Hampuusi: Keskiviikkona tuli ensi-iltaan Captain America: Brave new world ja minähän talvilomalaisena marssin katsomaan samantien uunituoretta Marvel elokuvaa. Elokuvassa Sam Wilson, uusi Captain America, löytää itsensä keskeltä amerikan presidentin salamurhayritystä ja lopulta kansainvälistä selkkausta. Näin hän tarttuukin toimeen ja yrittää selvittää kuka on tämän juonittelun takana, joka on johtamassa sotaan. Siinä kupletin juoni lyhyesti ja käänteitä sekä yllätyksiä paljastamatta. Anthony Mackiellä ei ole alkuperäisen Kapteeni amerikan karismaa, mutta selviää kuivin jaloin uuden Kapun roolista. Harrison Ford alkaa osoittamaan väsymisen merkkejä, mikä on ihan ymmärrettävää hänen iässään, mutta annan hänellekin puhtaat paperit jenkkien pressana.
Uusi Captain America ei ollut mitään multiversumi-, eikä avaruusmeininkiä, vaan maanläheisempää Marvel-meininkia. Tässä on ihan oikea tarina, johon annostellaan sopivasti käänteitä, ja se etenee jouhevasti. Toisinkuin vaikka siinä Deadpool-Wolverine väkivaltahassuttelussa. Eikä siinä kaikki vaan tämän toimintakohtauksissa on hyvää imua ja vauhtia riittää. Lopputulos onkin minun mielestäni viihdyttävä toimintatrilleri, jossa on sopivasti uutta ja vanhaa sekä jätti pitkästä aikaa odottamaan tulevaa, sillä tästä selvästi alkoi matka seuraavaa Avengersia varten. Eihän tämä parhaiden vanhojen tasolle yltänyt, mutta 2020-luvulta Spidermanin ohella kärkisijoilla ja oli vajaa parituntinen, siitä plussaa, kun yleensä nämä on yli pari tuntia, lähemmäs kolmekin. Joten jos olet jaksanut uskollisesti katsoa näitä vielä viime vuosinakin, niin uskallan suositella tätä.
Ludwig on Yle Areenasta löytyvä tuore, helmikuun ensimmäinen päivä julkaistu, brittiläinen dekkarisarja. Sarjassa erakkoelämää viettävä sosiaalisesti rajallinen mies, joka tekee työkseen ristikoita ja kaikenlaisia päättely- sekä älypulmatehtäviä, mutta joutuu nyt poistumaan kotoaan, sillä hänen kaksoisveljensä on kadonnut. Sitä myöten hän ajautuu teeskentelemään rikosylikomisariona toimivaa veljeään ja ratkomaan murhia, yrittäessään selvittää mitä veljelle on tapahtunut. Siinä konsepti lyhyesti.
Kyseessä on lämminhenkinen ja mukavan kepeä rikossarja, joka valloitti minut heti ensijaksosta lähtien. Sarjassa on punaisena lankana veljen etsintä, mutta jokaisessa jaksossa on aina uusi murha selvitettävänä. David Mitchell on pääosassa mainio varsin älykkäänä miehenä, joka on kokoajan epämukavuusalueellaan ja tietynlainen epätietoinen ilme jatkuvasti päällään, mutta jonka vahvuus on että näkee murhat loogisina päättelytehtävinä.
Vaikka sarjan tunnelma on kepeä, niin kyseessä ei ole varsinaisesti komedia, vaan sellainen hymyn ja hyvän mielen tuova meininki, ja osataan tässä vakavoituakin, kun sen hetki on. 6-osaisen sarjan kerronta ei kiirehdi, vaan tunnin mittaisten jaksojen annetaan kypsyä rauhassa, ennenkuin loppuratkaisu isketään katsojan eteen. Lopputulos on kivan vinksahtanut ja nokkela, mutta kuitenkin sympaattinen. Sanoisin, että epäuskottavuudestaan huolimatta raikas tuulahdus. Näin tätä on varsin helppo suositella britti- ja rikossarjojen ystäville ja jossain törmäsin uutiseen, että ensimmäinen kausi on ollut niin suosittu englannissa, että 2.kausi on jo tilattu.
Role play on Prime palvelun tuore romanttinen toimintakomedia, jossa pariskunta päättää juhlistaa hääpäiväänsä hienossa hotellissa, mutta mies ei tiedä, että vaimo on palkkamurhaaja, josta myös luvattu palkkio ja sattumalta hänet tunnistetaan hotellissa. Siinä lähtöasetelmat elokuvaan. Osasin kyllä odottaa aloittaessani elokuvaa, että tässä ei tule olemaan mitään omaperäistä vaan tämä kierrättää takuulla kaikki lajityypin kliseet. Eikä tarvinnut pettyä sen suhteen, mutta tämä sopi hyvin minulle. Sillä etsin juhlimisen jälkitaudin kanssa painiessani helppoa katsottavaa, jonka parissa viihtyy kestonsa ajan, eikä tarvitse vaivata päätään pysyäkseen mukana tarinassa. Elokuva olikin juuri sen verran kiinnostava, ettei sitä jätä kesken ja tarina rullaa eteenpäin sen verran, ettei se tylsistytä. Ja vaikka romanttinen, eikä komediallinen puoli ei vakuuta, niin toimintakohtauksissa on kivasti dynamiikkaa. Lopputuloksena on kliseinen ja juustoinen raina, mutta ajaa asiansa kertakäyttöviihteenä.
