Hampuusin hajatelmia osa 17: Kesä peruttu vai onko sittenkään?

”Minä haluan hieman huvia, seikkailuja, elokuvia, sekopäänä hulluna heilua ja rakastaa sinua”, näin lauletaan hampuusin lempikesäbiisissä. Eli Herra Ylpön ’Pojat ei tanssi’ kappaleessa. Ehti kuitenkin jo tuntua siltä, että tuostakaan biisistä ei saa imettyä iloa tänä vuonna. Nimittäin kesä 2020 ehdittiin jo virallisesti perua. Ei festareita, ei keikkoja, ei yhen mitään. Minulla taisi olla viimeksi vuonna 2003 festariton kesä. Tosin silloinkin saatoin käydä Rotuaari piknikissä. En ole ihan varma, jos sen haluaa laskea festariksi, mutta keikoilla kävin ainakin. Kesät ovat siis edustaneet minulle rokkia ja ruutupaitaa jo pienen iäisyyden. Olin siinä samalla vuosien varrella vanhentunut enemmän tai vähemmän arvokkaasti. Minusta oli kuoriutunut vauhdikkaiden kesien ja vahvojen hölmöilyjen grand old man. Tähän kesään oli jälleen ladattu valtavat odotukset ja useammat festarit. Edelleen oli sitä Teemu Selännemäistä one more summer henkeä. Näimpä tämä koronakesä oli kuin märkärätti kasvoille, isku palleaan ja vielä synkempää sävyä sieluun. Olisiko tämä viimein ollut se viimeinen festarikesä ja lopullinen joutsenlaulu? Ja joudun nyt väistymään taka-alalle ilman näyttäviä jäähyväisiä, kuten moni tähän kevääseen uransa lopettanut urheilijakin.

Nimittäin vaikka tässä ollaan vielä nuoria, jos vertaa esimerkiksi vaikka omiin vanhempiini, mutta aika vanhoja kun pitäisi jaksaa juosta kesä läpi pitkin festareita toisensa perään. Festarikesä ei ole enää tässäkään iässä mikään helppo pallomeri kahlattavaksi ja ensivuonna täyttäisin jo 40. Sitten paluukulma festareilta arkeen on jälleen entistä jyrkempi. Viime vuosina on pitänyt jo olla äärimmäisen varovainen näiden festareiden kanssa. Se on ollut kuin lasikatolla juoksemista. Siinä ei passaa tömistellä liikaa. Se on ollut aina parin tai joskus jopa kolmen päivän nuorallakävely. Yksikin harha askel ja that’s it! Siinä on pitänyt muistaa vanha Keminmaalainen viisaus, joka pätee jokaisella elämän osa-alueella – älä mene koskaan suoraan syvään päähän. En ole enää samaan malliin yöelämän alkemisti, juhlantuoja, yön ritari ja seuramies jumalan armosta kuin nuorempana. Toki tässä elämäntilanteessa olisi vielä helppo kulkea, kun ei ole tullut papin edessä tai maestraatissa luvattua kaikenlaista vaan ajelehdin yksin läpi elämän, mutta kroppa ei kestä enää samalla lailla kovaa ajoa ja kynttilän polttamista molemmista päistä. Nykyään festareiden jälkeinen aamu raatelee ja riuhtoo hampuusia kuin karhu Leonardo DiCapriota Revenant elokuvassa. Siinä ei ole konfettisadetta eikä enkelikuoroa laulamassa Hallelujaa. Siinä on koko ukko ihan riekaleina ja peilikuva näyttää siltä, kuin olisi soittanut 20 vuotta Yölinnussa.

