Hampuusi: Täällä taas ja lähdetään liikkeelle Caddo lake:llä, joka on HBO Maxin kataloogista löytyvä tuore trilleri. Elokuvassa 8 vuotias tyttö katoaa järvellä ja siitä käynnistyy tapahtumien sarja, joka saattaa pudottaa huonosti keskittyvän katsojan kyydistään. En ollut kuullutkaan tästä, ennenkuin aloittaessani uusinta Pingviini jaksoa, Max tyrkkäsi tästä mainoksen ruutuun. Sen innoittamana päätin tarkastaa mistä on kysymys, vaikka karsastin M. Night Shyamalanin nimeä tuottajana. En ole hänen fanejaan.
Elokuvaa alkaa aika rauhallisesti, eikä tempaa mukaansa heti alkuun, mutta päästyään vauhtiin, niin meno on aivan mielenkiintoista ja näyttelijäsuoritukset mallikkaita. Shyamalanin nimen kummitellessa teoksen yllä, niin kaiken päälaelleen kääntävää twistiä osaa odottaa ja sellainenhan sieltä tuleekin. Se muuttaa elokuvan luonteen täysin. Parempi ettei siitä mainitse enempää tai paljastaa automaattisesti liikaa. Jokatapauksessa jos pidät trillereistä, joissa on vahva mysteeri-elementti, niin tälle voi antaa mahdollisuuden. Kyseessä ei ole mikään merkkiteos, mutta ihan hyvä, vaikka lopussa kaikkien lankojen solmiminen yhteen on vähän niin ja näin.
Lapua 1976 on kotimainen yllätyshitti elokuva viime vuoden syksyltä ja lisättiin vastikään Netflixin kataloogiin. Elokuva kertoo Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä, joka ravisteli koko suomea ja jätti pitkäksi aikaa parantumattomat haavat Lapualle. Vaikka 40 ihmishenkeä vaatinut traaginen onnettomuus on todellinen, niin elokuvan tarina on fiktiivinen. Sillä tarinan keskiöön nostetaan kuvitteellinen rakkaustarina, paikkakunnalle ja patruunatehtaaseen palaavan Kaisan ja siellä työskentelevän korjausmies Matin välille.
Lapua 1976 on kotimaiseksi indie-elokuvaksi poikkeuksellisen hyvän näköinen. Elokuvan miinus-merkit tulevatkin lähinnä liiasta melodramattisuudesta, kun touhu lipsahtelee liian imeläksi ja tarinan kompuroidessa paikoin. Näimpä itse onnettomuus ja sen vaikutukset jäävät sivuosaan. Toisaalta samanlainen onnettomuuden käsittely teki Titanicista valtavan hitin. Pääosien Linnea Leino ja Konsta Laakso hoitavat pääparin pestinsä aivan hyvin ja muutenkin näyttelijät hoitavat tonttinsa kunnialla. Lopputulos on vioistaan huolimatta ihan hyvä, joten rakkaustarinoiden ystävien kannattaa tarkistaa.
Hold your breath on lokakuun alussa ilmestynyt kauhuelokuva, joka putkahti suoraan Disney+:n kataloogiin. Elokuvassa eletään 30-lukua Oklahomassa, alueella, jossa on outoja hiekkamyrskyn tapaisia ja ihmiset elävät eristyksissä. Tarinassa nainen on jäänyt yksin tyttäriensä kanssa, miehen lähdettyä työkeikalle ja yllättäen tunkeilija saapuu uhkaamaan heitä. Siinä konsepti lyhyesti. Sarah Paulson pääosassa hyvässä vireessä, eikä näyttelijärintamalla muutenkaan vedetä vihkoon.
Itse elokuvakin alkaa hyvin eikä kiirehdi turhia. Jännitystä ammennetaan epätietoisuudesta ja vainoharhaisuudesta. Mielenterveys teemaa hyödynnetään ihan hyvin. Tässä on siis hyviä elementtejä, mutta lopussa homma alkaa leviämään käsiin ja jättää turhan monia asioita auki. Niin ja vaikka tämän mainostetaan olevan kauhuelokuva, niin itse pistäisin tämän enemmänkin jännäri kategoriaan, mutta reilun puolentoista tunnin kestossaan menee hyvin kertakäyttö trillerinä.
Vanhassa vara parempi osuudessa tällä kertaa Kaunis mieli, joka on Ron Howardin ohjaama Nobel palkitun matemaatikon John Nashin elämänkertaelokuva vuodelta 2001. John Nash oli nerokas matemaatikko, rajallisin sosiaalisin taidoin, jonka mieli alkaa pimenemään tai menemään vinoon jo uransa alussa, sairastuttuaan skitsofreniaan. Russell Crowe tekee pääosassa loistavan roolisuorituksen matemaattisena nerona, monine puolineen, niin hyvässä kuin pahassakin. Kyllä kuvan kaunis Jennifer Connelly ansaitsee myös kiitosta Nashin vaimon roolistaan.
