Hampuusi: Käväisin eilen heti tuoreeltaan katsomassa Mission: Impossible – The Final reckoning elokuvan, joka on näiden tietojen mukaan viimeinen Vaarallinen tehtävä leffa. Elokuvassa super-agentti Ethan Hunt jatkaa viime elokuvassa vastaansa saaman ”Entiteetti”:ksi kutsutun tekoälyn tuhoamista ja maailman pelastamista. Siinä pelin henki lyhyesti. Jos muistan oikein niin olen käynyt katsomassa teatterissa kaikki nämä Tompan kiharaiset tehtävät, aivan sieltä ysäriltä ensimmäisestä leffasta asti ja pääosinhan nämä on toimivaa agenttiviihdettä. Muistaakseni parhaat on ollut neljäs ja viides, mutta se muistelusta.
62 vuotias Tomppa joutuu antamaan kaikkensa, kun kamppailee maalla, merellä ja ilmassa. Vaikka elokuvassa on paljon toiminnan ryskettä ja jännittäviä tilanteita, niin vajaa kolmituntiseen pakettiin mahtuu mukaan myös seisovia hetkiä. Tämän olisikin voinut helposti saksia kaksi ja puolituntiseksi jo sillä, että olisi jätetty turhaa selittelyä ja sinänsä tarpeettomat viittaukset aiempiin elokuviin pois. Onhan ne kivoja muisteluita näin viimeisen leffan kunniaksi, mutta täysin perusteetonta yrittää tehdä kaikesta samaa jatkumoa, kun pointti on ollut, että jokainen elokuva on oma tehtävänsä.
Mutta vaikka istumalihakset ja virtsarakko oli kovilla, niin varsinkin elokuvan huikea finaali sai puristamaan teatterin penkkejä ja aidosti jännittämään Tompan puolesta, vaikka kaikille lienee selvää, että hyvin se menee. Seniori-ikäisen Cruisen juoksu on edelleen näyttävää ja stuntit käsittämättömiä sekä hän myös näyttää nuoremmalta kuin minä. Ehkä hän on vampyyri tai skientologit löytäneet nuoruuden lähteen? En tiedä. Toiminnassa riittää siis edelleen imua. Se mitä jäin kaipaamaan, niin pieniä huumorihetkiä keventämään tunnelmaa. Sillä tämä oli yllättävänkin vakava. Totisuuskin saa elokuvan tuntumaan hieman ylipitkältä tai paisuneeksi. Näin tämä ei yllä sarjan parhaiden osien tasolle, mutta agentti-toiminnan ystäville voi suositella.
A Complete unknown on helmikuussa ensi-illassa ollut draamaelokuva, kertoen miten nuoresta Bob Dylanista tuli vuosien 1961-65 aikana musiikin ikoni, joka on voimissaan edelleen. En ole koskaan ollut Dylan fani, enkä näin ollen tiedä hänen elämästään hirveästi, mutta onhan hänellä järkyttävän kovia biisejä ja myönnän että hän on musiikkihistorian merkittävimpiä artisteja. Joten elokuva kiinnosti minua jo teatterikierroksella ja olin jo valitsemassa näytöstä, johon mennä, kunnes se kariutui johonkin. Näimpä tartuinkin ensitilassa elokuvaan, kun se lisättiin nyt keskiviikkona Disney+:n valikoimiin.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Mangold on todella epätasainen ohjaaja. Hänen CV:stään löytyy kourallinen todella onnistuneita teoksia ja vastapainoksi saman verran naalinpaskaa ja jotain siltä väliltäkin. Tämä onneksi kallistuu sinne paremmin onnistuneiden puolelle. Mangold piirtää Dylanista arvoituksellisen persoonan, joka ei paljasta itsestään mitään, paitsi musiikkinsa kautta. Ja Timothee Chalamet tekee pääosassa väkevän roolityön tulkitessaan mysteeriksi jäävää Dylania. Tuntuu kuin hän olisi sisäistänyt kaiken oleellisen Dylanista, eikä Oscar-pysti tälle nuorelle näyttelijälle olisi ollut vääryys.
