Hevoshuutaja: The Bikeriders, elokuvateatteri. Ilmeisesti jonkin kuvakirjan inspiroima elokuva kertoo erään moottoripyöräkerhon vaiheista 60-70 lukujen taitteessa. Superkomistus Austin Butler on Benny, rämäpäinen nuori moottoripyöräjengiläinen, joka ei tiedä tai osaa mitään muuta kuin olla mopojengiläinen. Kerhon johdossa on ikämiessarjalainen Johnny (Tom Hardy), joka samaan aikaan on huolissaan Bennystä, että katselee tämän nuoruuden intoa kadehtien. Jengiporukalla ajellaan ympäriinsä ja vähän kaljoitellaan ja toisinaan otetaan nyrkkimyllyt naapurinkaupungin jengin kanssa. Benny löytää rinnalleen kumppaniksi Kathyn, joka on vähän sitä mieltä että vaarallista moottoripyöräilyäijäilyä pitäisi rajoittaa ja mennä ns. oikeisiin töihin. Benny joutuu tiukan paikan eteen, olisi valittava joko Johnny tai Kathy.
Moottoripyöräilyäijäilyelokuvia ei ihan hirveästi ole tullut nähtyä, joten tätä tuli varovaisen innostuneesti odoteltua. Aloitetaan ensin hyvistä asioista. Elokuvan casting on todella kova, sanoisin että 5/5. Austin Butler, Tom Hardy ja Jodie Comer loistavat pääosissa. Bikeriders on myös aivan hienosti kuvattu ja on ilo silmille ja korville. Leffa jaksoi myös helposti pitää mielenkiinnon yllä, ja oli ylipäätään kiinnostavaa katseltavaa. Suurimmaksi marmatuksen aiheeksi itselleni nousi elokuvan tietynlainen juonettomuus. Taustalla on tietysti kokoajan Bennyn ja Kathyn rakkaustarina ja Johnnyn kipuilu ikääntymisensä kanssa, mutta muuten elokuvassa ei ole mitään tiettyä ”main questia” jota alettaisiin suorittamaan. Porukalla vain kaljoitellaan ja ajellaan ja välillä järjestetään tapahtumia joissa kaljoitellaan ja ajellaan. Lisäksi tarinan katkaisee aina välillä pätkät joissa Kathya haastatellaan kerhon hajoamisen jälkeen, tämmöinen muistelmaformaatti ei itseäni tällä kertaa puhutellut. Lisäksi kun hahmoja ja mielenkiintoisia aihioita on elokuvassa vaikka kuinka paljon, tuntui se kahden tunnin kestossaan liian lyhyeltä. Olisin kaivannut hahmoihin lisää kehitystä ja hahmojen välisiä konflikteja. Bikeriders on kuitenkin hyvä elokuva joka kannatti ehdottomasti tehdä, mutta olisihan se voinut olla myös uusi Mafiaveljet tai Casino. Jos moottoripyöräkerhot kiinnostavat niin suosittelen myös tarkastamaan minisarjan Bullshit amazon primestä.
Horizon: An American Saga – Chapter 1. Kevin Costnerin länkkärieepoksen ensimmäinen osa pyörii elokuvateattereissa ja on jossain päin maailmaa jo saapunut suoratoistoonkin, ehkä kohta suomeenkin. Neljäosaiseksi kaavailtu elokuvaprojekti on tällä hetkellä hieman vastatuulessa, sillä ensimmäinen elokuva ei ole tavoittanut yleisöä toivotulla tavalla, ja elokuulle suunniteltu Chapter 2:n ensi-ilta onkin siirretty jonnekin tulevaisuuteen. 3 ja 4 osa on vielä alkutekijöissään, ja itseäni ainakin pelottaa että ne jäävät kokonaan tekemättä, tuskin Costner haluaa omia rahojaan polttaa elokuviin jotka jäävät miinukselle.
Saagan tarina alkaa vuodesta 1859, maanmittaajat rajaavat aluetta uudelle kaupungille nimeltään Horizon. Ikävä kyllä maat ovat apassi-intiaanien maita, ja maanmittaajat saavatkin Horizonista viimeisen leposijansa. Muutama vuosi myöhemmin alueella kuitenkin on jonkinlainen pystyssä jonkinlainen kyläntapainen, joka kuitenkin kohtaa loppunsa verisessä yhteenotossa intiaanien kanssa. Paikalle saapuu armeijan joukkoja jotka vievät henkiinjääneet omaan linnoitukseensa turvaan. Osa selvinneistä päättää lähteä kostamaan alkuperäisasiakkaille, armeijan varoituksista huolimatta. ”Tämä ei ikinä tule loppumaan kostamalla”, luutnantti varoittelee. Samaa sanoo omille joukoilleen apassipäällikkö, mutta tässäkään joukossa ei olla yksimielisiä ja osa porukasta vannoo verenvuodatuksen nimeen. Toisaalla Kevin Costner pelastaa nuoren naisen roistojen käsistä, ja joutuu tahtomattaan pakomatkalle, nainen ja pieni lapsi mukanaan. Matkan varrella kaikille hahmoille tulee tutuksi mainoslehtinen jossa kerrotaan tulevaisuuden unelmakaupungista Horizonista.