Varsin epätasaisen uran tehnyt ohjaaja Ron Howard onnistuu tällä kertaa hyvin. Hänellä pysyy kaikki langat käsissään kertoen tarinan taitavasti, paria suvantokohtaa lukuun ottamatta, ja tapa jolla hän kuvaa Nashin neroutta ja hulluutta on onnistunut. Käsikirjoituksessa on päädytty jättämään Nashin elämästä pois negatiivisia juttuja ja keskitytty kuvaamaan kamppailua skitsofreenisuutensa kanssa. Tämä on varmasti myös laskelmointia kun tehdään elokuvaa jonka halutaan vetoavan suureen yleisöön, mutta varmasti myös dramaturginen ratkaisu, sillä nyt meillä on pienestä pinnallisuudesta huolimatta nähtävänä oivaltava ja tunteisiin vetoava kokonaisuus, laadukas elokuvaelämys ja selviytymistarina, josta nauttii useammankin kerran. Elokuva on vuokrattava edullisesti ainakin Appletv+ ja Viaplay palveluissa.
Hevoshuutaja: Meikä ei oo nyt pariin viikkoon oikein löytänyt mitään järjellistä katseltavaa elokuvapuolelta, mutta tykittelin skyshowtimeltä löytyvän Mayor of Kingstown-sarjan muutamassa päivässä läpi. Kyseessä on mm. Sicario-leffan ja Yellowstone-sarjan luoneen Taylor Sheridanin rikosdraama, joka sijoittuu kuvitteelliseen Kingstownin kaupunkiin Michiganissa. Harmaan teollisuuskaupungin pääelinkeino on vankilatoiminta. Kun pienessä kaupungissa on tuhansia vankeja ja niiden ulkopuolellakin rikollisuutta riittämiin, on asioita hoitamaan palkattu entinen rikollinen, josta käytetään nimitystä Mayor of Kingstown. Pormestari on päivittäin yhteydessä vankiloiden jengeihin ja vartijoihin sekä kaupungin poliisiin ja syyttäjään. Välillä toimistolla piipahtaa asiakkaita jotka toivovat että pormestari voisi auttaa missä milloinkin. Mike yrittää pitää huolen että kaikki osapuolet pysyvät tyytyväisenä ja kaupungissa pysyy jonkinlainen tasapaino. Kun jotain rötöksiä tapahtuu, on Mike ensimmäinen jolle soitetaan. Kyseessä on eräänlainen neuvottelijan rooli. Kovana saa kuitenkin pysyä sillä jengipomot ja vankilanjohto ovat vuoron perään vaatimassa Mikelta jos jonkinlaista palvelusta. Sarjassa pormestarin roolia hoitaa Jeremy Rennerin näyttelemä Mike, joka peri pestin veljeltään Mitchiltä. Veljeksistä kolmas, Kyle, toimii kaupungissa poliisina. Veljesten äiti Miriam on naisvankilassa opettajana. Tämän perheen lisäksi sarjan keskeisiä hahmoja ovat kovaotteinen poliisi Ian, vielä kovaotteisempi SWAT-ukkeli Robert, sekä muutamat jengipomot. Ykköskauden aikana ruutuun saadaan myös nuori Iris, jonka itämafia on palkannut uimaan Miken liiveihin. Sarjaa on tähän mennessä julkaistu kolme 10 jakson kautta, ja ainakin yksi kausi on vielä tuloillaan.