Vaikka tämä ei ole elämäkertaelokuvista se kaikista onnistunein, niin siihen saadaan kivasti syvyyttä, kun Dylanin rinnalle nostetaan kaksi tärkeää naista hänen elämästään Joan Baez sekä Sylvie Russo (nimi muutettu). On myös toimiva ratkaisu, ettei Dylanista ole yritetty tehdä väkisin pidettävää hahmoa. Hänet esitetään kahteen naiseen lankeavana, tympeänä tyyppinä, joka ei halua miellyttää ketään ja imee ympäristöstään vaikutteita, muovautuen artistina sitä mukaa, kokoajan, eikä se ole ihmisten mieleen, sillä he haluaisivat hänen musiikkinsa pysyvän samanlaisena. Lopputulos on melko hyvä draama, josta huokuu aikansa henki, mutta jättää kuitenkin vähän kylmäksi, kun Dylanin persoonasta ei oikein saa otetta. Tosin siihenhän elokuvan nimikin viitannee, mutta saa elokuvan tuntumaan hieman pinnalliselta.
Working man on keväällä ensi-illassa ollut toimintaelokuva, joka lisättiin jo Prime palveluun. Elokuvassa entinen sotilas yrittää elää rauhallista elämää duunarina, mutta kun hänen pomonsa tytär kaapataan, niin on aika pistää hyrskyn myrskyn. Siinä kupletin juoni lyhyesti. Jason Statham tekee pääosissa parhaansa, yrittäen kannatella elokuvaa karismallaan. Siinä missä saman ohjaajan ja Stathamin tähdittämä Beekeeper oli viime vuonna ihan viihdyttävää, vaikkakin hölmöä old school toimintaa, niin nyt ei onnistuta samalla lailla, vaikka sitä on selvästi haettu.
Sillä tämä noudattaa pitkälti samoja askelmerkkejä Beekeeperin kanssa. Onhan tässä hetkensä ja toiminta paikoin ihan menevää, mutta pääosin edetään puisevasti ja vailla tyylikkyyttä, eikä tunnelma välity. Venäläismafia edustaa elokuvan pahiksia ja se meininki vaikuttaa joltain hölmöltä kultilta, täynnä pelkkiä karikatyyrejä. Melkein parituntisena tekeleenä raina on auttamatta liian pitkä. Puolitoista tuntisena rymistelynä tämä olisi voinut olla aivan viihdyttäväkin pläjäys. Tällaisena tätä hankala suositella oikein kenellekään.
Hevoshuutaja: Flight Risk, vuokraamot. Wilson (Topher Grace) on tehnyt mafialle paperihommia, ja jää viimein FBI:n satimeen jossain Alaskan erämaassa. Wilson lupaa agentti Madolynille (Michelle Dockery) paljastavansa viranomaisillle kaikki tietonsa jos hän vain saa tarvitsemaansa suojelua. Ok toteaa agentti Madolyn. Enää tarvitsee saada Wilson pois Alaskasta ja sivistyksen pariin. Ja mikäpä kätevämpää kuin lähteä matkaan pienen Cessna-lentokoneen kyydissä. Koneen puikkoihin saapuu suulas lentäjä Daryl (Mark Wahlberg), joka saa kyytiinsä Madolynin ja Wilsonin. Ja niin kolmikko lähtee kohti manner-amerikkaa. Kovin pitkästi ei matkaa ehditä kuitenkaan taitaa kun paljastuu että Daryl on itseasiassa myös rikollisten leivissä, ja siitähän se tunnelma sitten perkelöityy.
