Resepti: Härski vodkashotti

Sain kutsun pikkujouluihin Jyväskylään, samaan tapahtumaan osallistuisivat myös suositut bloggaajat ja hyvät ystäväni Hyväntahtoinen Hampuusi sekä Neiti Hattara. Hampuusi mainitsi jotain erään osallistujan syntymäpäivästä ja kertoi ostavansa lahjankin. Pakkohan se sitten on itsekin jotain ostaa, mutta ei mitään ideoita lahjan suhteen. Hattara tuntee kyseisen synttärisankarin paremmin ja ehdotti että ostan vaikka pullon kuivaa siideriä ja teen siihen itse etiketin. Siitä sain idean valmistaa oman juomasekoituksen, olivathan kesällä valmistamani Jalluomar sekä Gorillakossu olleet arvostelumenestyksiä. Niistä lisää täällä.

Innokkaana painelin paikalliseen Citymarketiin katselemaan mitä makeisia ostaisin. Juoman pohjaksi olin jo valinnut vodkan, kuulemma päivänsankari pitäisi vodkasta. Ennakkoon olin suunnitellut käyttäväni legendaarisia kettu- eli pihlajakarkkeja, mutta koska oli vahva epäilys että juomasta tulisi hyytelöä, päätin vielä vilkuilla muitakin makeisia. Näissä hommissahan siis kovat karkit ovat kaikkein paras ratkaisu, ne eivät varmasti kovetu uudestaan sulatuksen jälkeen. Irtokarkkihyllyssä ainoat potentiaaliset vaihtoehdot olivat ruosteiset autot, joista Hattara sanoi puhelimessa että ”hyi helvetti”, sekä ufot. Ufolaarissa oli sekaisin punaiset ja vihreät ufot, ja koska punaisten ufojen makuista juomaa saa alkostakin, en halunnut niitä. Laskeskelin että jos poimisin yksitellen pelkkiä vihreitä ufoja puoli kiloa, toimenpiteeseen menisi useita tunteja. Palasin siis alkupisteeseen ja otin kolme pussia kettukarkkeja. Toki ne ovat pehmeitä, mutta niin on omar-karkkikin, eikä se jähmety. Kettukarkit eivät myöskään sisältäneet liivatetta joka varmuudella olisi kohtalokas ainesosa. Seuraavaksi alkoon. Aikani ihmeteltyäni päädyin Tom Of Finland Vodkaan. Syyt: 1) Pullo oli hienon näköinen, vaikka itse juoma eri pulloon tehtäisiinkin 2) Vieressä luki vihreä valinta, ”tätä Gretakin ostaisi” – ajattelin 3) pullo oli puoli litraa joka on juuri oikea määrä reseptin kannalta.

Kotona aloitin operaation kuorimalla noin 120 kettukarkkia. Näissä oli onneksi vielä perinteiset käärepaperit joten operaatioon ei kulunut kuin reilu viisi minuuttia. Kattilaan puoli litraa vettä ja karkit perään. Marmeladimaisesta koostumuksesta huolimatta karkit sulivat ennakoidusti, ja nesteestä tuli mukavan kirkasta ja punaista litkua. Seuraavaksi tein kerrankin järkiratkaisun, ja testasin kettulitkua ennen sen sekoittamista vodkaan. Laitoin tyylikkääseen barbapapa-shottilasiin teelusikallisen sulanutta kettukarkkia sekä teelusikallisen vodkaa, ja lasi jääkaappiin jäähtymään. Hetken päästä tarkastin tilanteen ja pahimmat pelkoni olivat käyneet toteen. Juomasekoitus ei tullut lasista ulos kuin lusikoimalla.

Pettyneenä hävitin koko kattilallisen sulatettua kettukarkkilitkua ja pohdin seuraavaa siirtoa. Werthers Original-karkit ovat hyviä ja kovia, mutta niiden maku on toisaalta aika vaisu joten vaarana on etteivät ne kunnolla peitä vodkan makua. Sama homma muuten niin mainioiden lokin läjäysten kanssa. Ei auttanut kuin tehdä uusi reissu kauppaan. Tällä kertaa menin Tokmannille, siellä on aina jotain ihmeellisiä karkkeja joita ei muualla näe. Jättipottia ei tullut tälläkään kertaa, mutta löysin kuitenkin Bonbonin härskejä sillejä, jotka ovat tavallaan vähän kuin turkinpippureita. Näillä ei voi epäonnistua. Neljä pussia sillejä mukaan ja takaisin kotiin keittelemään.  

Härskit sillit lähtivät sulamaan vauhdilla, mutta heti alkuun huomasin suuren ongelman. Kastuessaan härskit sillit tarttuivat kattilan pohjaan, kauhaan sekä toisiinsa ihan helvetin tiukkaan. Tuloksena tahmeaa mössöä, sellaista jolla liimataan avaruusaluksia kasaan. Huolenaiheena oli että kattilan pohjaan liimantuneet sillit palaisivat sinne kiinni, joten yritin parhaani mukaan niitä tökkiä irti eri työvälineillä. Tämän seurauksena kuumaa sokerista litkua roiskui ympäriinsä, ja siinä vaiheessa kun sain sitä päälleni päätin antaa olla. Ilokseni kuitenkin sillit sulivat ripeästi ilman että olisivat muodostaneet uuden pohjan kattilaani. Tällä kertaa en enää alkanut testailemaan mitään, vaan kun kaikki karkit olivat sulaneet, kaadoin pullon vodkaa sekaan.

Tällä kertaa juomaseos pysyi odotetusti nestemäisenä, joten saatoin keskittyä etiketin suunnitteluun. Pyysin Hattaralta jonkin ”edustavan” kuvan synttärisankarista ja tein sen ympärille etiketin.

Juoman ensimaistelu suoritettiin Jyväskylässä, ja vaikka itse sanonkin niin hyväähän siitä tuli. Seuraavaa juomasekoitusta varten on jo parikin ideaa olemassa, enää pitää keksiä sopiva syy valmistaa niitä. Ehkä jouluksi voisin lanseerata uuden hittijuoman.

Muut Satunnaistoiston juomasuosikit:

Jalluomar sekä Gorillakossu
Viisuväkevä