Tällainen, ainakin Oulussa, vallitseva epäkesä näyttää olevan hyvää bisnestä leffateatterille, kun maanantainakin päiväsaikaan porukkaa oli ruuhkaksi asti. Eikä valitsemani uusi hämähäkkimiesraina ollut ainoa, johon liput kävivät kaupaksi. Elokuvassa ollaan Avengers: Endgamen jälkimainingeissa ja vuoden 2017 Spider-Man: Homecomingin ohjannut Jon Watts jatkaa edelleen puikoissa.
Uusi hämähäkkimies leffa on kepeää kesäviihdettä. Peter Parker haluaisi ottaa vapaata hämiksen hommista ja lähtee ennemmin luokkaretkelle eurooppaan mielessään ihastuksensa MJ, kuin vastailee Nick Furyn puheluihin. Ongelmat kuitenkin löytävät Parkerin halusi hän sitä tai ei, kun ns. elementaalit hyökkäävät kesken luokkaretken. Näimpä hänen on autettava Mysteriota ja Nick Furya kamppailussa pahaa vastaan. Soppaan sekoitetaan vielä elementtejä sekä nuoriso- että romanttisista komedioista. Niin ja mukana on myös ”iso” juonenkäänne ja oikeasti iso WTF juonenkäänne, joista ensiksi mainittu yllättää Hämiksen ennestään tuntevat, kuin krapula festariviikonlopun jälkeen, eli ei yhtään. Toinen sitten…no parempi, kun katsotte itse sen lopputekstien aikana olevan kohtauksen.
Hämähäkkimies oli nuorena yks mun suosikki supersankareista, mutta minulle Hämähäkkimies on aina ollut pienempien kuvioiden supersankari. Eräänlainen värikkäämpi ja pirteämpi light-versio Batmanistä, josta myös tuli lapsena orpo ja taistelee rikollisuutta vastaan omassa kaupungissaan yrittäen samalla taiteilla siviili-minänsä ja supersankari-minänsä välillä. Sellaista olisin kaivannut nyt myös massiivisten Avengers leffojen jälkeen, pienemmät kuviot, mutta ei. Nyt piti Hämähäkkimies-leffakin nostaa Avengers luokkaan. On räjähtelyä ja pauketta, rymistelyä ja ryskettä pitkin eurooppaa niin perkeleesti, että Lontoo jää odottamaan uudelleen rakennusta, mutta ehkä suuri yleisö olisi pettynyt jos kaiken suuren ja megalomaanisen jälkeen olisikin tarjoiltu vain friendly neighbourhood spider-man eikä yksi Avengereista. Ja kaikki se Stark-teknologiakin Hämiksen käytössä vaan vieraannuttaa vanhan liiton fania.
Olihan tämä kuitenkin lämminhenkinen, viihdyttävä ja hienon näköinen supersankarielokuva ja Tom Holland on edelleen hyvä hämähäkkimies, mutta siinä missä edellinen Homecoming tuntui raikkaalta, hauskalta ja tervetulleelta tuulahdukselta, niin tämä taas tuntuu laskelmoidulta Avenger spin-off kesähitiltä tai sitten kärsin jo supersankari ähkystä. Kyllähän tässä myös kosiskeltiin entistä nuorempaa yleisöä ja juuri siksi vitsitkään eivät osuneet omalta osaltani maaliin totutulla tarkkuudella. Jokatapauksessa tällä kertaa ei päästä Sam Raimin vuoden 2002 Spider-manin tai edellisen Homecomingin tasolle, mutta kevyttä kesäviihdettä supersankarielokuvien ystäville. Ai niin, mutta entäs se pahis? Se jätti kyllä niin ristiriitaiset tuntemukset etten osaa tässä sanoa, että pidinkö vai en.
3+/5
Satunnaistoisto 