Horizon: An American Saga on alkuun hyvinkin sekavaa katseltavaa. Hahmoja ja eri ryhmittymiä on vaikka millä mitalla enkä meinannutkaan pysyä kärryillä mitä elokuvassa tapahtuu. Huoli oli kuitenkin aiheeton sillä lopulta kaikki oli suhteellisen selvää, joten ei kannata huolestua jos alkuun ei pysy mukana. Tästä huolimatta nautin elokuvasta ihan alkuhetkistä lähtien. Costner ei ole lähtenyt kiirehtimään elokuvan kanssa, ja mies itsekin ilmestyy ruudulle vasta tunnin jälkeen. Juttelua riittää ja kohtaukset ovat rauhallisia ja kiirettömiä. Toimintaa on mukana varsinkin alkupuolella nähtävän yöllisen väijytyksen muodossa, joka oli varsin komeaa katseltavaa. Myöhemminkin toki verta vuodatetaan, mutta pääpaino on draamassa ja tulevien elokuvien ja tapahtumien pohjustamisessa. Draaman Costner osaa, ja välillä meno olikin melkoisen tunteita herättelevää.
Horizon ei esitä intiaaneja pelkästään verenhimoisina tappajina, kuten ei tietysti ole suotavaakaan, vaan myös alkuperäisasukkaiden elämää ja suhteita seurataan elokuvan aikana, joskaan heihin ei ainakaan vielä tuotu samalla lailla syvyyttä kuin muihin hahmoihin. Elokuvan näyttelijäkaarti on laaja ja nimekäs, eikä tältä osin löytynyt mitään moitittavaa. Muutenkin meno näyttää ja kuulostaa eeppiseltä, juuri kuten tämmöisessä suuressa länkkäritarinassa pitääkin. Vaikka pidin tästä elokuvasta erittäin paljon, oli siinäkin pari pientä ihmetyksen aihetta. Ensinnäkin vaikka mittaa on kolme tuntia, tuntui välillä että välistä puuttui jokin kohtaus tai kohtauksia. Tässä jos jossain olisi luullut olevan aikaa ja tahtoa laittaa tämmöiset hommat jiiriin. Kolmetuntisena tämä ei tuntunut yhtään liian pitkältä, olisin helposti katsellut nelituntisenakin. Suurempi ihmetyksen aihe oli elokuvan loppumontaasi, jossa näytettiin väläyksiä hahmojen lähitulevaisuudesta, samalla kun Giovanni Ribisin esittämä hahmo painoi vimmatusti lisää lentolehtisiä joissa mainostetaan Horizonin kaupunkia. Luulin että montaasin tarkoitus oli vain kelata tapahtumia muutama vuosi eteenpäin, ja että tästä jatketaan sitten seuraavassa leffassa. Mutta ilmeisesti kyseessä olikin seuraavan elokuvan ”traileri”. Mitä helvettiä. En minä halua nähdä minkäänlaista vilausta tulevaan, vihaan trailereita. No onneksi leikkaukset olivat sen verran nopeita että mitään järin suurta kuvaa ei mieleen jäänyt. Vahva suositus elokuvalle, käykäähän katsomassa jotta Costner saa rahaa tehdä kaksi viimeistäkin osaa.
Hampuusi: Deadpool & Wolverine on supersankarielokuva, joka on tällä viikolla ensi-illassa ja josta odotetaan viime vuosina pettymyksestä toiseen harhailleen Marvelin pelastajaa. Elokuvassa Wade Wilson on viettänyt vuosia rauhallista elämää, mutta kun hänen oma universuminsa on vaarassa, niin on aika pukea jälleen ylle Deadpoolin punainen spandex-asu, mutta pelastaakseen rakkaansa ja aikajanansa, tarvitsee hän siihen Wolverinen apua. Siinä kupletin juoni lyhyesti. En ole varsinaisesti Deadpool-leffojen fani, mutta Wolverinen ystävä ehdottomasti. Hugh Jackman hyvästeli Wolverinen hahmon hienolla tavalla Logan elokuvassa, mutta kieltämättä vähän innostuin hänen paluustaan rooliin. Oliko tämä kuitenkaan innostumisen arvoinen?
