Hampuusi: Kävin katsomassa leffateatterissa Hiljainen paikka: Päivä yksi, joka on siis uunituore esiosa kahdelle aikaisemmalla A Quiet place elokuvalle. Elokuvassa nämä ennestään tutut sokeat, mutta äärimmäisen hyvän kuulon omaavat hirviöt ”laskeutuvat” maahan ja aloittavat invaasion. Päähenkilö on kuolemansairas nainen, jonka selviytymistä New Yorkissa seurataan. Lupita Nyong’o tekee hyvän roolityön naisena, joka haluaa maailmanlopun kynnyksellä vielä viimeisenä tahtonaan pizzaa lapsuudestaan tutusta lempipizzeriasta. Okei, on siinä muutakin takana, mutta suurena pizzan ystävänä se etenkin vetosi minuun.
Tätä ei voi olla vertaamatta aikaisempiin Hiljainen paikka elokuviin ja täräytän heti kättelyssä, että mun mielestä tämä ei yllä niiden tasolle. Kyseessä ei silti ole huono kauhuelokuva, muttei myöskään niin hyvä kuin olin ennakkoon kuullut. Siinä missä aikaisemmat olivat parhaimmillaan aidosti jännittävää selviytymiskauhua, niin tässä en huomannut jännittäväni oikeastaan yhdessäkään kohtauksessa. Sekä kuolemat, että selviytymiset osasin nähdä ennalta, eikä elokuva onnistunut yllättämään missään kohtaa. Eikä hahmojen välillä ole samanlaista kemiaa tai dynamiikkaa, kuten aikaisempien osien pääosa perheen kesken.
Mutta, tykkäsin elokuvan surumielisestä tunnelmasta ja post-apocalyptisestä meiningistä, joka on melko lohduton, sekä tietysti myyttisen pizzan metsästyksestä, joka on kivan absurdi syy ”seikkailuille”. Eikä sovi unohtaa päähahmon, Frodo, kissaa, joka on sympaattinen, vaikkei käytökseltään uskottava. Mukana on myös paikoin hyvää intensiteettiä. Nämä asiat nostavat elokuvan kuiville, vaikka muutamakin asia jää ihmetyttämään, mm. hirviöiden vaihteleva kuulo, mutta ne jää kuitenkin taka-alalle. Näin lopputuloksena on ihan kelpo selviytymiskauhu ja sopivasti erilainen aikaisempien, A Quiet place leffojen ystäville.
Beverly hills kyttä: Axel F eli Beverly hills kyttä 4 on Netflixin uutuusleffa. Elokuvassa Rosewood soittaa Axel Foleylle, että hänen Beverly hillsissä työskentelevän asianajaja, tyttärensä, henki voi olla uhattuna. Näimpä Foley hyppää jälleen Detroitista L.A.:n koneeseen. Siinä lähtöasetelmat. Eddie Murphy palaa ikoniseen rooliinsa ja vaikkei hänessä enää ole samaa energiaa, eikä vitsit iske yhtä hyvin, niin kyllä hän edelleen istuu hyvin Axel Foleyn rooliin. Muuten voi olla parempi, ettei ota näyttelemistä hirveästi esiin. Sen verran puoli huolimaton on esimerkiksi Kevin Baconin suoritus.
Neljänteen Beverly hillsin kyttään ei ole lähdetty keksimään pyörää uudestaan, vaan luotetaan pitkälti vanhaan. Ja mikäpä siinä. Olihan kaksi ensimmäistä osaa varsin hyviä ja löytyvät edelleen omastakin hyllystäni. Neljäsosa siis kierrättää tarinassaan vanhoja juttuja ja välillä se toimii ja välillä ei. Elokuva on pari tuntisena hieman ylipitkä, joten osan kierrätysmateriaalista olisi voinut saksia suosiolla pois. Eikä tuntematon ohjaaja saa kerrontaan toivottua imua. Silti kasarihenkinen soundtrack ja nostalgia kannattelee elokuvaa. Joten tämä on vioistaan ja heikkouksistaan huolimatta sellaista leppoista OK-viihdettä Beverly hillsin kytän ystäville ja HEI! Muistaakseni tämä on parempi kuin kolmas osa, vaikken ole sitä enää tällä vuosituhannella nähnytkään.
