Strange Darling, ennakkonäytös. Toistaiseksi Strange Darling on tulossa teattereihin ainoastaan tulevana viikonloppuna osana finnkinon Night Visions-näytöksiä, mutta toivottavasti leffa tulee myös normaaliin ohjelmistoon sillä vapaita paikkoja ei enää ole. Itse pääsin näkemään tämän Keminmaan Kalaportaat Ry:n vuotuisessa ”Vuoden Lohi” gaalassa. Mutta asiaan. Leffan alkuun nähdään tekstiseinä jossa väitetään elokuvan kertovan erään sarjamurhaajan viimeisistä rikoksista joskus reilu kymmenisen vuotta sitten. Tämän jälkeen teksti kertoo elokuvan jakautuvan kuuteen chapteriin, ja itse elokuva alkaa chapterista nro 3. Nuori verinen nainen ajelee autolla karkuun kokkelipäissään huutelevaa miestä jolla on selvästi pahat mielessä. Naisen auto päätyy katolleen ja tämä pakenee metsään, ja löytää pian vanhemman pariskunnan talon jotka ottavat hänet suojiinsa. Tämän jälkeen elokuva hyppää chapter ykköseen ja nähdään että kaikki on lähtenyt liikkeelle sokkotreffeistä miehen ja naisen välillä.
Mitään ennakkotietoa ei leffasta ollut, mutta muiden lohikalojen ystävien ennakkohype nosti odotukset korkealle. Ja onneksi ei mitään tietoa ollutkaan niin Strange Darling pääsi yllättämään oikein positiivisesti. Elokuvan tarina on itsessään ehkä vähän tarantinomainen rikosseikkailu, mutta valinta jakaa elokuva kuuteen osaan (+jälkinäytös), joita ei näytetä tapahtumajärjestyksessä, on erittäin onnistunut. Strange Darling etenee hyppelystä huolimatta sujuvasti ja cinematographerina debyyttinsä tekevä Giovanni Ribisi on tehnyt loistavaa työtä. Elokuva on hienon näköinen ja hyvin kuvattu, ja värejä käytetään välillä mainiolla tavalla. Erikoismaininta myös elokuvan soundtrackille joka on loistelias. Pääosakaksikko ei ollut entuudestaan tuttuja naamoja, mutta molemmilta nähdään hyvät suoritukset. Varsinkin naispääosan Willa Fitzgerald on huikea, ja vetää elokuvaan sellaisen lopetuksen että oksat pois. Toki leffaan mahtuu vähän huonoakin, parin sivuroolin dialogi oli jotenkin tosi kökköä, mutta tämä lienee ohjaajalta tietoinen valinta, vaikken minä sitä aivan sulattanutkaan. Lisäksi jonkin verran on usko koetuksella joidenkin tapahtumien uskottavuuden suhteen, mutta niinhän se elokuvissa monesti on. Vahva suositus kuitenkin Strange Darlingille, jos mahdollista niin menkää elokuvateatteriin katsomaan.
All Souls, vuokrattavissa ainakin Viaplay. Nuori äiti River jää nimismiesten haaviin pikkurikoksesta ja suostuu lapsensa hyvinvoinnin takia peitetehtävään jossa olisi tarkoitus saada nalkkiin kylän kovin huumediileri. No hommat menee huolella päin helvettiä sillä poliisit kadottavat naisen sijainnin ja River jää yksin roistojen kanssa, ja pian roistoille selviää millä asioilla River on liikkeellä.
All Souls on kohtalaisen pienimuotoinen jännäri joka kieltämättä alkaa ihan mielenkiintoisesti ja kun hommat lähtevät perkelöitymään se on oikein jännittävää seurattavaa. Mutta vaikka leffalla on mittaa vain karvan yli tunnin, ei se onnistu pitämään jännitystä yllä loppuun saakka. Eniten tunnelmaa lässähdyttää kaikkien hahmojen typerä käytös. Niin päähahmo River, poliisit, kuin pahiksetkin törttöilevät siihen malliin että pahaa tekee. Näyttelijät vaikuttavat kaikin puolin amatööreiltä, lukuunottamatta pääroolin Mikey Madisonia, jolle suon synninpäästön tässä tapauksessa. Mutta koska All Souls ei ole kovin pitkä, voinen suositella kevyen hömppäjännärin ystäville, kunhan tämä saapuu jonnekin suoratoistoon katsottavaksi. Vuokraamisen arvoinen elokuva ei missään nimessä ole.
Hampuusi: Aloitan HBO Maxin tuoreella 8-osainen rikosdraamasarja, The Penguin, jonka eka kausi tuli päätökseensä maanantaina. Sarja sijoittuu Matt Reevesin Batmanin kanssa samaan universumiin, kertoen miten Oswald Cobblepot eli Pingviini nousee Gothamin gangsteri-maailman huipulle valta-asemaan, Batman elokuvan jälkeisissä meiningeissä. Colin Farrell tekee pääosassa, tunnistamattomaksi meikattuna, väkevän roolin Falconen perheen rivimiehenä, joka alkaa raivaamaan tietään ravintoketjun huipulle. Kuten myös Cristin Milioti on loistava naispääosassa varsin monitahoisessa roolissa Falconen perheen tyttärenä.