Taylor Sheridan onnistuu parhaimmillaan luomaan mainiota viihdettä, kuten esim. Sicario, Wind River, minisarja 1883, ja olihan Yellowstonessakin hetkensä. Miehen suurin synti nykyisin on kuitenkin se, että hänellä on yhtäaikaa aina liian monta rautaa tulessa eikä mihinkään oikein ehdi panostamaan kunnolla. Tämä käy myös hyvin ilmi tästä sarjasta, Sheridan on ollut käsikirjoittamassa vain ensimmäistä kautta, sen jälkeen vastuu on siirtynyt muihin käsiin. Valitettavasti se näkyy Mayor of Kingstownissa karulla tavalla. Ensimmäinen kausi oli kaikessa äijäilyssään ja väkivaltaisuudessaan oikein viihdyttävää katsottavaa. Ei missään nimessä mitään emmy-palkintokamaa, mutta semmoista viihdyttävää paskaa. Kingstown on lohduton paikka, melkein jopa Kemin veroinen ankeudessaan, eikä harmaan lisäksi muita värejä näe kuin syntisissä strippiluolissa. Päivittäin Mike ja poliisiystävänsä törmäävät uhkaaviin tilanteisiin, joista joskus selvitään puhumalla, yleensä kuitenkaan ei. Edes lasten jääkiekko-ottelua ei voi käydä katsomassa ilman turpakäräjiä, puhumattakaan että kulmapitseriasta saisi pitsaa ilman ammuskelua. Iriksen saapuminen sarjaan synkistää menoa entisestään, ja välillä sarjaa on vaikea katsella voimatta vähän pahoin. Näyttelijäpuolella Mayor of Kingstownin ei tarvitse hävetä vertaisilleen, ja varsinkin Jeremy Renner on iskussa. Ensimmäinen kausi loppui melkoiseen kaaokseen, joka kuitenkin oli vielä jokseenkin uskottavan rajoilla. Toki Sheridanmaiseen tyyliin ykköskaudella avattiin joitakin tarinalinjoja joihin ei sitten myöhemmin palattu mitenkään. Mutta kakkos- ja kolmoskausi olivatkin sitten jotain ihan muuta. Ihmisiä murhataan tuon tuosta ja siinä määrin paljon että kaikki uskottavuus heitetään menemään. Mike ajelee autolla ympäriinsä ja lupailee kaikille että asiat hoituvat, mutta eivät ne koskaan hoidu. Kaupunki on kuin sotatanner joka ei kuitenkaan tunnu huolestuttavan juuri ketään. Sarja käy nopeasti toistamaan itseään, eikä mikään enää tunnu miltään kun kaikkea tapahtuu liikaa. Joitakin yksittäisiä onnistumisen hetkiä on saatu mukaan, mutta pääosin sarja on vain päätöntä kohellusta ja tappamista. Aiemmin järkevästi toimineet hahmot menettävät täysin luonteensa ja käyttäytyvät typerryttävällä tavalla. En tiedä miksi tätä kuollutta hevosta potkitaan vielä ainakin yhden tulevan kauden verran, sillä alamäki on hurja. Jos Taylor Sheridan ystävineen palaa ohjaksiin, ajan kanssa, niin ehkä jotain on vielä pelastettavissa.
Löytyihän sitä leffapuoleltakin lopulta jotain katsottavaa, nimittäin prime videoon julkaistiin juuri toimintaelokuva nimeltään Canary Black. Kate Beckinsale esittää huippuagentti Avery Gravesia, jonka toimenkuva tuo mieleen naispuolisen Ethan Huntin. Elokuvan alussa hän hoitaa jonkinlaisen operaation Tokiossa, ja palaa pian kotiinsa Zagrebiin, Kroatiaan. Pian Averyn mies David kaapataan, ja rikolliset vaativat Averya toimittamaan huippusalaisen tiedoston joka on nimetty Canary Blackiksi. No ongelmiahan siitä syntyy kun Avery yrittää saada haltuunsa työnantajansa hallussa olevaa tiedostoa, ja pian yhdysvaltain agentti-ihmiset ovat hänen perässään. Esihenkilö Jarvis kuitenkin ymmärtää tilanteen ja pyrkii auttamaan Averya hädässä, joten ihan yksin ei tarvitse jäädä.
Canary Blackille täytyy antaa kehuja siitä että jo pelkästä kansikuvasta voi päätellä mitä on tulossa. Keskinkertaista toimintaa joka on nähty satoja kertoja aiemminkin, ja jota kukaan ei varmasti ole odottanut näkevänsä. Näitä tipahtelee eri suoratoistoihin viikottain, ja kaipa niitä katsojiakin löytyy. Ja katsoinhan minäkin, joten ei mennyt massimiesten rahat ihan hukkaan. Elokuvana tämä on hyvin mitäänsanomaton ja yllätyksetön, sellainen geneerinen toimintaelokuva joka sijoittuu Eurooppaan, kuten niin usein nykyisin. Zagreb on muuten Canary Blackin perusteella melkoinen aavekaupunki, ihmisiä tai autoja ei näy missään, ainoastaan yksi ratikka liikkuu kaupungin kaduilla joka sitten ikävästi sotkee hurjaa takaa-ajoa. Toimintakohtauksissa ei ole lähdetty tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan ne on lainattu jostain materiaalipankista, kaikki on nähty ennenkin. Kate Beckinsalen hahmon ylimielinen persoona on paikoin rasittavaa katseltavaa, ja dialogi kökköä. Elokuvan lopetus on niin typerä että veti ihan sanattomaksi, ja vaikutti siltä että jotain franchisea tästä oltaisiin tekemässä. Jostain syystä. Mutta lopulta puolitoista tuntia torstai-illasta meni suht kivuttomasti, eli jos ei parempaakaan ole tarjolla niin kyllähän tämä menettelee.
Satunnaistoisto 