Five nights at Freddy on kauhuelokuva viime syksyltä ja oli ilmeisesti jonkinlainen hitti, kun siitä on tulossa jatko-osakin. Elokuva lisättiin vastikään kuitenkin SkyShowtimen valikoimiin. Elokuvassa mies joutuu ottamaan vastaan yövartijan paikan ränsistyneestä ravintolasta. Viiden yön aikana hänelle selviää karmiva totuus, miksi ravintola on joutunut sulkemaan ovensa vuosia sitten. Siinä kupletin juoni niin lyhyesti kuin mahdollista. Hommahan ilmeisesti perustuu johonkin kultti videopeliin, näin muistelisin jostain kuulleeni ja voin sen uskoa nyt elokuvan nähtyäni.
Elokuvasta on vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa. Sillä tarina on melko puolivillainen ja ennalta-arvattava, eikä anna aihetta heittää hattua ilmaan. Näyttelijäsuoritukset aika valjuja. Kauhuelokuvaksi tämä ei ollut yhtään pelottava, eikä komedialliset elementit alkuunkaan hauskoja. Tämä toi vähän mieleen Nicholas Cagen tähdittämän Willy’s Wonderlandin muutaman vuoden takaa. Tämä on vähän kuin kesy versio siitä. Lopputulos on siis huonoa hömppäkauhua ja ihmettelen, että jaksoin katsoa tämän loppuun asti. Joten suosittelen jättämään väliin, enkä toistamaan tekemääni virhettä katsomalla tämän.
Hevoshuutaja: The Watchers, IPTV. Dakota Fanningin esittämä nuori Mina eksyy papukaijan kuljetusreissulla (oikeesti) metsään jossain päin Irlantia. Yhtäkkiä autokin häviää ja Mina huomaa olevansa eksyksissä. Pimeä alkaa tulemaan ja aivankuin metsässä liikkuisi jotain pahaa. Juuri ennenkuin täysi pimeys laskeutuu metsään, vanhempi rouvashenkilö Madeline huutelee Minan turvaan jonkinlaiseen bunkkeriin keskellä metsää. Bunkkerissa tavataan vielä pari hahmoa lisää, ja he kertovat Minalle että metsästä ei ole poispääsyä, ja pimeän aikaan on aina oltava bunkkerissa sillä metsässä asuu jotain hirviöitä. Bunkkerin yksi seinä on peililasia, jonka takaa metsän hirviöt tarkkailevat nelikkoa öisin. Madeline kertoo Minalle selviytymisen säännöt, mutta Mina on sen verran itsepäinen että poishan metsästä olisi päästävä.
M. Night Shyamalanin tyttären, Ishana Shyamalanin ohjaamassa jännärissä on tavallaan kasassa ainekset hyväänkin elokuvaan, mutta lopputuloksena on kuitenkin aikamoinen pannukakku. Watchers esittää paljon pieniä asioita joiden luulisi olevan jotenkin oleellisia tarinan kannalta, mutta jotka eivät lopulta johda mihinkään tai tarkoita mitään. Mm. Minan hahmon käytös elokuvan alussa on vähintäänkin kysymyksiä herättävää, mutta tähän ei sitten myöhemmin palata millään lailla. En tiedä onko erilaiset vihjailut laitettu tarkoituksella sekoittamaan pakkaa vaiko vain surkeaa käsikirjoittamista, mutta itse en tästä ratkaisusta oikein innostunut. Jonkinlaisena kauhuelokuvana tätä voisi kai pitää, mutta säikyttelyt tai piinaavat hetket ovat aika vähissä. Päähahmojen typeryys on myös silmiinpistävää, joka jossain vaiheessa kääntyy jopa selittämättömäksi aukoksi elokuvan juonessa. Tarina noin muutenkaan ei kestä hirvittävän kriittistä tarkastelua. Sinänsä laadukkaat näyttelijät on todennäköisesti jotenkin huumattu, sillä niin innottomasti ja epäluontevasti he roolinsa esittävät. Suurimman vaikutuksen tekivät tällä kertaa elokuvan musiikit, joissa ei ollut valittamista ja jotka yrittivät potkia tunnelmaan vähän eloa. Ja eikä tämä nyt voinut läpeensä huono olla kun jaksoin kuitenkin loppuun katsoa, harmi kun tämä ei lopulta oikein palkinnut millään lailla. Lopussa sentään saadaan vastauksia elokuvan alun mystiseen asetelmaan, ja onpa Ishana lainannut isänsä työkalupakista perinteisen lopun twistin. Joka tosin ei siinä vaiheessa enää juuri hätkäytä kun elokuvan loppumista on odottanut jo jonkin aikaa.