Joten jos tämän kesän ottaisi sellaisena pakon sanelemana siirtymänä uuteen normaaliin kesien suhteen. Eihän tämäkään loppujen lopuksi ole sellainen katastrofi miltä se ensin vaikutti. Terassit avautuu kuitenkin ja grilli-illat ovat nousseet puheenaiheiksi. Tässä voisi olla hyvä sauma opetella vetämään kesää matalammalla profiililla. Joka viikonloppuisen ilakoinnin ja livemusiikin perässä juoksemisen sijaan jää enemmän aikaa sekä itselle, että ystäville. Toki festarit voisivat kuulua kesiini jatkossakin, mutta pienemmässä mittakaavassa. Sillä kyllähän festarit kuuluvat kesään aivan kuten tanniinit punaviiniin tai hiekka rannalle. Qstock esimerkiksi paikallisena festarina, jonka jäljiltä saa herätä omasta sängystä, pysynee kalenterissa jatkossakin. Ellei elämä heitä minua Oulusta johonkin muualle. Käy jatkossa sitten miten tahansa, niin edelleen elävä musiikki on parasta livenä ja hauskanpito on hauskinta paikanpäällä, joten ei hampuusi jää kotiin kuitenkaan homehtumaan, vaikka tässä ikä ja pandemia miestä rauhoittaakin, ainakin sen minkä pystyy ja kykenee.

Nuorena suurin sankarini oli James Bond. Tuo superagentti pelasti aina maailman drinkki kädessään ja nainen kainalossa, ilman että pukukaan sotkeutui. Nykyään samaistun enemmän Jussi Varekseen. Tuohon Turkulaiseen lainopinnot keskenjättäneeseen ja jaloviinalle persoon renttuun yksityisetsivään, jonka heikkous on kylmä olut ja kauniit naiset. Sitä ei enää tavoittele maailman luokan meininkiä samaan malliin. Nimittäin tällä hetkellä on ollut mukava kuulla miten välikatolla rellestäviä oravia saadaan häädettyä ja miten terassia laitetaan kesäkuntoon. Ja onhan tässä muutenkin jo iän myötä tullut kovasti järkeä ja malttia elämään ja ilakoitiin. Nuoruuden levottomuus ja vimma vaihtuu kokoajan enemmän ja enemmän vanhuuden tuomaan rauhallisuuteen. Nyt nuoruudesta on jäljellä enää rippeet ja sen myötä ylilyönnit ovat jo vähentyneet kummasti ja tilalle on tullut enemmän määrämittaisia, mutta niinhän se on. Ihminen ja elämä on jatkuvaa muutosta ja me muodostumme edellispäivien tähteistä. Joten eiköhän pidetä porukalla, niin hieno ja ilontäyteinen kesä kun näistä asetelmista pystytään. Käydään terasseilla ja vietetään grilli-iltoja lämpimissä kesäilloissa ja nautitaan ystäviemme seurasta. Sehän se on mukavaa.

Apropoo taidan tässä innostuksissa kuitenkin ostaa perjantaipiletin elokuun Varjofestivaaleille. Ei olisi sittenkään täysin festariton kesä tämä, vaikka niin vielä alussa väitin. Mihinpä sitä tiikeri raidostaan pääsisi. Synnyin syntiseksi. Sori jos se sua haittaa. Entä olikohan se kaikki puhe rauhoittumisestakin vain jotain koronahorinaa? Olisiko se yhtä todennäköistä kuin Pisan torni voittaisi suoruus kilpailun? Vaatisiko sen toteutuminen, että joku äkäinen nainen valloittaisi ja rauhoittaisi minut ja tuossa järjestyksessä luonnollisesti. Joku karkea, joka haluaa lyödä naamaan jos en usko mitä sanotaan, ehkä kavereitani myös. Ei sellainen, jollaisen Neiti Hattara on joskus aikonut etsiä minulle. Sellaisen, joka huutaa iloisesti perään ”Hauskaa iltaa!”, kun lähden ystävien kanssa rientoihin. EI! Tarvin sellaisen naisen joka murisee pelottavasti, saa minut pelkäämään raamatullista kärsimystä sekä lopulta lavastamaan oman kuolemani, muuttamaan Alaskaan ja aloittamaan uuden elämän kalastajana tai hylkeen pyytäjänä tai öljynporauslautalla. Sitten viimein rauhoittuisin täysin, ettei sana elossa olemisestani leviäisi. Tai en minä tiedä. Olen vain ihminen. Nähdään!! Let the good times roll. Rock, rauha ja rakkaus!!