Eilen, maanantaina, oli niin hirveä ja vaikea herätys, että harkitsin vakavasti lavastavani oman kuolemani ja aloittavani uuden elämän pappina Meksikossa, ettei tarvitsisi mennä töihin. Suunnittelin jo varastavani nimen El crimen del Padre Amaro elokuvasta ja esiintyä isä Amarona. Sekin kertoo osittain väsymyksen tasosta etten vaivautuisi varastamaan tuntemattomampaa nimeä, kuin yhden tunnetuimman Meksikolaisen elokuvan päähahmon nimen. Jokatapauksessa mulle jäi papiksi aikomisen jäljiltä päähän pyörimään kirkko ja uskon asiat. Iso pyörä lähti pyörimään kun yllätin itseni pohtimasta raamatuntekstin pätkää ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen”. Ajattelin, että jos jostain joskus löytyy jumala, niin ei se kyllä tunnista minua kuvakseen. Ei ainakaan jos olen vielä käynyt edellisiltana istumassa keskustan rokkibaareissa. Toisaalta, entäpä jos jumala onkin oikeasti enemmän huumorimiehiä mitä raamattu ja uskonnontunnit antaa ymmärtää ja minä olisinkin semmonen pilakuva? Siinä olisi jo järkeä. Ehkä pitäisikin tehdä vielä yksi testamentti. Nimittäin vanhassa testamentissa on vedenpaisumukset ja Sodoman ja Gomorra. Siellä jumala koettelee tyyliin huvikseen Abrahamia ja pyytää uhraamaan ainoan poikansa. Vanhassa testamentissa käsketään tappaa homot ja vaikka mitä. Siinä on paljon tarinoita jumalan vihasta. Uusi testamentti esittelee sitten anteeksi antavamman Jumalan, Jeesuksen muodossa. Siinä on rakkauden kaksoiskäsky ja muutenkin keskeinen sanoma on pelastuksessa ja anteeksiannossa. Silti tilanne suorastaan huutaa vielä uudempaa testamenttia. Nimittäin vaikka joku pappi sanoikin mediassa vasta, että kirkkoon kuuluvien määrän lasku on pysähtynyt, niin muistelisin kuitenkin törmänneeni alkuvuodesta tilastoon, että eronneiden määrä oli edelleen suurempi kuin liittyjien, eli pääasiassa kastettujen määrä. Toki aikuisiakin kirkkoon liittyjiä on, mutta he ovat vähemmistö. Näin päästään siihen, että pitäisikö seuraavan testamentin näyttää anteeksi antavamman jumalan lisäksi hänen hauska puoli ja pysähtyisikö kirkkoon kuuluvien määrän putoaminen sitä myöten oikeasti?
Ei tietystikään kannata lyödä ihan leikiksi, eikä tehdä Jeesuksesta sketsihahmoa. Ihan vaan uskottavuudekin kannalta, mutta ennenkaikkea siksi, että se uskonnon hassuttelu linja on pelattu jo läpi sen Lentävä spagettihirviö-uskonnon toimesta aikaa sitten. Silti kannattaa olla hauska ja osata nauraa itselleen. Myös suvaitsevaisempi linja olisi varmasti hyväksi. Jeesus ei esimerkiksi sanoutunut missään vaiheessa uutta testamenttia irti vanhan testamentin homojen tappamispuheista, joten tämmöset itsestäänselvyydet on hyvä nostaa esiin ja sanoutua niistä nyt irti mahdollisimman selvästi. Luonnollisesti samalla tuomita myös pedofilipapit, vaikka ne onkin enemmän katolisten ongelma. Sen lisäksi on hyvä ottaa rennommin. Kirkko ja uskonto on aika ummehtunut instituutio ja se kaipaisi kunnon tuuletusta. Piispat toki pukeutuu jo kuin tontut kun niillä on ne hiipat ja kaikki, mutta voisiko vaikka papin pukeutumiselle tehdä jotain. Se kaipaisi jotain imagobuustausta. Nimittäin papin kaavusta ja lipereistä liian monelle tulee mieleen Manaaja tai pedofiili, niin sitä mielikuvaa voisi olla hyvä muokata ja brändätä uusiksi. Saarnoissa aina siteerataan raamatusta niitä samoja kohtia, korinttilaiskirjeitä yms. Ne on niin raskaita ja vakavia. Uudemman ja sopivasti hauskemman testamentin myötä saarnoihinkin on hyvä livauttaa pikkusen huumoria sekaan. Enkä tarkoita mitään Sami Hedberg tai Aku Hirviniemi tasoista alapäähuumoria, vaan sellaisia sanallisia oivalluksia ja hauskoja vertauskuvia esimerkiksi.
