Glögin maistelijoiden toinen tuleminen, osa 4

—- Viimeistä viedään tältä kertaa —-

Neiti Hattara: Syntax error!

Hampuusi: Tässä kohtaa kuuluisi olla Neiti Hattaran teksti, mutta nythän on käynyt niin hassusti, että se teksti kuvan Blossa glögistä on hukkunut bittiavaruuteen tai Putinin trollit ovat hakkeroituneet palvelimellemme ja varastaneet tekstin. Niin tai näin, yritin löytää kadonnutta tekstiä kissojen ja koirien kanssa ja näin jälkiviisaana voin sanoa, ettei niistä ollut hirveästi apua, vaan tällaisessa ATK-ongelmassa olisi pitänyt hankkia erilaista apua. Ja kun Neiti Hattara on viime aikoina ollut estynyt kirjoittamaan tekstiään uusiksi, niin muistelen hänen kertoneen glögin olleen ihan tavallinen, ei valittamista, muttei myöskään aihetta ampua ilmaan serpenttiiniä. Sitä myöten sitten pettymys, sillä odotukset olivat olleet korkealla. Se siitä. Onneksi enempää tekstiä ei ole hukassa, vaan voimme jatkaa.

Hampuusi: Viimeisiä glögejä viedään ja nyt minulla ois tyrkyllä Talvikki Rose glögi. Odotukset eivät ole taivaissa, mutta olen utelias ja annoin tälle rehellisen mahdollisuuden yllättää. Sillä korviini oli kantautunut, että rose glögit olisivat moderni ja raikas hitti, glögien tarjonnan joukossa. Perinteisten glögin aromien lisäksi tähän ladattu 10% pilkettä silmäkulmaan ja keveyttä jalkoihin. Makuelämyksenä tämä vastaa yllättävänkin paljon perus Alkon glögejä ja on jopa pehmeä, vaikka kyseessä ei ole punaviinipohjainen kampe. Joten siinä mielessä hyvä kampe, kun tanniinitkaan ei pääse jyskyttelemään pääkalloa halki. En tiedä löydänkö tästä läheskään kaikkia makuja mitä pitäisi, mutta sanoisin, että aavistuksen raikkaampi ja aivan kuin kirpeämpi, kuin punkkupohjaiset vastineet. Hintaa tälle oli laitettu 9,98€, joten ei varsinaisesti hinnalla pilattu, mutta kun viime kertainen Pukki glögi on samassa hintakategoriassa, niin tähän ei tarvi tarttua toista kertaa. Jokatapauksessa mikäpäs tätä oli kokeillessa. Jos haluaa kokeilla jotain uutta, muttei kuitenkaan hirveästi sooloilla ja tehdä liian rohkeita valintoja, niin tämä voi olla valintasi. 

Neiti Hattara: Tässäpä Ruotsin lahja maailmalle, eli Swedish Gin & Tonic glögi. En tiedä, saako tätä tavaraa kuin taxfreestä tai Systembolagetista (Ruotsin Alkosta), mutta tietyistä syistä johtuen, olen juonut tätä useampanakin vuonna. Tosin voinen tunnustaa, että muistikuvat ja muistiinpanot tilanteista ovat hataria, tänäkin vuonna perinteitä rikkomatta.

Osallistuin tänä vuonna ystävieni glögikutsuille ja harmillisesti tämä oli viimeinen maisteltava glögi ennen siirtymistä anniskeluravintolaan. Koko pullo kuitenkin katosi (aivan kuten edellisinä vuosina), joten tuskin pahaa sentään on.

Olen kirjoittanut tilanteesta seuraavat muistiinpanot:

– Havuinen

– ei gininöinen

– alas menevä

– Huomaa ruotsalaiseksi

Hampuusi: Ollaan tämänkertaisen glögimatkani päätepisteessä ja sieltä löytyy Sittarista poimittu vajaan 5€:n Frostbär Saturnus glögi tai metsämarja glögi, jollaisena se minulle myytiin. Poimiessani tämän hyllystä, pitkäkaulaisten kavereidensa vierestä, tuli lääkepullomainen mielikuva. Nyt kun pitelin tätä kädessäni, niin mietin, että mikä vitun lääkepullomainen. Noh, niin tai näin. Jokatapauksessa etiketistä päätellen minullakin on kyseessä länsinaapurin glögejä ja sen verran jäänyt ruotsin opinnot vähiin aikoinaan, etten tiedä mitä kaikkea tämä sisältää, mutta kyseessä on varsin mehumainen glögi. Pyöriteltyäni glögiä suussani mietin, onko tässä vadelmaa ja mustikkaa, mutta kumpaakaan hallonia tai blåbäriä en löytänyt etiketistä, joten jätetään sisältö arvoitukseksi. Kyllä tämä glögistä menee, vaikka mehumainen onkin ja kokeneena kotikemistinä, pystyn sanomaan, testaamattakin, että jos tähän alkaa lutraamaan sekaan väkiviinoja, nostaakseen juoman ampeereja, niin ei ne sieltä kyllä maistu. Joten sopii päihtymistarkoitukseen tai koko perheen kesken nautiskeltavaksi, ihan kummin vain, mutta jos haluaa glögiglögiä, niin ei ne ruotsalaiset näköjään sitä osaa. Joten vaikka puteli on tavallaan kivan näköinen, niin suosittelen jälleen valitsemaan mieluummin halvemman ja paremman, eli perinteisen Marlin litran tiiliskiven. Sen kanssa ei mene pieleen.

—- Siinä kaikki tältä erää. Kiitos kun viihdyitte parissamme. —-

Tässä vielä linkit edellisiin osiin. Osa 1, Osa 2 ja Osa 3

Jätä kommentti