Karvinen elokuva, IPTV. Meikäläisen lapsuuden suosikkikissasta Karvisesta ei ole viimevuosina paljon kuulunut. Olinkin iloisesti yllättynyt kun joskus viime vuonna kuulin että täyspitkä elokuva olisi tulossa. Ja tänä keväänä Karvinen saapuikin elokuvateattereihin, jossa se tosin jäi näkemättä, mutta nyt sen pystyi katsomaan ihan kotisohvalta. Leffan alussa nähdään kuinka pentukarvinen löytää nykyisen omistajansa Eskon, jonka jälkeen esitellään myös Osku ja seurataan kolmikon hauskaa elämää saman katon alla. Erään yöruokailun yhteydessä Karvinen ja Osku kuitenkin kaapataan. Selviää että Karvisen oikea ”iskä” Vic on pahasti velkaa Jinx-nimiselle kissaneidille, ja velka olisi nyt maksettava. Velka on suuruudeltaan vajaa parituhatta litraa maitoa, ja niinpä Karvinen, Osku ja Vic lähtevät suureen seikkailuun kohti maitolitroja.
Leffan ekat ehkä 10 minuuttia olivat mielestäni hauskaa katsottavaa, kun Karvinen ja Osku touhuavat kaikenlaista kivaa kotonaan, ja Karvinen syö kuin viimeistä päivää. Siinä vaiheessa kun elokuva siirtyy Karvisen kodin ulkopuolelle, se lässähtää pahoin. Mukaan tulee paljon entuudestaan tuntemattomia hahmoja, jotka eivät kiinnosta hirveästi. Leffa menee muutenkin pelkäksi koheltamiseksi, eikä tarinassa ole paljoakaan järkeä. Elokuvan nimi on Karvinen, mutta Karvisen luonne ei juurikaan pääse esiin, ja periaatteessa Karvisen tilalla olisi voinut olla vaikka Harald Hirmuinen eikä mikään olisi muuttunut. Esko jää myös pahasti paitsioon, vaikka hahmossa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Lapsille tämä puolitoistatuntinen toiminee ihan mainiosti, mutta tämmöiselle lapsuutensa Karvisen parissa viettäneelle setämiehelle elokuva on paikoin tuskallista katsottavaa.
Immaculate – tahraton, IPTV. Sydney Sweeneyn ikäinen nuori nainen Cecilia muuttaa luostariin Italian maaseudulle kun oma luostari Detroitin lähistöllä suljetaan. Kyseessä on jonkinlainen vanhusten viimeinen leposija ja nuorempien nunnien päiväohjelmaan kuuluukin nunnavanhuksista huolehtiminen. Cecilian arki kuitenkin muuttuu aikalailla kun hän kokee raamatullisen ihmeen. Aluksi hän on vain enimmäkseen hämillään asiasta, mutta pian Cecilia alkaa aavistelemaan pahaa, luostarin väellä on selvästi luurankoja kaapeissaan. Lopulta Cecilia joutuu taistelemaan elämästään luostarin sekopäiden käsissä.
Immaculatesta ei juurikaan ollut ennakkotietoja tahi -odotuksia, ja alkuun elokuva onkin aika perinteistä säikyttelykauhua, mutta ottaa myöhemmin suunnan kohti verisempää selviytymiskauhua. Luostariin on saatu luotua uhkaava ja pahaenteinen tunnelma, jota täydentää hieno kirkkohenkinen ääniraita. Tästä huolimatta Immaculate ei saanut itseäni pelkäämään tai puristamaan tuolin käsinojaa, joten siinä mielessä kauhun osalta menee pienen pettymyksen puolelle. Elokuvan tähti Sydney Sweeney todistelee jälleen kerran mainiosti että osaa oikeasti näytellä, ja lopussa hän vetää vielä kaiken kruunuksi todella epämiellyttävän fiiliksen tuovan soolokohtauksen. Mitään uutta genreen Immaculate ei kuitenkaan tarjoile, ja lopputulos onkin aika helposti unohdettava kauhupaketti, joskin laadukas sellainen.
Satunnaistoisto 