”First we take Manhattan, then we take Berlin”. Tämä Leonard Cohenin kovan luokan kasaribiisi syntikoineen, soi jostain syystä useampanakin yönä päässä. Leonard Cohenhan oli ASMR-artisti jo ennenkuin sellainen edes keksittiin. Jotenkin niin rauhoittava, terapeuttinen ja vaikuttava se ääni on. Minulla oli siis ensimmäinen yövuoroviikko mies muistiin ja se eka yö oli yllättävänkin raskas. Olin luonnollisesti … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 33: Elämän viisauksia ja muuta sekavaa. →

Tässä on taas ollut hiihdon MM-Kisat. Itseasiassa kisojen viimeistä päivää viedään. Maastohiihto on aina ollut lähellä sydäntäni. Omaa menestystäkin lajista löytyy. Nimittäin 5-vuotiaana pääsin mitaleille Arpelan Osuuspankin järjestämissä Hippohiihdoissa. Eikä hiihtolatujen kiertely ole jäänyt lapsuuteen vaan vielä tänäkin päivänä kiertelen ahkerasti hiihtolatuja. Tosin kiertelen ne helvetin kaukaa, mutta maastohiihdon seuraaminen ja jännittäminen on ollut osa … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 32: Hei hei mitä kuuluu!?! →

Klitoriksessa on 8000 hermopäätä, mutta siltikään se ei ole niin herkkä kuin minä nyt. Neljänkympin kriisi räjähtää käsiin minä hetkenä hyvänsä. Riittämättömyyden tunne ja omien elämänvalintojen kyseenalaistaminen nousevat mieleen jatkuvalla syötöllä. Nuoruuden loputon jatkaminen ollut mahdottomuus jo tovin. Hetkinen! Ehkä toi alun vertauskuva oli asiaton, huono, epäsopiva ja turhan dramaattinen, mutta tämmönen minä olen vikoineni … Jatka lukemista Hampuusin Hajatelmia osa 31: Neljänkympin kriisi tai jotain →