Omalta kohdaltani en tiedä. Deadpool elokuvien ystävät saavat kyllä sitä samaa koko rahalla, mitä aikaisemmissakin elokuvissa, mutta olen sitä mieltä, että olisi ollut parempi jos Jackman olisi antanut Wolverinensa pysyä kuolleena. Hän toki hoitaa pestinsä kunnialla ja ei tämä siis huono elokuva ollut. Ok-viihdettä, kuten aikaisemmatkin Deadpoolit, mutta vaikea näistä on minun innostua. Verisen toiminnan lisäksi, elokuva irvailee epäonnistumien suossa rämpineelle Marvelille ja multiversumille minkä kerkeää. Fanipalveluna ruutuun heitetään valtava kasa cameo-rooleja ja myönnän, että meikäläisestäkin oli kiva nähdä Wesley Snipes takaisin Bladen roolissa, mutta tarinaltaan kyseessä on jälleen sitä samaa Marvel-huttua, johon on puutunut ja kun loputon toimintakin turrutti.
Niin tuntuukin ettei tällä oikeastaan ole mitään annettavaa isommassa kuvassa, vaan on pelkkä laskelmoitu tuote kesämarkkinoille, olettaen ettei katsojat vaadikaan enempää. Riittää kun kierrätetään sama tarina taas kerran, mutta eri asussa ja pidetään irvailua sekä mäiskettä yllä koko ajan, ettei kukaan ehtisi tajuta, miten olematon tarina silti junnaa paikoillaan. Kyllähän tämä viihdytti minuakin kestonsa ajan, mutta kävellessäni teatterista ulos, niin ajatukset elokuvan sijaan olivatkin jo jossain muualla. Jos kuitenkin aikaisemmat Deadpool-leffat ovat maistuneet, niin käy ihmeessä katsomassa, muuten sama odotella leffa kotisohvalle.
Hevoshuutaja: Meikäläinenkin kävi tämän tuoreeltaan katsomassa, ja eipä mulla hirveästi ole tuohon Hampuusin tekstiin lisättävää. Alussa tuntui että kameralle juttelua on vähän liikaakin ja muistelin että oliko sitä kahdessa aiemmassa osassa näin paljon. Onneksi totuin siihen hiljalleen ja sitten ei oikeastaan mikään ärsyttänyt. Hauskaa viihdettä eikä aika käynyt missään vaiheessa pitkäksi teatterissa.
Murha Hangossa on Ruutu+:n uutuussarja. Martti Remeksen, Ruben Waara dekkarisarjan kirjaan, perustuva 10-osaisen tarinan viimeinen jakso tuli nyt keskiviikkona. Sarja käynnistyy kun varakas ja viriili viisikymppinen Ruben Waara palaa kotiseudulleen Hankoon. Sattumoisin samana päivänä löytyy myös paloiteltu ruumis. Rubenin motiivi paluulle on parantaa välejä poliisityttöönsä ja lapsen lapseensa, mutta tytär on kiireinen murhatutkimuksensa kanssa, eikä kaipaisi isäänsä sotkeutumaan elämäänä ja tutkimuksiin. Siinä konsepti lyhyesti.
Murha Hangossa ei ole perinteinen poliisisarja, jossa ratkotaan murhaa, vaan painopiste on ihmisissä. Varsinkin Matti Rististä on mukava seurata luovimassa välejään tyttärensä kanssa, mutta myös virittelemässä romanssia majatalon emännän kanssa. Ristinen tekeekin Ruben hahmosta sympaattisen säätäjän, joka ei malta olla sekaantumatta asioihin. Myös Aku Sipolan, poliisitytön rentun ex-miehen toilailut piristävät meininkiä. Näimpä tämä oli sellainen kesäinen ja kevyempi vaihtoehto nordic-noirille, jossa suurin osa jännityksestä muodostuu hahmojen välisestä kanssakäymisestä eikä murhatutkinnasta, muttei viimeksimainittukaan jää taka-alalle, vaan kulkee sulavasti kaiken muun rinnalla, vaikkakin tapauksen ratkaisun palaset loksahtelee lopulta paikoilleen vähän helposti, mutta niin se on monessa muussakin sarjassa käynyt. Joten voin suositella tätä kaikille kotimaisten sarjojen ystäville.
Satunnaistoisto 