Hampuusi: Lähdetään liikkeelle uusimmasta Tolkien elokuvasta, Taru sormusten herrasta: Rohirrimin sota, joka sai suomessa ensi-iltansa viime joulun alla ja lisättiin kuun vaihteessa HBO Maxin kataloogiin. Elokuvassa 200 vuotta ennenkuin Bilbo löytää sormuksen käsiinsä, niin Rohanin kuningas Helm Vasarakoura, joutuu puolustamaan perheineen kansaansa kostonhaluisen ja katkeran Wulffin armeijalta. Siinä konsepti yhdellä virkkeellä.
Elokuva on tehty animeksi ja yritetään liittää osaksi Peter Jacksonin elokuvia, mutta juuri anime-tyyli vieroitti minut kaikesta tutusta, eikä tämä tuntunut sen takia matkalta Keskimaahan. Alkuun toki tutunoloiset musiikit ja Galadriel tyylinen kertojaääni sai kaiken kuulostamaan tutulta, mutta en vain päässyt sisään ja kun jossain vaiheessa luovutin Keskimaan matkan suhteen, niin pystyin sitten lopulta nauttimaankin elokuvasta.
Tämä oli ns.Sormusten herra-saagan elokuvaksi parituntisena mukavan kompakti paketti. Itse tarina on aivan viihdyttävä ja avaa keskimaan historiaa Tolkienia kunnioittaen, mm. mistä Helmin syvänne sai nimensä, vaikka jääkin aavistuksen ohueksi kostotarinaksi. Ja jos katsojan silmä tottuu anime-tyyliin tai hoksaa luovuttaa Keskimaan matkan suhteen minua aikaisemmin ja nauttia näyttävästä animesta, niin tästä voi pitää enemmänkin. Parit tutut hahmotkin tiputellaan mukaan muistuttamaan, että ollaan tutun Sormusten herran ympyröissä.
The Crow on uusintaversio 90-luvun kulttielokuvasta ja oli meillä ensi-illassa elokuun lopussa, mutta lisättiin viikko sitten Primen valikoimiin. Elokuvassa Eric Draven ja hänen rakkaansa, Shelly, murhataan, mutta korppi herättää hänet henkiin, jotta voi kostaa Shellyn kuoleman. Siinä idea lyhyesti. Tämä keräsi murska arvostelut ja osoittautui hirveäksi flopiksi. Näimpä itselläni odotukset olivatkin olemattomat elokuvan suhteen ja katsoin tämän lähinnä uteliaisuudesta, että kuinka ämpärisurkeasta tekeleestä on kysymys.
Tämä kuitenkin osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Se ei silti tarkoita, että kyseessä olisi hyvä elokuva, muttei läheskään niin huono mitä on haukuttu. Silti myönnän, että tämä on täysin tarpeeton re-make ja tarinaan tehdyt muutokset vai pitäisikö puhua uudistuksista, niin ovat kaikki huonoja. Esimerkiksi loputon tarinan pohjustaminen kääntyy sitä itseään vastaan ja demonisia voimia omaava pahis on tarpeeton muutos.
Tietystä sekavuudestaan huolimatta tämä menee kertakäyttöviihteenä, varsinkin jos osaa olla jatkuvasti vertaamatta alkuperäiseen. Nimittäin Bill Skarsgård hoitaa kostajan pestinsä moitteetta, vaikka myönnettäköön, ettei hänellä ole kemiaa vastanäyttelijänsä kanssa. Oikeastaan sivuhahmot vedetään kaikki jotenkin väsyneesti. Mutta soundtrack on toimiva, eikä toimintakohtauksissa ole valittamisen sijaa. Joten kyllä tämän kerran katsoi, kunhan ei tarvitse uudestaan palata sen pariin.
Vaiana 2 on semi-tuore Disney animaatio, joka oli meillä ensi-illassa joulukuun alussa ja puskettiin keskiviikkona jo Disney+ palveluun. Elokuvassa Vaiana lähtee uuteen seikkailuun, päämääränään löytää meren kansat yhdistävä Motufetun saari ja rikkoa merijumala Nalon langettama kirous. Siinäpä se ängettynä yhteen virkkeeseen. Vaianan jatko-osa ei lähde keksimään pyörää uudestaan, vaan kierrättää tuttua kuvioa ja luottaa puhtaasti tuttuihin hahmoihinsa, eikä se väärin ole.
