Hampuusi: Oli taas aika perinteiselle Halloweenin tienoille sijoittuvalle kauhuleffa-maratonille. Aloitin tämän vuotisen operaationi Netflixin ruotsalaisella kauhuelokuvalla, Tappoaikataulu (Konferensen), joka ilmestyi pari-kolme viikkoa sitten. Elokuvassa työporukka on tulossa mökkikylään viettämään jonkinlaisia Tyky-päiviä, mutta hauskanpito ottaa ikävän suunnan, kun erimielisyyksien lisäksi osallistujamäärä alkaa harvenemaan tappajan toimesta. Siinä idea lyhyesti. Kyseessä on siis varsin perinteinen slasher. Nyt vain nuoret on vaihdettu aikuisiin. Muuten konsepti on täysin sama.
Kaikki kliseetkin kierrätetään mitä on vaan saatu mahtumaan mukaan, mutta se mikä erottaa tämän massasta, niin kolkko ja tyly tunnelma, jota kyllä kevennetään välillä ruotsalaisella huumorilla, varsinkin alkupuoliskolla. Silti tunnelma erottuu edukseen Hollywood vastineista ja onnistuu tiivistymäänkin hetkittäin. Muutenkin meininki uskaltaa olla kreisimpi ja väkivalta graafisempaa. Kaikesta jotenkin näkee, että ote pohjoismainen. Näimpä tämä olikin lajityypissä raikas ja reipas veto, vaikkei varsinaisesti uhkaava ja olihan yksi päähenkilöistä, meidän oma ihana, suomalainen Maria Sid. Silti jos et ole slasher-elokuvien ystävä, niin raikkaudesta ei ole mitään apua katselukokemuksessa, mutta jos taas olet, niin vink vink.
Hellraiser vuosimallia 2022 lisättiin tässä syksyllä SkyShowtimen valikoimiin. Kyseessä on remake ensimmäiselle Hellraiserille tai re-boot koko aikaisemmalle 10 osaiselle elokuvasarjalle. En ole ihan varma ja aikaisemmistakin minulla on ainakin se kymmenes näkemättä. Sen verran huonoksi sekin sarja kuihtui hyvän ensimmäisen osan jälkeen. Jokatapauksessa jälleen ollaan avaamassa tuonelan taikakuutiolla helvetin portteja. Ei mitään uutta siis perimmäisen idean suhteen, mutta tarinaa on lähdetty rohkeasti viemään uusille urille. Se on periaatteessa hyvä juttu. Harmi vaan, ettei siitä seurannut mitään hyvää.
Nimittäin siinä missä se alkuperäinen ja ensimmäinen Hellraiser oli häiriintynyt kauhumatka, joka luotti vahvaan tunnelmaan ja Pinhead oli hyytävä demoni. Kaiken puolin toimiva kauhuelämys siis. Niin tämä uusi versio on venytetty ja vesitetty. Vahvasta tunnelmasta ei ole tietoakaan ja uusi naispuolinen Pinhead ei ole yhtään uhkaava. Niin ja elokuva sortuu selittelemään mytologiaansa, mutta kuten niin monesti, niin selittämällä pahenee. Koko elokuva on varsin mitäänsanomaton, eikä herätä mitään sellaisia tuntemuksia mitä kauhuelokuvan toivoisi. Lähinnä ”voisko tämä jo loppua”-tuntemuksia.
The Boogeyman on sillai tuore kauhuelokuva, että se oli kesällä teatterissa ensi-illassa ja lisättiin Disney+:n kataloogiin nyt lokakuussa. Elokuvassa isä tyttärineen suree vaimon kuolemaa. Se on jo vetänyt kaikkien mielen matalaksi, mutta kun mikään ei riitä, niin valoa karttava ja pimeydessä elävä mörkö alkaa vielä havittelemaan lapsia. Siinä tämän peloittelun idean lyhyesti. Tunnustetaan heti kättelyssä, että nimen perusteella luulin tämän olevan uusintaversio kasarin Uli Lommelin samannimisestä slasheristä, mutta tämä olikin Stephen Kingin samannimisen tarinan filmatisointi.
Tässä olisi aineksia varsin hyvään kauhupläjäykseen. Eikä tämä nytkään ole luokaton, mutta kliseiden määrä on kova, eikä sitä myöten yllätyksille löydy sijaa. Visuaalisesti elokuva kyllä onnistuu ja tässä on osuuksia, jolloin meininki on pelottavaa ja tunnelma tiivistyy, mutta monesti toimivia kauhuosuuksia seuraa turhaa paikallaan tarpomista. Elokuva nojaa myös liikaa säikyttelyyn, tunnelman vaalimisen sijaan. Näin pitkässä juoksussa elokuvasta loppuu petrooli, eikä se kanna loppuun asti. Persoonallisemmalla otteella ja tiivistämisellä tämä olisi voinut olla oikeinkin hyvä ja hyytävä kauhuelokuva, mutta nyt tämä jää harmittomaksi teokseksi, joka menee kertakäyttöviihteenä.
Nunna 2 (The Nun II) on tuore kauhuelokuva tältä syksyltä ja pyörii edelleen teattereissa, mutta lisättiin jo viime perjantaina HBO Maxin kataloogiin. Elokuvassa Nunna-demoni kylvää jälleen tuhojaan, joten sisar Irene matkustaa kohtaamaan sen uudestaan. Yrittäen tällä kertaa pysäyttää sen lopullisesti. Siinä idea lyhyesti. Tätä ei ollut tarkoitus katsoa, vaan jättää Kauhukarkelot kolmeen elokuvaan. Varsinkin kun ensimmäinen Nunna oli todella huono, mutta sen sijaan että olisin muistellut sitä, niin muistelin miten hyytävä pahis Nunna oli Conjuring 2 elokuvassa. Joten kerta kiellon päälle ja neljäs raina pyörimään.
