Hampuusi: Ensimmäisenä on tarjolla The Union, joka on muistaakseni viikon vanha Netflix toimintaleffa. Elokuvassa agenttijärjestö Unionilla menee tehtävä perseelleen ja agenttien tiedot vuotavat vihulaisille. Joten naisagentti päätyy värväämään Newjerseyläisen rakennustyöntekijän agentiksi, joka on hänen nuoruuden heilansa. Siinä kupletin juoni lyhyesti. Mark Wahlberg tekee rutiini suorituksen taviksena, josta kuoriutuu pesunkestävä agentti. Eikä Halle Berrykään vedä vasemmalla kädellä agentin rooliaan.
Ensimmäinen ajatus elokuvasta oli, että Netflixin tusinatehtaasta pullahtanut uusi pökäle, mutta päädyin kuitenkin katsomaan rainan, kun ei ollut muutakaan tarjolla. Eikä ensimmäinen ajatus kauas heittänyt, sillä tämän kyllä tunnistaa Netflixin liukuhihnatyöksi, eikä näin tarjoile yllätyksiä, vaan vaikuttaa tekoälyn kirjoittamalta pätkältä, jossa jokaisen käänteen arvaa hyvissä ajoin ennakkoon.
The Unionin eduksi on kuitenkin mainittava, että näyttelijätyö parempaa kuin näissä yleensä, aina sivuosia myöten. Kerronta rullaa myös yllättävän jouhevasti, eikä jää kyntämään paikalleen. Tunnelma on kepeä ja mukaan oli eksynyt yks tai kaks hyvääkin vitsiä ja vaikka toimintakohtaukset ovat pääosin varsin geneerisiä, niin niihinkin oli saatu imua parissa kohtaa. Romantiikan kanssakin maltetaan pysyä pitkään kohtuudessa. Joten lopputulos on ihan ok kertakäyttöviihdettä, joka ajaa asiansa kertaalleen, mutta on unohtunut seuraavaan aamuun mennessä.
Dream scenario on jonkinlainen draaman, kauhun ja komedian hybridi, joka oli meillä ensi-illassa alkuvuodesta, mutta lisättiin nyt Primen valikoimiin. Sen takia nostankin tämän nyt esiin uudestaan, vaikka Hevoshuutaja käsitteli elokuvan ansiokkaasti tuoreeltaan. Elokuvassa mies saa kuulla, että lähes kaikki ihmiset ovat alkaneet näkemään unta hänestä. Alkuun siinä ei ole mitään pahaa ja kun oudosta tapahtumasta tulee viraali, niin mies näkee mahdollisuuden hyötyä tilanteesta, mutta kun unet muuttuvat painajaisiksi, niin kaikki kääntyy päälaelleen. Nicholas Cage on pääosassa mainio hissukkana ja sosiaalisesti kömpelönä miehenä, joka joutuu erittäin outoon tilanteeseen.
Norjalais ohjaaja-käsikirjoittaja on luonut oudon scifi-painajaisen ja draama vetoisen satiirin, jota on vaikea lokeroida mihinkään lajityyppiin. Tämä tuo mieleen Charlie Kaufmannin kirjoittamat elokuvat, jotain samanlaista outoutta tässä on. Elokuva alkaa erittäin mielenkiintoisena ja tarina vie mukanaan, samalla pyöritellään mm. julkisuuden absurdiutta, sosiaalisen median vaikutusvallan ja cancel-kulttuurin teemoja. Tässä oli mainio aihio ja potentiaalia oikeinkin hyvään elokuvaan, mutta tällaisia surrealistisia ja outoja tarinoita on vaikea viedä maaliin tyydyttävällä tavalla. Näimpä tämäkin lähtee leviämään käsiin loppua kohden, mutta pääsee maaliin kuivin jaloin. Näin lopputulos on ihan hyvä ja suosittelen erilaisten elokuvien ystäviä tarkastamaan tämän.
Miller’s girl on pienen kohun herättänyt draama alkuvuodelta, joka ei meillä saanut teatterilevitystä ollenkaan, vaan tuli keväällä digitaalisesti vuokrattavaksi ja nyt Viaplayhin kuukausimaksulla. Elokuvassa kirjallisuuden opettajan ja lahjakkaan oppilaan välille alkaa kehittymään sähköä ja jännitettä. Siinä lähtöasetelmat. Martin Freeman ja Jenna Ortega tekevät hyvät roolisuoritukset seksuaalisen valtapelin keskiössä, opettajana ja 18 vuotiaana oppilaana.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Jade Halley Bartlett on lähtenyt debyytissään rohkeasti kertomaan tarinaa vaikeasta aiheesta ja elokuvan seksikohtaus aiheuttikin kohun jenkeissä. Tosin minulla on vaikea ymmärtää minkä takia kohtaus nosti kohun. Elokuvan asetelmia maltetaan rakentaa maltilla ja jännite kasvaa hyvin, mutta jotenkin loppua kohden hahmojen motiivit jää vähän vajaaksi ja käsiteltävät teemat, kuten itsensä löytäminen ja ihmissuhteiden monimutkaisuus jäävät puolitiehen. Eikä näin tarjolla ole tarpeeksi samaistumispintaa, mutta OK draamaa.
