Hampuusi: Lähdetään liikkeelle uunituoreella Netflix-sarjalla, Bodkin. Kyseessä on viikko sitten julkaistu, 7-osainen paketti, jossa kovaksi keitetty tutkiva journalisti ja true crime podcast-kaksikko saapuvat pieneen irlantilais-kaupunkiin tutkimaan mysteeriksi jäänyttä katoamistapausta parin kymmenen vuoden takaa. Paikallisia vaan ei paljoa kiinnostele kaivella menneisyyttä. Siinä lähtöasetelmat tähän komediana mainostettuun minisarjaan. Komedia on kyllä ihan väärä tapa kaupitella tätä. Nimittäin sarjan komedia on mustaa ja enemmän satiiria, kuin hassuttelua. Muutenkin meininki on lähempänä trilleriä, kuin komediaa. Toki tässä on sellainen piikittelevä taustavire ja paikoin aavistus pilkettäkin silmäkulmassa, mutta minun on vaikea nähdä tämä komediana.
Jokatapauksessa kyseessä on mukavan karheaa meininkiä, irlantilaisella otteella. Tunnelmassa on irlantilaista melankoliaa. Touhua siloittelee jenkki-podcast-hahmo, josta tulee vahva kontrasti muihin hahmoihin. Samalla se toimii mausteena sarjalle, kun hän tarkastelee tohinaa ulkopuolisena. Tarina ja sen mysteeri on toimiva. Tämän olisi voinut puristaa kuuteen jaksoon ilman, että kokonaisuus olisi kärsinyt, mutta jännite kantaa aika hyvin seitsemän jakson mitassakin, kun vyyhtiä avataan pikkuhiljaa ja käänteet pitävät sopivasti varpaillaan. Lopputuloksena on mukava tummasävyinen brittitrilleri, jossa true crimea käsitellään hieman ironisesti, muttei kovinkaan syvällisesti. Joten jos kuulosti sun jutulta, niin anna tälle mahdollisuus.
Unfrosted on Netflixin tuore komedia toukokuun ensimmäisiltä päiviltä. Kyseessä on hyvin pitkälti Jerry Seinfeldin elokuva, sillä hän on sekä ohjaaja ja pääosa näyttelijä, mutta myös yksi käsikirjoittajista. Elokuva sijoittuu 60-luvun alkuun ja kertoo Kellogg’sin ja Post yhtiöiden häikäilemättömästä kamppailusta aamiaisbisneksessä. Kellogg’s on vienyt taistelun murobisneksessä, mutta nyt Post on tuomassa markkinoille uuden tyyppisen aamiais-innovaation, niin taistelu markkinajohtajuudesta menee entistä brutaalimmaksi. Siinä tämän hassuttelun lähtöasetelmat.
Seinfeld on luonut absurdin komedian, joka vie taistelun murobisneksen herruudesta sellaiselle levelille, ettei voi kuin nauraa. Nimittäin kyseinen taistelu meinaa johtaa jopa ydinsotaan. En väitä, että tämä olisi varsinaisesti ääneen naurattaja, eikä kaikki sutkautukset osu maaliinsa, mutta elokuva laukoo kovaan tahtiin niin järjettömiä ja nokkelia vitsejä, että vähän väliä saa hymyillä ja hymähdellä hyväntuulisena. Näyttelijöinä on pääasiassa koomikoita ja se näkyy vaihtelevana tasona, mutta esim. Hugh Grant on mainio Kellogg’s frosties tiikerinä, joka perää parempia työoloja maskoteille.
Niin ja onhan tässä siis taustalla muka tosi tarina Pop tartin eli leivänpaahdin leivonnaisen synnystä, mutta se on vaan vedetty satiirisen ja surrealistisen pöhkökomedia filtterin läpi, totuutta kunnioittamatta. Kokeneempi ohjaaja olisi saanut kerrontaan jouhevuutta, sillä tämä kompuroi elokuvan rakenteeseen liittyvissä asioissa, mutta näinkin lopputuloksena on mukavan vanhanaikainen ja hulvaton komedia, joka kaikessa älyttömyydessään ja yliampuvuudessaan toimi meikämustikalle. Nimittäin tämmöisiin törmää nykyään liian harvoin, tosin en tiedä onko nyky-yleisö samaa mieltä kanssani. Sillä arvot ja asenteetkin olivat vanhanaikaisia, mutta älyvapaan pöhkökomedian ystävät ottakaa harkintaan.
Hevoshuutaja: Muuttomatka (Migration), vuokrattu. Sorsaperheen kotilammelle saapuu vierailevia lintuja jotka kertovat lentävänsä talveksi Jamaikalle lämpimään. Perheen äiti ja pari lapsisorsaa innostuvat asiasta kovasti ja haluavat myös talveksi lämpimään, mutta perheenpää Mack on aluksi vähän vastaan ideaa. Mack kuitenkin lopulta suostuu reissuun ja niin sitä lähdetään lentämään kohti lämpimämpiä kaakatteluvesiä. Mukaan otetaan myös höperö Dan-setä. Matkalla tavataan monenlaisia lintuja ja joudutaan todella kiperiin ja suorastaan vaarallisiin tilanteisiin.
