoksi. Lähtökohtaisesti pidin siitä, että tämä on synkempi kuin ensimmäinen osa, mutta synkistelystä jää jotenkin väkinäinen maku. Kun tunnelmaa vielä rikotaan säännöllisin väliajoin huonolla huumorilla, niin elokuva lässähtää kuin pannukakku. Ilman katalaa ja veijarimaista Lokia sekä kimuranttia veljessuhdetta Thorin kanssa tämä olisi jäänyt minulta uusintakatselulla kesken. Chris Hemsworth on edelleen varsin kelpo Thor, mutta Tom Hiddleston varastaa show:n Lokina ja hän onkin elokuvan dynamo, sähköistäen leffaa parhaansa mukaan. Nämä viimeksi mainitut asiat erottaa tämän edukseen tusinaviihteestä, mutta se ei ole vielä paljon se. Minun kirjoissa tämä on heikoimpia Marvel-tuotoksia. Harvinainen huti Marvelilta.
Joten tämä kannattaa ehdottomasti jättää väliin. Tässä kyllä mainitaan ikuisuuskivet ensimmäistä kertaa, mutta siihen mainintaampa se ison juonen osalta jääkin. Jotenkin tästä toiseen vaiheen aloituksesta jää sellainen maku, että Marvelin toimistolla on jääty juhlimaan Avengersin ja ensimmäisen vaiheen voittokulkua liian pitkään, eikä fokus ole pysynyt itseasiassa. Leffoja kyllä tulee, mutta ne on täysin irrallisia kokonaisuudesta. Tosin kassakone kilisee ja rahaa virtaa sisään ovista ja ikkunoista, niin mikäpä siinä on toimistolla ihmetellessä.
Apropoo Idris Elba on sanonut vihanneensa elokuvan kuvauksia ja verrannut sitä jopa kidutukseen. Hän oli läpeensä kyllästynyt jatkuviin uudelleenottoihin ja uusintakuvauksiin, jotka olivat kuulemma kuluttavia ja ajanhukkaa.
2½/5
MCU:
Marvel Cinematic Universe: Captain Marvel / Avengers: Endgame
Marvel Cinematic Universe: Avengers: Infinity War/ Ant-Man and the Wasp
Marvel Cinematic Universe: Thor: Ragnarok/Black Panther
Marvel Cinematic Universe: Guardians of the Galaxy 2/Spiderman: Homecoming
Marvel Cinematic Universe: Captain America: Civil War/Doctor Strange
Marvel Cinematic Universe: Avengers: Age of Ultron/Ant-Man
Marvel Cinematic Universe: Captain America: The Winter Soldier/Guardians of the Galaxy
Marvel Cinematic Universe: Captain America: The First Avenger/The Avengers
Marvel Cinematic Universe: Iron Man 2/Thor
Marvel Cinematic Universe: Iron Man/The Incredible Hulk
Satunnaistoisto 