Hevoshuutaja: Love Lies Bleeding, vuokraelokuva. Lou (Kristen Stewart) on omissa oloissaan viihtyvä kuntosalinpitäjä jolla on hankala isäsuhde ja rankka menneisyys. Loun elämä ottaa uuden suunnan kun hän tapaa salilla Jackien (Katy O’Brian), kehorakentajan vailla kotia. Kaksikolla synkkaa välittömästi ja Jackie muuttaa Loun luo. Naiset päättävät yhdessä tuumin pumpata Jackieen hormoneja lihasten kasvua nopeuttaakseen, Jackie on nimittäin menossa kehonrakennuskisoihin. Vaikka Lou onkin löytänyt elämäänsä valoa, on taivaalla tummia pilviä. Nimismiehet kyselevät Loun isän (Ed Harris) touhuista, ja Loun sisko elää väkivaltaisessa parisuhteessa. Eipä aikaakaan kun tummat pilvet tulevat rytinällä niskaan ja hommat perkelöityy.
Love Lies Bleeding on sekoitus draamaa, mustaa komediaa, romantiikkaa, erotiikkaa ja jännitystä. Leffa alkaa melkoisen sähköisissä tunnelmissa kun päähahmot tutustuvat toisiinsa, eroottinen lataus on valtaisa. Elokuva kuitenkin ottaa täysin uuden suunnan, ja enää ei olekaan aikaa millekään eroottisille asioille, ja tilalle tulee väkivaltaa ja rikoksia. Love Lies Bleeding on hyvä ja yllättävä elokuva, joka uskaltaa poiketa normeista ja haastaa katsojaa. Sekä Kristen Stewart että Katy O’Brian tekevät valtaisan hienot roolit, eikä pidä väheksyä Ed Harrisinkaan takatukkaa. Elokuva on myös ”tyylikäs”, ja tunnelmalle hienon viimeistelyn antaa Clint Mansellin soundtrack. Ei ehkä kaikkien pala kakkua, mutta rohkaisen antamaan mahdollisuuden.
Boy Kills World, ostettavissa, pian myös vuokralla. Bill Skarsgård on Crow-kalkkunan lisäksi ehtinyt kuvaamaan omituisesti nimetyn kostoelokuvan, jossa erinomaiset hallitusohjelmat ovat ajaneet maan siihen tilaan että vuosittain vietetään ”puhdistuspäivää”, jolloin televisioissa näytetään kansalle kun tavallisia ihmisiä murhataan. Billin esittämä Boy on lapsena menettänyt perheensä kyseisessä tapahtumassa, ja on sen jälkeen koko ikänsä treenannut jonkinlaisen shamaanin opissa, tavoitteenaan kostaa perheensä kuolema. Mykkä ja kuuro Boy on viimein valmis lähtemään kostoretkelleen, ja näin pyörähtää käyntiin melkoisen verinen sirkus.
Boy Kills World toi ehkä alkuun mieleen jonkinlaisen köyhän miehen John Wickin, koreografin kanssa tarkkaan hiottua ääriväkivaltaista ja kohtalaisen näyttävää toimintaa. Ihan John Wickin laatutasolle ei tällä kertaa päästä, mutta elokuvan edetessä pidin siitä jatkuvasti vähän enemmän. Juonessa nyt ei ihan hirveästi ole järkeä, lähinnä sitä on vain sen verran että se kuljettaa sankarimme paikasta toiseen taistelemaan. Toisaalta mukaan mahtuu huima twistikin. Väkivalta on huomattavan väkivaltaista ja tappamiseen kelpaa monenlaiset välineet, kuten vaikkapa porkkana tai juustoraastin. Koska päähenkilö on mykkä, hänen ajatuksiaan kuullaan kertojaäänen kautta. Kertojaääni kuulosti heti alkuun tosi omituiselta, eikä se siitä juuri parantunut. Loppua kohden tosin se jäi vähän taustalle, mikä oli helpotus. Leffassa on myös huomattavan onnettomia pahiksia, joiden ampumataidot ovat star wars-tieriä. Boy Kills World on aivan kelvollista kertakäyttöviihdettä jonka katsominen ei vaikean alun jälkeen ainakaan ärsytä.
Satunnaistoisto 