Hampuusi: Kävin viime sunnuntaina katsomassa uunituoreen kauhutrillerin, 28 vuotta myöhemmin. Sillä mietitytti kertooko se siitä, kun pääsen 72 vuotiaana eläkkeelle vai zombie apocalypsestä vai molemmista? Kyseessä on siis itsenäinen jatko-osa Danny Boylen ohjaamalle ja Alex Garlandin kirjoittamalle Zombie-klassikolle vuosituhannen alusta ja nyt sama kaksikko on palannut aiheen pariin. Elokuvassa on siis aikaa kulunut 28 vuotta ja joukko selviytyjiä asuu eristyksissä saarella ilman sähköä ja muita mukavuuksia. Tavallaan kahteen näytökseen jaettu elokuva kertoo 12 vuotiaan pojan kasvutarinan, mutta lienee parempi ettei tarinaa avaa sen kummemmin etukäteen, mutta tämä uudistaa konseptia aikaisempiin osiin verrattuna, eikä lähde toistamaan liikaa samaa. Alfie Williams tekee pääosassa hyvän roolin herkkänä poikana, joka on joutunut elämään ilman lapsuuden viattomuutta. Myös nimekkäämmät nimet onnistuvat hienosti sivuosissa.
28 vuotta myöhemmin on synkkä post-apokalyptinen trilleri. Itseasiassa meininki on synkempää ja rosoisempaa kuin aikaisemmin. Siinä missä ensimmäinen osa oli selviytymistaistelu ja kertoi siitä miten ihminen itse on lopulta kaikista pahin, niin tässä nostetaan kierroksia. Ohjaaja Boyle on onnistunut luomaan elokuvaan useammankin todella intensiivisen kohtauksen, jotka saavat puristamaan tuolin nojia, jännittäessään miten käy. Zombiet ovat kehittyneet ja ihmiset ovat kyynisempiä. Elokuva kertookin hyvin maailman hulluudesta ja sen lopetus on suorastaan pähkähullu. Silti tässä käsitellään myös syvällisempiäkin teemoja, kuten toksinen maskuliinisuus ja äidinrakkaus. Lopputulos ei ole täysin ehjä, ja siinä on ongelmansa, mutta silti onnistunut, brutaali ja ehkä sarjan paras osa, ainakin parempi kuin kakkososa, jättäen odottamaan tammikuussa tulevaa, samaan aikaan kuvattua, Bone temple jatko-osaa.
Dept Q on Netflixin 9-osainen rikos-sarja toukokuun lopulta. Sarjassa ylimielinen, mutta varsin pätevä poliisi, Carl Morck, tulee ammutuksi varomattomuuttaan ja hänen parinsa halvaantuu myös tilanteessa. Toivuttuaan fyysisesti tapauksesta, hän palailee töihin ja saa itselleen suljettujen tapausten osaston. Vastahakoisesti hän avaa neljä vuotta vanhan tapauksen naissyyttäjän katoamisesta. Siinä kupletin juoni lyhyesti. Matthew Goode on pääosassa mainio kusipäisenä, mutta pätevänä rikostutkijana, sekä traumatisoituneena ja rikkinäisenä ihmisenä.
Vaikka kyseessä on britti-sarja, niin tämä pohjaa tanskalaiseen dekkariin. Tapahtumat ovat vain siirretty skotlantiin, jonka murre tuo oman säväyksensä sarjaan. Tämä oli kyllä hyvä. Tämä onnistuu hyvin rikostarinassaan, jota avataan taitavasti. Samalla tämä kertoo herkullisesti myös hahmojensa tarinat ja saa sitä kautta hienosti syvyyttä. Tämä on yhtä aikaa tyly, mutta myös hauska. Tämä on kamala, mutta sympaattinen. Tässä on kaikkea kolkosta lämpimään. Näin tämä on paljon muutakin kuin pelkkä dekkari. Taattua britti-laatua.