Hevoshuutaja: The Order, Primevideo. Vastikään primeen lisätty rikosjännäri perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu vuoteen 1983. Yhdysvaltojen luoteisosissa tapahtuu sarja pankkiryöstöjä ja muita konnuuksia, ja pieneen Idaholaiseen kylään saapuu agentti Terry Husk (Jude Law) selvittelemään että mikäs se on homman nimi. Pian Terryn korviin kantautuu huhuja että rikosten takana voisi olla vastikään perustettu radikaali uusnatsijärjestö. Yhdysvaltojen takametsissä on toki jo ennestäänkin nimismiehille tuttuja natseja, mutta siinä missä perusnatsit polttelevat ristejä ja pukeutuvat huppuihin, vaikuttaa uusi järjestö olevan aikeissa harrastaa laajamittaista terrorismia.
The Order tuli itselleni täysin puskista, tämä on ilmeisesti ainakin pohjois-amerikan mantereella pyörinyt teattereissakin, mutta täällä se ilmestyi suoraan suoratoistoon. Tavallaan ymmärrän, sillä The Order on kohtalaisen pienimuotoinen niinku siinä mielessä että mitään valtavia räjähdyksiä tai erikoistehosteita ei nähdä, vaan se etenee hyvinkin rauhallisesti mutta päättäväisesti alusta loppuun. Mutta kyllähän tämän olisi aivan hyvin voinut täälläkin tuoda valkokankaille tuoda, sillä kyseessä on mainio neljän tähden elokuva. The Order on jotenkin vähän sellainen vanhan hyvän ajan jännäri joita ei enää tehdä, tai ainakin sellainen tuli mieleen. Jännitystä piisaa ja muutamat toimintakohtaukset nostavat sen huippuunsa. Näyttelijät ovat kautta linjan erinomaisia, mutta tietysti shown varastavat Jude Law sekä Nicholas Hoult. Elokuvan cinematography on hienoa ja tiukka soundtrack tukee elokuvaa hyvin. Vaikea tästä on varsinaisesti mitään huonoa sanottavaa keksiä, erittäin vakuuttavaa työtä tekijöiltään.
Landman, Skyshowtime. Muutama viikko sitten päätökseen tullut Landmanin ykköskausi on tuotteliaan Taylor Sheridanin uusin luomus. Tommy (Billy Bob Thornton) on öljy-yhtiön palkkalistoilla, ja huolehtii käytännön asioista teksasilaisilla öljykentillä kun taas hänen pomonsa Monty (Jon Hamm) vetelee isoja linjoja ja huolehtii raha-asioista. Öljykentillä työskentely ei ole mitään ruusuilla tanssimista, vaan osa maista on ”vuokrattu” paikallisista huumejengeiltä, jotka harrastavat alueella myös omia bisneksiään, tuoden huumeita Meksikosta. Tommyn päivät kuluvat lava-autolla ajellessa ja asioita ja riitoja selvitellessä ympäri pitäjää. Kuvioita mutkistamaan tulee hänen poikansa, Cooper, joka aloittaa öljyuransa hanttihommissa öljypumpuilla ja ne hommat perkelöityvät hyvinkin pian. Tommyn ennestään harmaita hiuksia harmauttaa lisää hänen tyttärensä Ainsley joka muuttaa Tommyn luo asumaan, ja pian perässä seuraa myös Tommyn ex-vaimo Angela.
Landman on Sheridanmaiseen tapaan kauttaaltaan laadukas ja riittävällä budjetilla tuotettu sarja. Roolit on täytetty osaavilla kasvoilla, ja varsinkin Billy Bob Thornton on hyvässä vireessä. Tapahtumia sarjassa piisaa, osa niistä johtaa johonkin, osa taas ei. Eli kuten melkein kaikissa Sheridanin tuotoksissa, juonikuvioita aukeaa ja sulkeutuu siten että ei ei kaikissa oikein meinaa pysyä perässä. Toinen Sheridanin perisynti on heikot naishahmot, eikä Landman tee tässä poikkeusta. Sarjan äiti-tytär parivaljakko on sietämätöntä katseltavaa. Hahmot on kirjoitettu aivan täysiksi idiooteiksi, ja he viettävätkin suuren osan ajasta aivan liian pienissä asusteissa, tekemässä milloin mitäkin älyttömyyksiä. Kaksikko tuntuu jotenkin päälleliimatulta, ja varsinkin 17-vuotiaaksi esitelty Ainsley on varsin kyseenalainen tapaus vanhojen öljysetämiesten kuolattavana. Silloin kun Landman malttaa pysyä aiheessaan, eli öljybisnesten ja niiden sivujuonteiden selvittelyssä, on se varsin hyvää katseltavaa. Jatkoa lienee luvassa, sillä näin yhden kauden mittaisena kaikki jää melkoisen kesken. Jos päädyt tätä sarjaa katselemaan niin suosittelen surutta kelaamaan kaikki kohtaukset jossa äiti ja tytär puuhailevat kahdestaan.
Satunnaistoisto 