Jumalanpalvelusta pitäisi pohtia kokonaisuutena uusiksi muutenkin. Kanttorin rinnalle voisi ottaa bändin. Kyllä! Solisti, kitaristi, basisti ja rumpali mukaan vaan siihen parvelle. Virret sovitettais uudestaan ja niiden rinnalle voisi ottaa muitakin biisejä. Ymmärrän ettei siinä ensimmäisten joukossa valita Erika Vikmanin viimeisimpiä hittejä, mutta esimerkiksi Juicen Rakkauden ammattilainenhan kertoo Jeesuksesta ja on koko kansan tuntema kappale. Mikä sopisikaan paremmin jumalanpalvelukseen kuin se? Entäs Antti Tuiskun Jesse on mun frendi kappale? Sehän kuitenkin kertoo Jeesuksesta kaverina. Mikäs olisikaan sen mahtavampaa kuin vetää kirkossa koko seurakunnan kanssa yhteislauluna ja bändin säestämänä ”Tänne päin, jonoon vain, täältä taivaspaikat irtoaa, ja samoilla lipuilla, kaksi maksutonta juomaa saat…”. Biisejähän on vaikka kuinka. Tässä vain pari esimerkkiä ja tämähän on tässä vaiheessa vielä puhtaasti ideoiden heittelyä ympäriinsä. Miten ois joku potpuri, joka alkaa vaikka Apulannan ”Hei hei mitä kuuluu” ja jatkuu siitä suoraan vastauksella ”Onneni on olla, herraa lähellä” eli virsi 517 ja niin edelleen. Suntio voisi avata jumalanpalveluksen ajaksi nakkikopin johonkin kirkon nurkkaan. Sen tuotoilla voisi korvata kolehdin kokonaan. Se on kuitenkin aikansa elänyt konsepti, vaikkei nyt ihan anekauppaan verrattava puljaaminen olekaan. Näin saatais näistäkin tilaisuuksista huomattavasti viihtyisämpiä. Ei näitä visioita tarvitse toteuttaa suoraan tällaisenaan, mutta olen selvästikin hyvien ideoiden ehtymätön lähde, neronleimauksia satava taivas sekä ajatusten tonava. Vaikken itse ole juurikaan harras ihminen, niin kirkko ja usko tarjoaa osalle ihmisistä lohtua. Joten sillä lailla sille on edelleen tilausta, vaikka sen tunkkainen ideologia ja kuolemaa sekä muuta pahaa tursuava historia ovat vieneet kovasti pohjaa touhulta, niin ja tiede myös. Ikävälle historialle ja tieteelle emme voi mitään, mutta tunkkaiselle ideologialle kyllä.