The Killer on SkyShowtimen valikoimista löytyvä toimintaelokuva viime vuodelta, jossa Kuolleiden kuningattarena tunnettu salamurhaaja kieltäytyy tappamasta naista, joka sokeutui hänestä johtuen ja saa näin peräänsä sekä rosmot, että poliisin. Siinäpä se lyhyesti. Kyseessä on John Woon oma re-make uransa kruununjalokivesta. Toimintaelokuvaa aikoinaan uudistanut John Woon parasta ennen päiväys on ollut takanapäin ties kuinka kauan, mutta tämän halusin nähdä.
Sillä alkuperäinen Killer oli ultraväkivaltainen toiminta-ooppera, joka kertoi kunniallisuudesta, uskollisuudesta, ystävyydestä ja välittämisestä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Woo latasi veriseen luotibalettiinsa tunnetta, niin paljon, että sitä tulvii ulos kuvaruudusta. Eikä elokuvan traaginen loppu jättänyt ketään kylmäksi. Tähän kun lisää vahvat henkilöhahmot niin tavallaan Killerin voikin sanoa kertovan tunteista ja tuntemuksista. Näin tyylikäs toimintapläjäys, sai jopa runollisia sävyjä, ollen eräänlainen surumielinen sielunmessu.
Entäs sitten tämä uusi versio. Noh, toiminnassa on paikoin imua ja häivähdyksiä siitä tyylikkyydestä mitä Woo teki parhaimmillaan. Se mikä pisti ensimmäisenä ikävästi silmään oli, että pääosan Nathanie Emmanuel tekee kyllä parhaansa, yrittäen olla viileä, mutta hänen karismansa ei riitä kannattelemaan roolia. Varsinkin kun väkisin tulee verrattua alkuperäisen Killerin Chow Yun-Fat:iin, joka oli itse karisma ammattitappajana, jolla on omatunto. Eikä hänen viileydelleen löytynyt vertaista. Eikä tällä kertaa onnistuta myöskään luomaan niin vahvaa kunnioitusta ja sidettä poliisin ja tappajan välille, että se välittyisi kotisohvalle.
Konseptia on kuitenkin lähdetty muuttamaan sen verran, ettei tarina vaikuta kopiolta, joten harmi, että siinä samalla vesittyy alkuperäisen loppu ja muutenkin ne vahvat tunteet, jotka teki alkuperäisestä klassikon. En sano, että uusi on täysin yhdentekevä, mutta lattea versio. Silti kyseeessä on keskivertoa parempi suoraan suoratoistopalveluihin pusketuista elokuvista ja menee hyvin kertakäyttöviihteenä. Ja ainahan on mahdollista, että jos ei ole nähnyt alkuperäistä, niin tästä voisi tykätä enemmänkin.
Hevoshuutaja: Final Destination: Bloodlines, teatterit. Näitä final destination leffoja tuli joskus 2000-luvulla useampiakin, ja ideahan kaikissa on sama: Joku tai jotkut onnistuvat tavallaan huijaamaan kuolemaa, kunnes käy ilmi että kuolemaa ei noin vain huijata ja hengenlähtö on lähellä jollei äkkiä keksitä jotain millä se oikeasti estettäisiin. Stefani on nuori nainen joka näkee toistuvasti painajaista mummostaan kuolemassa onnettomuudessa pitkän tapahtumaketjun seuraksena. Stefani päättää mennä tapaamaan mummoaan joka on vuosikymmenet asunut eristyksissä erämaassa. Mummo kertoo että hänen piti kuolla silloin aikoinaan mutta sai jonkin etiäisen ja selvisi hengissä. Mutta siitä asti kuolema on häntä vainonnut ja siksi on turvallisinta asua metsässä pahalta piilossa. Mummo myös kertoo että Stefani ja koko perhe on suuressa vaarassa. Tästä se homma sitten lähtee eskaloitumaan.