Jatko-osa viihdyttää takuulla ensimmäisen osan ystäviä, vaikka mielestäni tarinassa on käynnistymisvaikeuksia. Toki vauhtiin päästyään minäkin huomasin viihtyväni ja nautin elokuvasta. Siitä huolimatta kyseessä ei ole yhtä ehjä teos, kuin ensimmäinen osa. Esimerkiksi välillä tuntuu, ettei kaikille hahmoille ole järkevää tekemistä, mutta jotain yritetään väkisin keksiä heille. Viat antaa kuitenkin anteeksi kaikkien kommellusten ja vauhdikkaiden vaiheiden vyöryessä ruudulla, pitäen näin otteessaan. Lopputulos on siis puutteistaan huolimatta takuuvarmaa viihdettä ensimmäisen osan ystäville.
Hevoshuutaja: Katselin 5 oscaria voittaneen Anoran, joka on saapunut ostettavaksi striimipalveluihin, ja pian lienee myös vuokrattavissa. Nuori strippari Ani tutustuu klubilla vielä itseään hieman nuorempaan oligarkin poikaan nimeltä Vanya. Muutaman yhdessä vietetyn yön jälkeen Vanya pyytää Ania liittymään seuraansa viikon ajaksi, tarkoituksena pelkästään pitää hauskaa. Viikon aikana sekoillaan ja pidetään hauskaa ja siinä sivussa livahdetaan naimisiin Las Vegasissa. Vanyan vanhemmat eivät ole iloisia ja ilmoittavatkin tulevansa käymään ja että liitto on mitätöitävä. Ani on kuitenkin asiasta eri mieltä.
Anora palkittiin oscar-akatemian toimesta vuoden 2024 parhaana elokuvana. Onko se sitä? Ei lähelläkään, tässäkin julkaisussa on paljon parempi leffa mukana. Anoran ensimmäinen näytös on kahden nuoren ihmisen hauskanpitoa ja päihteiden käyttöä ja tietysti paljon seksiä. Paljasta pintaa näkyykin ruudulla sen verran paljon että leffa menee pehmopornosta. Tämä sekoiluvaihe päättyy kun Vanyan vanhempien kätyrit saapuvat paikalle ja yrittävät vakuuttaa Ania mitätöimään avioliiton. Samalla elokuva muuttuu pelkäksi sekoilukomediaksi, jossa huumori syntyy lähinnä kovasta huutamisesta ja kiroilusta sekä kaikenlaisista hassuista kommelluksista. Lyhyehkö loppunäytös taas on kevyttä draamaa. Melkoisen erilaisista osuuksista koottu reilu parituntinen ei lopulta antanut juuri mitään. Anora ei liikuttanut eikä varsinaisesti naurattanutkaan, eikä sen tarina ole mitenkään poikkeuksellinen tai edes kovin syvällinen, anora ei oikein kertonut mitään. Käsikirjoitus on luultavasti mahtunut tupakkiaskin kanteen, ja puuttuvat aukot on keksitty sitä mukaa kun on kuvattu. Huono leffa Anora ei ole, ja aika meni tämän parissa aivan kivasti. Toki huutamista oli välillä ehkä liikaa ja se meinasi käydä hermoille. Pääosan Mikey Madison pokkasi oscarin parhaasta naispääosasta, ja kyllähän neito aivan hyvin roolinsa veti, mutta olisiko mukana ollut kuitenkin vähän extraa rohkeasta alastomuudesta elokuvan alussa. Anora on sellanen 3+/5 elokuva jonka katsoo kivuttomasti mutta toista katselukertaa joutuukin sitten jo harkitsemaan pitkään. Täytyy vielä loppuun myöntää että ehkä tämä vähän nuorempaan yleisöön toimii paremmin kuin tämmöiseen kyyniseen vanhukseen.