Entäs sitten itse Jumala. Meille on opetettu kolminaisuusoppi, eli Jumala on yhtäaikaa Isä, poika ja pyhähenki. Maailma on muuttunut uuden testamentin ajoista. Joten Jumalan markkinoiminen noin miehisenä kolminaisuutena on nykyaikana ongelma, mutta sukupuolelle ei voida tässä vaiheessa mitään. Ikoneissakin ja kaikissa Jeesus on aina kuvattu miehenä, niin sitä on nyt mahdotonta muuttaa. Aikaisimpien testamenttien tapahtumat ovat olleet Lähi-idän suunnalla. Lähi-idällä on ikävä kaiku nykyään. Tapahtumat täytyy tuoda johonkin neutraaliin maahan, kuten Sveitsi, tai mikä parempaa niin sijaintia ei mainita. Lukija saa ite päättää tai ehkä tätä pitää pohtia vielä. Anyway jos jumalan sukupuolesta ei voida vääntää neutraalia, niin opetuslasten kanssa on pakko jo huomioida kaikki rodut, sukupuolet ja seksuaalisuudet. Tänä päivänä Jeesus ei vaan voi veljeillä 12 jätkän ja yhden prostituoidun kanssa loputtomiin. Sitä ei saa selitettyä mitenkään päin hyväksi. Se on välitön someraivo ja joku Jeesuksen vastainen kansanliike pystyssä, jos niin toimisi. Sitä olis äkkiä hyvinkin yksinäistä jumalaa siinä vaiheessa. Sit ois ne ihmeetkin. Niitä on hyvä kans tarkastella uusiksi. Nykyään taikurit tekee niin älyttömiä juttuja, että joku vetten päällä kävely ei tee hirveätä vaikutusta. Lääketiedekin on ottanut valtavia harppauksia eteenpäin, joten parantamisen kanssakin on vähän niin ja näin. Toisaalta osa vanhoista ihmeistä on sitten ajattomia, jotka pienellä päivityksellä toimii edelleen. Viisi leipää ja kaksi kalaa ja sillä ison väkijoukon ruokkiminen on edelleen hyvä ja varsin käytännöllinen ihme. Sitä on kuitenkin hyvä tuunata vähän ja muistaa huomioida gluteeniton ja vegevaihtoehto myös. Se nyt vaan kuuluu ajanhenkeen. Veden muuttaminen viiniksi on myös edelleen vallan mainio ihme, kunhan se vaan tapahtuu sormia napauttamalla, eikä tarkoita viinipänikkää pulputtamaan vaatehuoneeseen viikoksi. Sitäkin ihmettä on silti hyvä päivittää vähän. Nimittäin viinin rinnalle olisi hyvä saada lisäksi vaikka skumppaa tai jallua ja jotain pienpanimo oluita, ipoja ja soureja ainaki. Siis näin aluksi, niin porukka on mielissään. Myöhemmin vaihtoehtoja pitää sitten luonnollisesti lisätä. Nyky-yleisön miellyttäminen vaatii vaihtoehtoja. Pelkällä valkkarilla saa vaan pahoja katseita. Sipsiä ja muuta naposteltavaa siihen kylkeen kans. Muuten on kohta joku mussuttamassa, miten on köyhä tarjoilu. Ennenkaikkea ihmeiden kanssa pitää muistaa, että nykyään ei vaan voi jumia toistamaan samaa temppua uudestaan ja uudestaan. Siinä leimaantuu helposti yhden tempun poniksi. Koko ajan pitää uusiutua ja aina pitää tehdä kaikki isommin kuin edelliskerralla.
Siinä oli vähän ajatuksia miten lähteä kehittämään kirkkoa sekä uskontoa ja tuoda niitä nykyaikaan. Semmoinen pintaraapaisu, eikä suinkaan vielä valmis konsepti, mutta eiköhän näiden suuntaviivojen avulla hyvä tule. Tältä pohjalta kun lähtee ideoimaan kattavamminkin niin kirkostaeroamiset vähenevät. Käyn viikonloppuna naulaamassa nämä teesit Oulun tuomiokirkon oveen, kuin Martti Luther konsanaan. Leikki leikkinä, mutta tämmöisen leikkisän ajatustenvirran aiheutti todella vaikea maanantaiaamun herätys ja siihen liitetty vitsailu uuden elämän aloittamisesta meksikolaisena pappina. Sillä kaikki tämä ja vähän muutakin syntyi pääni sisällä päivän aikana ja jäsentyi tietokoneen ruudulle päivän päätteeksi, mutta sensuroin hieman itseäni ja jätin osan pois. Siitä huolimatta tervetuloa Hampuusin tajuntaan, jossa mikään ei ole pyhää ja kaikesta voi laskea leikkiä. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut pahoittaa kenenkään mieltä. Jännä nähdä mitä ensikerralla tulee. Sitä odotellessa – Take care now! And bye-bye then!
Satunnaistoisto 