Nää final destination-leffat on vähän omanlaisensa genre, kun vaikka nämä kai kauhuksi luokitellaan, ei näissä mitään jännitettävää ole. Bloodlines rakentuu muutaman kohtauksen ympärille, joissa pikkuhiljaa rakennetaan tulevaa veristä spektaakkelia, ja siinä välissä jauhetaan jonninjoutavaa paskaa jota kai juoneksi pitäisi kutsua. Spektaakkelit ovatkin ihan hienosti rakennettuja ja tapahtumien etenemistä on miellyttävää seurata. Vaikka kuolemat ovat verisiä, ovat ne niin övereitä että niistä tuskin kenenkään yöunet menevät. Näiden toimintapitoisten kohtausten välissä sitten seurataan kun huonot näyttelijät edistävät ”juonta”, tavalla joka ei kiinnosta sitten yhtään. Melkein kaksituntiseen elokuvaan olisi voinut lisätä vielä yhden viikatemiehen järjestämän shown, niin siinä olisi ollut vähemmän joutokäyntiä. Ihan helposti tämän kuitenkin katsoi ja paikoin meno ruudulla oli oikein näyttävää. Suosittelen porukalla katsottavaksi vaikkapa kaljoittelun oheen.
Cleaner, vuokraelokuva. Daisy Ridley on entinen sotilas, nykyinen ikkunanpesijä, joka on pesemässä pilvenpiirtäjän ikkunoita kun hommat yhtäkkiä perkelöityvät: Rakennuksessa on energiayhtiön bileet, joissa on paljon tärkeitä ihmisiä paikalla, ja pian on paikalla myös elokapina joka keskeyttää juhlat ja ottaa juhlavieraat panttivangiksi. Daisy Ridley katsoo tilannetta kauhuissaan ja voimattomana lasin takaa, ilman mahdollisuutta päästä sisätiloihin. Pientä lohtua arkeen kuitenkin tulee kun hän saa yhteyden panttivankitilannetta hoitavaan nimismieheen.
Elokuvan alussa nähdään Daisy Ridley lapsena kiipeilemässä erilaisten asioiden päällä. Tämä ilmeisesti on pohjustus sille että naisesta tulee hyvä ikkunanpesijä, mutta minkäänlaista kiipeilyä elokuvassa ei myöhemmin nähdä, joten elokuvan avaus jäi lopulta kovin irralliseksi. Noin muuten kyseessä on melkoisen turha tuotos, josta ei kyllä varmasti kenellekään osalliselle jäänyt hyvä mieli. Periaatteessa aihiot oli olemassa, mutta toteutus jättää toivomisen varaa. Tapahtumat ovat vailla minkäänlaista uskottavuutta ja kättä saakin lyödä otsaan tämän tästä. Enkä suostu uskomaan että pilvenpiirtäjän ulkoikkunoiden läpi voi kuiskata toiselle puolelle. Mukana on myös Clive Owen, jonka rooli on kuitenkin noin 5 minuutin mittainen rahastusrooli jolla on saatu miehen naama julisteeseen. Jos mitään muuta katsottavaa ei löydy ja tämä on jossain suoratoistopalvelussa saatavilla ilmaiseksi niin ehkä sitten voi antaa mahdollisuuden.
Echo Valley, appletv+. Kate (Julianne Moore) on vastikään menettänyt puolisonsa ja jäänyt yksin hoitamaan iso hevostilaa. Elämää ei ainakaan helpota Claire-tyttären (Sydney Sweeney) holtiton käyttäytyminen höystettynä huumeongelmalla. Pian kuvioon ilmestyy vielä Clairen diileri Jackie (Domhnall Gleeson), joka onkin varsin inhoittava lurjus. Katella on rahat loppu ja kaikki ihan päin helvettiä ja usko mihinkään koetuksella, mutta niin vain elämä vielä eräänä yönä tarjoilee lisää kun tytär saapuu itkuisena ja verisenä kotiin.
Hyvillä näyttelijäsuorituksilla kyllästetty Echo Valley on varsin kelvollinen draamajännäri. Pääosassa Julianne Moore tekee vaikuttavan suorituksen äitinä joka jaksaa aina vain uskoa tyttäreensä kaikkien tämän hölmöilyjen jälkeen. Jännitystäkin mukaan saadaan yllättävän käänteen jälkeen, jonka myötä Domhnall Gleeson ottaa myös isompaa roolia elokuvassa. Elokuva etenee varsin sujuvasti alusta loppuun ja pitää mielenkiinnon yllä. Lopussa Echo Valley sortuu liialliseen rautalangasta vääntämiseen, mikä pisti vähän silmään, mutta muuten varsin pätevä elokuva.
Satunnaistoisto 