A Different Man, vuokraelokuva. Katsottavissa myös kirjastojen Cineast-palvelussa ilmaiseksi. Näyttelijäksi pyrkivä Edward on hieman jumissa elämässään. Näyttelijänhommat eivät oikein etene, ja asuntokin tuntuu happanevan käsiin. Naapuriin muuttaa kiinnostava teatterikäsikirjoittaja Ingrid, jonka kanssa Edward tutustuu ja jonkinlainen yhteys tuntuu löytyvän. Edward sairastaa harvinaista tautia, jonka vuoksi hänen kasvonsa ovat, noh, normaalista poikkeavat. Tämä ei kuitenkaan tunnu häiritsevän kuin Edwardia itseään, mutta sattuman kautta hän saa mahdollisuuden osallistua kokeelliseen hoitoon. Hoito toimii, ja Edward saa itselleen Sebastian Stanin kasvot. Pian mies huomaa ettei se elämä välttämättä ole sen helpompaa Sebastian Stanin kasvoissa.
A Different Man on musta komedia joka oli itselleni hieman vaikea elokuva. Kiinnostavasta alkuasetelmasta huolimatta oli jotenkin tosi vaikea saada vinksahtaneesta tunnelmasta ja huumorista kunnollista otetta. Kohtalaisen huomattavasta kasvosairaudesta kärsivä Edward elää yhteiskunnassa kuin kuka tahansa, ja mietinkin että kasvot ovat vain vertauskuva jollekin muulle ominaisuudelle josta Edward ei itsessään pidä. Muutoksen myötä Edwardin elämä kohenee vain tilapäisesti, kunnes hän tapaa taas Ingridin, ja huomaa että ulkoinen muutos ei missään nimessä takaa onnea. Uskoisin että elokuvalla on kuitenkin jokin omalaatuisempi ja suurempikin sanoma, mutta se taisi jäädä itseltäni tajuamatta. Näyttelijät hoitavat hommansa kautta linjan laadukkaasti, ja elokuva on muutenkin aivan hyvin tuotettu. Mutta koska leffan musta huumori ei itseäni hirveästi puhutellut, jäi A Different Man aika valjuksi meikän kohdalla. Toiminee kuitenkin joillekin todella hyvin, onhan tämä aivan hyviä arvosteluja saanut.
The Outrun, ostettavissa vuokraamoista, tulossa Netflixiin 18.3. Nuori nainen Rona (Saoirse Ronan) on elänyt villiä opiskelijaelämää Lontoossa ja alkoholisoitunut. Humalassa täysin holtiton Rona saa mittavia henkisiä ja fyysisiä arpia kunnes hän lopulta pääsee hoitoon ja aloittaa paranemisen. Osana paranemisprosessia hän muuttaa vanhempiensa luo pieneen skotlantilaiseen kylään. Ronan ahdistunut ja yliaktiivinen mieli on koetuksella kun hänen pitäisi tulla sinuiksi selväpäisen itsensä kanssa.
The Outrun on koskettava ja kiireetön kuvaus ihmisestä joka kamppailee alkoholismin kanssa. Tarina sijoittuu nykypäivään, mutta välillä seurataan takaumien kautta päähenkilön pahimpia ylilyöntejä ja menetyksiä alkoholin vaikutuksen alaisena. Jonkin verran myös käydään Ronan lapsuudessa, joka antaa hieman osviittaa miksi nuoren naisen mieli on huonossa kunnossa. The Outrun on käytännössä yhden naisen show, sillä Saoirse Ronan tekee elämänsä roolityön, ja ihmetellä täytyy miten hän ei päässyt edes ehdolle oscareissa. Mitään Mikey Madisonilta pois ottamatta, on Saoirsen suoritus aivan toiselta planeetalta. Jonkin verran ruutuaikaa saavat myös Ronan vanhemmat, joista ainakin toisen tunnistin olleen Slow Horses-sarjassa, vakuuttavaa ja vähäeleistä työskentelyä myös heiltä. The Outrun on luultavasti uskottavin alkoholismin kuvaus mitä olen elokuvamuodossa nähnyt, se ei alleviivaa asioita tai syyllistä ketään, mutta näyttää kuinka pienetkin asiat voivat johtaa sairauteen, ilman että sitä itse edes tajuaa. Kauniin näköinen ja kuuloinen The Outrun on paikoin ehkä vähän liiankin kiireetön kuvauksessaan, mutta mihinpä meillä olisi kiire tässä valmiissa maailmassa. Kaunis elokuva joka itselleni on helposti yksi viime vuoden parhaista.
Satunnaistoisto 