Ei ois kannattanut. Sillä Nunna 2 on ihan yhtä paska kauhuelokuva, kuin ensimmäinenkin ja tuhlaa samalla lailla mahdollisuuden hyödyntää aidosti pelottavaa antagonistia. Elokuva ei ole pelottava hetkeäkään, vaan light-kauhua hyppysäikyttelyllä, jota voi myydä lippuluukuilla nuorisolle. Sen lisäksi elokuva on tylsä, joten tämä ei toimi edes kertakäyttöviihteenä. Vaan on turhauttava pettymys ja rehellistä ajan hukkaa. Voikin sanoa, että katsoin tämän, jotta teidän ei tarvitse. Virheitä saa tehdä, jos niistä oppii ja tämän virheen tehtyäni ymmärrän, nyt viimein paketoida tämän vuotisen Halloweenin kauhukarkelot.
Hevoshuutaja: Huhhuh, onpas siinä ollut Hampuusilla melkoinen halloween-urakka. Itsekin osallistuin sen verran että katselin Infinity Pool-nimisen leffan, jota jonkinlaisena kauhuelokuvana ainakin on markkinoitu. Ruotsalaiskönsikäs Alexander Skarsgård esittää kirjailija James Fosteria, joka on tullut vaimonsa kanssa hakemaan kirjoittamisinspiraatiota lomaresortista jossain muuten kovin köyhässä maassa. Resortista ei ole ulos menemistä sillä ulkomaailmassa ei hyvällä katsota rikkaita elostelevia turisteja. James vaimoineen kuitenkin tutustuu pariskuntaan joka houkuttelee heidät pienelle retkellä aitojen toiselle puolen. Kiva päivä vietetäänkin, mutta paluumatkalla sattuu ikävä onnettomuus ja sitten ollaankin hankaluuksissa. Paikallinen lainsäädäntö kuitenkin yllättää hyvin erikoisella tavalla, ja pian James huomaakin inspiroituvansa ennen näkemättömällä tavalla, samalla kun vaimonsa jo pakkailee laukkuja kotimatkalle.
Tästä on vähän vaikea kertoa paljastamatta tarinasta liikaa, se nimittäin ottaa melkoisen yllättävän käänteen heti alkuunsa. Toisaalta mielenkiintoisen alun jälkeen elokuva vähän lässähtää. Sinänsä toimivan koukun jälkeen siitä ei kuitenkaan oteta ehkä ihan kaikkea irti, ehkä tässä olisi voinut vähän enemmän hullutella. Nyt homma on kovin vakavaa ja jonkinlaista huumehöyryistä sekoiluakin välillä. Kauhua? Sitä tässä ei ole. Verta toki nähdään, mutta ei mitenkään kauhistuttavissa tai pelottavissa merkeissä, lähinnä vain väkivallan kuvaamisen ilosta. Ihan ok elokuva Infinity Pool kuitenkin on, mutta ei mitenkään mieleenpainuva. Naispääosan Mia Goth tuli nyt ehkä toista kertaa leffassa vastaan, ja ei kyllä vakuuttanut oikein. Toisaalta roolihahmonsa oli kirjoitettu siten että siitä oli vaikea pitää. Infinity pool on yhtäkuin pari hyvää ideaa, joiden ympärille on tehty kovin keskinkertainen elokuva, maustettuna parilla ”shokeeraavalla” käänteellä.
Renfield. Nicholas Houltin esittämä Reinfield on itsensä legendaarisen Draculan (Nicolas Cage) apuri, mutta kokee että heidän suhteensa on kovin yksipuolinen ja toksinen, ja mielessä kytee ajatus alkaa elämään omillaan. Dracula on kuitenkin asiasta eri mieltä eikä päästä nuorta miestä otteestaan. Samalla Renfield sekaantuu paikallisen huumeliigan bisneksiin, ja saa peräänsä niin rikolliset, kuin myös korruptoituneet poliisitkin. Huumeliigan perässä on kaupungin ainoa hyvä poliisi, Rebecca, jonka kanssa Renfield joutuu vahingossa tekemisiin, ja huomaa tulevansa tämän kanssa yllättävän hyvin toimeen. Mutta romanssista on turha haaveilla sillä onhan Renfield eräänlainen kuolematon ja ihmisiäkin on tullut tapettua.
Jopas pääsin yllättymään iloisesti. Tämä oli tullut muutaman kerran vastaan Applen videovuokraamossa, mutta kansikuvansa ei ollut oikein koskaan puhutellut. Nyt kuitenkin tylsyyttäni päätin tämän vuokrata. Draculasta huolimatta mitään kauhuelokuvaa tästä ei saa, vaan tämä on täysiverinen toimintakomedia. Ja varsinkin toimintaosuudet tässä toimi kuin junan vessa. Täysin överiksi vedettyä ja veristä toimintaa katseli hymy huulilla. Nicolas Cage oli vähän jätetty sivurooliin, mutta mies toimitti aina kun häntä tarvittiin. Nicholas Hoult oli erinomainen, kuten myös Rebeccaa näytellyt Awkwafina. Tää oli oikein hyvä elokuva joka ei turhaa polkenut paikallaan eikä ottanut itseään liian vakavasti. Suosittelen.
Satunnaistoisto 