Kovin paljon en tältä elokuvalta odottanut kun imdb-pisteet olivat kovin alhaiset, mutta varovaisesti ajattelin että tuskin Mark Wahlberg ihan kaikkeen paskaan suostuu ja että kyseessä varmasti sellainen ihan ok toimintatrilleri. No väärässäpä olin tällä kertaa. Flight Risk on täysi kalkkuna jota ei c-luokan elokuvista erota muu kuin suht nimekäs casting. Elokuva tapahtuu kokonaan pienessä lentokoneessa, jossa kuitenkaan minkäänlaista jännitystä ei onnistuta luomaan, pääosin siksi kun leffan hyvikset käyttäytyvät täysin järjettömästi. Eipä sillä että elokuvan pahiskaan mikään järjen jättiläinen olisi, mies lähinnä keskittyy huutelemaan seksuaalissävytteisiä uhkauksia naisagentille. Pahis saadaan lennon aikana rautoihin, (joista toki onnistuu pariinkin otteeseen irtautumaan), joten lentovastuu jää agentti Madolynille. Kovin helpolta tuo lentäminen lopulta vaikutti joten mitään vaaran tunnetta ei sitäkään kautta päässyt syntymään. Elokuva on napakka puolitoistatuntinen, josta kuitenkin tuntuu leikatun ainakin puolet tarpeellisesta materiaalista pois, sen verran paljon aukkoja tapahtumissa on. Flight Risk on niin huono elokuva että rohkenen suositella sitä johonkin viikonlopun aloittavaan kaljoitteluun oheiskatseltavaksi. Elokuvan lopussa nähdään yksi kaikkien aikojen kovimmista twisteistä, josta jopa M. Night Shyamalan olisi kateellinen. Lopputekstien alkuun nimittäin selviää että elokuvan on ohjannut Mel Gibson. Mitä ihmettä! Miehen edelliset elokuvat ovat kuitenkin laadukkaat Hacksaw Ridge ja Apocalypto. Olisiko herra Gibson sitten vetänyt 90% leffan budjetista taskuunsa tai jotain.
Minecraft, vuokraamot. Vaikka en millään lailla ole tämän elokuvan kohderyhmää, niin ajattelin että sama paremman puutteessa katsella pois, pysympähän vähän nuorison jutuissa mukana, ja näinollen olen edelleen fresh! Juonessa nyt ei ihan hirveästi ole kerrottavaa. Jason Momoan esittämä entinen huippuvideopelaaja ei ole päässyt menneestä irti ja pukeutuu vielä setämiehenäkin kuin parikymppinen kossi. Sattumien kautta Jason Momoa päätyy Minecraft-pelin maailmaan parin lapsen ja yhden aikuisen kanssa. Perillä he tapaavat Jack Blackin joka kertoo että koko maailma on vaarassa ja jotain ja jotain. Vähän ehkä putosin tässä kärryiltä, jonkinlainen kristalli siis matkaajilla on mukana ja se on ainoa keino päästä takaisin oikeaan maailmaan ja samalla pitää varoa että se ei joudu jonkin pahan noidan kynsiin. No kuitenkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei seikkailusta puutu.
Koska elokuva selvästi on suunnattu huomattavasti minua nuoremmille ihmisille, en lähde tässä ruotimaan mitään kriittistä Minecraftista. Eli keskitytään asioihin jotka setämiehen mielestä olivat positiivisia. Ensinnäkin Jason Momoa heittäytyy hienosti rooliinsa ja on oikeasti hyvässä iskussa, Jack Black on ehkä enemmän oma itsensä mutta menee siinä sivussa. Maailma on värikäs, ja sen verran minecraft on tuttu että maailma on myös pelille aika uskollinen. Toki pelin laajasta maailmasta olisi voinut ammentaa enemmänkin juttuja elokuvaan, mutta juonen edistämiseksi on tehtävä kompromisseja. Ja ehtiihän niitä muita juttuja sitten esitellä jatko-osissa, joita melko varmasti on tuloillaan, sen verran massiivinen menestys elokuva on ollut. Muutaman kerran Minecraft onnistui minua hymyilyttämään, lähinnä Jason Momoan hahmon ansiosta, mutta kyllähän huumori muutoin on aika lapsille/nuorille tarkoitettua. Lasten/nuorten ihmisten elokuvana tämä on varmasti mestariteos, varsinkin jos minecraft-peli on tuttu. Voin helposti suositella tätä lasten kanssa katseltavaksi, viihtyvät varmasti!
Satunnaistoisto 