Meikäläinen on sen verran kova sorsafani että olihan tämä nähtävä vaikka arvostelut eivät aivan huikeita olekaan olleet. Muuttomatka on kevyt koko perheen animaatioelokuva, ja sellainen hyvän mielen elokuva tämmöiselle vanhalle äijänkäyrälle. Sorsat ovat hauskan näköisiä ja animaatio on muutenkin komeaa katseltavaa. Juontahan tässä ei ole nimeksikään, mutta eipä lastenelokuvissa välttämättä semmoista tarvitsekaan olla. Toisaalta lastenelokuvaksi tässä oli joitain kohtauksia jotka tuntuivat vähän hurjilta ainakin nykymittapuun mukaan, itseäkin meinasi vähän jännittää. Mikään naurukomediahassuttelu tämä ei itselle ollut, mutta hymyilytti sentään. Suurin miinus meikäläiseltä tulee ehkä elokuvan kestolle, joka oli karvan alta 1h 20min. Tai se miten tuo aika käytettiin, kun lopulta siellä Jamaikalla ei ehditty olemaan hetkeäkään. Se vähän harmitti. Ehkä muutenkin olisin mielelläni seurannut sorsien puuhia muutenkin kuin vain jatkuvissa vaaratilanteissa. No ehkä sitten kakkososassa, tai miksipä ei vaikka sarjan muodossa.
Kilpikonnan kuorella (Turtles All the Way Down), Hbo Max. Parisen viikkoa sitten ilmestynyt draamaelokuva perustuu kai vissiin johonkin kirjaan. Elokuvassa seurataan 16-vuotiasta Aza Holmesia joka kamppailee neuroosien ja ahdistuksensa kanssa. Vaikka mielenterveyden häiriöt tekevätkin Azan elämästä vaikeaa, on hänellä onneksi hyvä ystävä nimeltään Daisy. Kaksikko kuulee että Azan nuoruudenystävän Davisin isä on kadonnut, ja isän löytämiseen johtavasta vinkistä on luvattu palkkio. Tytöt lähtevät selvittelemään tilannetta ja törmäävätkin pian Davisiin. Azan ja Davisin välillä kipinät lentelevät ja jonkilaista romanssin tynkää on tuloillaan!
Ihan mielenkiintoisesti alkanut elokuva ottaa alkuasetelmien jälkeen uuden suunnan kun kadonneen isän katoaminen unohdetaan ja elokuvan tyylilaji vaihtuu teinidraamaksi. Aza ja Daisy molemmat virittelevät omia sutinoitaan, kunnes Azan päänsisäiset vaikeudet ajavat hänet riitoihin sekä Daisyn että Davisin kanssa. Sinänsä ihan hyvien näyttelijöiden tähdittämä elokuva kärsii vähän sisällön puutteesta, eikä se jaksa pitää mielenkiintoa yllä. Elokuvassa on kuitenkin ihan hyvä tunnelma, ja Azan hahmosta saisi varmasti mainion päähenkilön johonkin sarjamuotoiseen viritykseen. Azan mielenterveyden haasteet tuovat mielenkiintoisen lisän hahmoon, mikä menee tavallaan vähän hukkaan tässä. Semmonen ihan kiva kädenlämpöinen elokuva joka loputtuaan unohtuu hyvinkin pian.
The New Look, AppleTv+. 10-osaisessa draamasarjassa seurataan muotimaailman metkuja toisen maailmansodan aikana ja vähän sen jälkeenkin. Sarja on jaettu ikäänkuin kahteen osaan, yhtäällä seurataan Christian Diorin elämää, ja toisaalla taas Coco Chanelin elämää. Sodan aikaisessa ranskassa kummankin on tehtävä vaikeita moraalisia valintoja kuinka ansaita elantonsa, myymättä sieluaan täysin natseille. Kummankin touhut ovat kuitenkin vähintäänkin harmaalla alueella, ja kun vielä Christian Diorin nuori sisko on mukana vastarintaliikkeessä, ei elämä ole mitään ruusuilla tanssimista. Sodan jälkeen nähdään Christian Dior luomassa omaa muotitaloaan, kun taas Coco Chanel sekoilee ympäri eurooppaa juomassa viiniä ja kohtaa sodan aikaisten toimiensa seuraukset.
The New Look on applemaiseen tapaan erittäin hyvin tuotettu, kauttaaltaan laatua tihkuva sarja. Christian Diorina nähdään yksi meikäläisen lemppareista eli Ben Mendelsohn, ja Coco Chanelina Juliette Binoche. Diorin perheen nuorimmaista näyttelee Game of Thronesista tuttu Maisie Williams. Mukana on myös John Malkovich. The New Lookin ratkaisu kertoa kahta tarinaa rinnakkain toimii huonosti. Lähinnä sen takia että Coco Chanel on hyvin epämiellyttävä hahmo, eikä hänen tekemisestä oikeastaan kiinnosta yhtään. Diorin tarina sen sijaan on mielenkiintoinen ja traaginenkin kun nuori Catherine Dior joutuu keskitysleirille. En oikein ymmärrä mitä tämän kanssa on ajateltu, ja miksi Chanelin tarina on mukaan pakotettu kun se ei kertakaikkiaan sovi tähän yhtään. Sarjan tähtinä loistavat Ben Mendelsohn ja Maisie Williams tekevät mainiot suoritukset, ja sarjassa on muutamia mieleenpainuvia hienoja kohtauksia. Jos The New Look olisi keskittynyt pelkästään Diorin elämään, kyseessä voisi olla yksi vuoden parhaista sarjoista, tällaisenään se lässähtää väistämättä vain semmoiseksi ihan ok hyväksi. Harmi.
Satunnaistoisto 