Pingviini sarja on todella synkkä ja karu gangsteri tarina Gothamin alamaailman valtataistelusta. Sarja toi alkuun jossain määrin mieleen The Sopranos sarjan, ehkä myös Scorsesea ja Arpinaamaa, mutta lähti kuitenkin lopulta omille teilleen. Batman-universumista huolimatta tällä ei periaatteessa ole mitään tekemistä supersankareiden kanssa, vaan on puhtaasti gangsteri-tarina. Ja se tarina toimii. Jos tästä haluaa etsiä jotain negatiivista, niin se on, että Pingviini ei ole yhtään pidettävä hahmo, vaan huonosta itsetunnostaan huolimatta, lähes täysin moraaliton. Hänen puolellaan on vaikea olla ja niin sanotusti sympata. Se tekee sarjasta paikoin raskassoutuista, mutta silti tätä on helppo suositella kaikille, joita aihe kiinnostaa.
Hevoshuutaja: Tää oli kyllä mainio sarja. Hampuusilta tulikin siinä kaikki tärkeimmät, mutta kehun vielä itsekin sekä Colin Farrellin ja Cristin Miliotin suorituksia, mainiota työtä molemmilta.
Tässä on Zodiac (This is the Zodiac speaking) on Netflixin tuore 3-osainen true crime dokkarisarja. Sarja kertoo sarjamurhaajasta, joka kutsui itseään Zodiaciksi. Zodiac terrorisoi San Franciscoa ja sen lähiseutuja 60-luvun lopulla ja 70-luvulla, eikä koskaan jäänyt kiinni. Aiheesta on tehty 2007 David Fincherin ohjaama mainio elokuva Zodiac, joka vyöryttää faktoja dokumentaariseen tyyliin, kiedottuna mielenkiintoiseen tarinaan. Ollen väkevä kokonaisuus ja itseasiassa tämä dokumentti-sarja ei kerro Zodiacista yhtä kattavasti, kuin kyseinen elokuva. Vaan itseasiassa tämä toimii, jos kyseinen elokuva on ennestään tuttu ja siihen viitataankin tässä muutamaan kertaan.
Tämä nimittäin täydentää Zodiac elokuvan tarinaa tuomalla siihen pääepäiltynä olleen Arthur Leigh Allenin tunteneiden ihmisten näkökulman. Ja avaa sitä kautta tarinaa ja todennäköisintä syyllistä enemmän, tuoden ennennäkemättömiä todisteita ja lausuntoja esiin. Jotka piirtävät Allenista synkkää kuvaa. Kun elokuva perustui Robert Graysmithin kirjoihin sekä poliisiraportteihin ja sitä myötä tutkimuksiin, eikä niinkään minkälainen Allen oli. Näimpä jos aihe kiinnostaa ja Fincherin elokuva on katsottu, niin tämä kannattaa tarkastaa siihen päälle, niin kokonaiskuva laajenee, mutta ilman pohjatietoa tämä ei anna kattavaa kuvaa aiheesta. Tai sitten kun Zodiac elokuva lisättiin vastikään Netflixiin, niin aloittaa sillä ja etenee siitä tähän.
Night swim on alkuvuodesta ensi-illassa ollut kauhuelokuva, joka lisättiin nyt SkyShowtimen valikoimiin. Muistan nähneeni tästä promokuvan leffateatterissa ja ajatelleen tän olevan jonkinlainen Tappajahai-variantti, mutta kattia kanssa. Tämä olikin eräänlainen riivattu uima-allas elokuva. Konsepti on varsin klassinen, jossa perhe muuttaa tyhjillään olevaan taloon ja sitten alkaa tapahtumaan pelottavia asioita, mutta nyt niitä tapahtuu pihalla olevassa uima-altaassa.
Tämä on ilmeisesti ollut alunperin lyhytelokuva ja kun se on kerännyt tarpeeksi suitsutusta ja noussut viraaliksi, niin joku keksinyt, että venytetään idea täyspitkäksi, eikä lopputulos toimi. Nyt elokuva junnaa suurimman osan kestostaan paikoillaan, näin ei pääse syntymään jännitettä, eikä ne hyytäviksi ja pelottaviksi tarkoitetut kohtauksetkaan pääse tulemaan iholle, kun ainakin minä katsojana odottelin tylsistyneenä lähinnä elokuvan loppumista.
Muutenkin meininki on kovin kliseistä, jopa niinkin, että uima-allas on rakennettu tyyliin jonkun intiaanien mystisen paikan päälle, siitä olisi puuttunut enää intiaanien hautausmaa. Vaikka tämä on varsin mitäänsanomaton teos, niin silti voin helposti kuvitella, että alkuperäinen vajaa 5min lyhytelokuva voi olla vaikuttava. Nyt sen idea on kuitenkin vesitetty täysin, enkä voi suositella tätä kenellekään. Katsoin tämän, jotta teidän ei tarvitse, mutta kokeilkaa googlata se originaali lyhäri.
Satunnaistoisto 