Glögin maistelijoiden toinen tuleminen, osa 3

— Lämpimästi tervetuloa jälleen Glögin maistelijoiden pariin —

Neiti Hattara: Olen tänä vuonna joutunut pettymään mm. julkisiin kulkuyhteyksiin, hallitukseen, pistorasioiden hintoihin sekä itseeni. Mikään näistä ei tosin tullut yllätyksenä. Sen sijaan koin karvaan, ennalta-arvaamattoman pettymyksen, kun maistoin Porkkanakakku-glögiä. Olin mielessäni pyöritellyt herkkujuomaa huulillani ja suunnitellut kehittäväni jälkiruoan juoman pariksi. Mutta paskat. Kaadoin kattilasta loput jopa takaisin pulloon ja ajattelin antaa äidille.

Ei, en vihaa äitiä, mutta kauniisti sanottuna hänellä ei ole makuaistia, joten varmaan pitää tästä ja hakee Alkosta toisenkin pullon.

Hampuusi: Meikämuskettisoturin tämänkertainen startti on Pukki glögi. Nimessä on mukavaa jykevyyttä ja etiketissä klassinen olkipukki, joka luo heti jämerän mielikuvan. Jämeryyttä korostaa 15%:n vahvuus, eli kyseessä on vahvan kaliiberin glögi henkilöille, jotka tykkäävät elää reunalla. Maku on petollisen pehmeä, mutta hyvässä mielessä perinteinen punaviiniglögille. Mikään perinteisen glögin aromeista ei puske esiin, vaan ovat kivassa harmoniassa. Ei liian makea, ei liikaa mitään, vaan sopivasti kaikkea. Tämä on kyllä hyvä ja laadukas glögi. Näimpä tämän kanssa on hyvä olla varovainen, jos nauttii pelkästään omassa seurassa. Voi nimittäin olla, että kun ensimmäinen motti lämmittää mukavasti ja saa myhäilemaan lisää, niin jossain vaiheessa, ennenkuin pullon pohja näkyy, niin sitä alkaa halajamaan kaupungin värivaloihin ja yön poltteeseen. 

Eikä siinäkään mitään väärää ole, mutta hyvä siitä on varoitella. Nimittäin itsellenihän kävi juuri näin marraskuun puolella, kun tätä maistelin. Enkä malttanut jättää yhteen mukiin ja toisen mukin kohdalla aloin jo vilkuilemaan ruutupaitaa kaapista, mutta Hampuusi on aina imagonsa vanki. Jokatapauksessa tätä voi suositella moneen tarkoitukseen. Toimii yksin, seurassa, kodissa ja kylässä. Myös lahjapullona parhaasta päästä. Nimittäin tällainen ampulli on varsin maltillisen hintainen, 10,59€ Alkossa. Sanoisin, että päällikkö kampe ja vielä sekä luomu, että vegaaninen vaihtoehto. Tätä haen vielä toisen pullon jemmaan ennen joulua.

”Kuva pullosta kaapattu netistä, sillä en kehdannut pyytää pulloa lähemmin kuvattavaksi”

Neiti Hattara: Piti maistella tälle viikolle jokin alkoholiton glögi. En onnistunut tehtävässä. En onnistu tällä hetkellä elämässä muutenkaan millään osa-alueella, joten tämä ei lannistanut. Tilasin siis perinteisen Marlin glögin (tiiviste) kossulla junan ravintolavaunussa. Myyjä naurahti, vaikka olihan maanantai ja kello jo 13.20. 

Kyllä tämä glögille etäisesti maistuu. Kossu ehkä vie tässä enemmän kuin tuo. En tiedä, millä asemalla olemme. Ystäväni sanoi eilen minun näyttävän kodittomalta ja nyt vieruskaveri kyselee elämäntilanteestani. 

Seuraavan glögin tilasin jallulla. Tämähän toimii jo huomattavasti paremmin. Se siitä maanantaista.

Hampuusi: Tartuin tähän nimihirviöön, Lignell & Piispanen Loimu glögiin, vain koska en ollut maistanut aikaisemmin ja huhujen mukaan Neiti Hattara oli ehtinyt jo ostaa Hans Välimäen uuden glögin tätä juttusarjaa varten maisteltavaksi, mutta huhut saattoivat olla ennenaikaisia ja liioiteltuja. Jokatapauksessa pullo ei siis varsinaisesti houkutellut, vaan ideat uusista tuttavuuksista, tällai kaiken nähneelle ja kokeneelle glögiketulle, alkoivat käymään vähiin. Mainosmiehet ovat runoilleet etikettiin miten glögi koostuu lämpimistä ajatuksista ja niin edelleen, mutta minulle asti lämpimät ajatukset eivät välittyneet. En silti tarkoita, että kyseessä olisi huono kampe. 

Sillä tämä on ihan perus glögi ja vasta mukia lämmittäessä sekä samalla pulloa kädessä pyöritellessäni hoksasin, että tähän on ladattu huonoja ideoita 5%, joten kyseessä ei siis ole täysin harmiton tuote. Tämä on ihan helppo ja mukavakin tuhota, jos mieli tekee glögiä, eikä halua, että touhu karkaisi ihan hullutteluksi ja sitä myöten suihkun kautta kapakkiin. Silti kun hintaa pullolla on sen 6,39€ euroa, niin suosittelen ennemmin ostamaan halvemmalla ikivihreän ja klassikko glögin, eli Marlin perinteisen litran purnukan, ei siis sitä tiivistettä mitä Neiti Hattaralle tarjoiltiin ravintolavaunussa, vaan pahvipurkki oikeaa tavaraa. Sen voi juoda sellaisenaan tai ladata siihen huonoja ideoita haluamansa määrän.  

— Näin olemme jo ylittäneet tämän vuotisen Glögin maistelijoiden puolivälin ja jäljellä on vain ensiviikon julkaisu. —

Tässä vielä linkit aikaisempiin julkaisuihin: Glögin maistelijoiden toinen tuleminen Osa 1 ja Osa 2

Yksi vastaus artikkeliiin “Glögin maistelijoiden toinen tuleminen, osa 3

Jätä kommentti