Hattara: Huh, taitaa edellisestä kerrasta olla aikaa? Näin neljänkympin lähestyessä olen saanut hermoromahduksen, lievän pohjelihaksen halvaantumisen sekä noidannuolen. Eivät tulleet onneksi kerralla. Nyt näkyy jo valoa, ei lopullista, vaan sellaista normaalia syysaurinkoista.
Oon käynyt tässä välissä leffassa muistamatta mitään koko elokuvasta, joten totesin, että parempi yrittää uudelleen, kun mieli on seesteisempi. No nyt se on, ja suuntasin siis innolla tsekkaa ”Rakas äitini – L’immensità” .
Voin tunnustaa, että innostuin tästä vain ja ainoastaan nähdessäni Penelopen mainosjulisteessa. Mutta traileria katsoessani huomasin, että luultavasti pidän tästä myös muutenkin kuin vain Penelopen takia. Ja oikeassa olin.
Leffa perustuu ohjaajan (Emanuele Crialese) omakohtaisiin kokemuksiin sukupuoli-identiteetin kanssa kamppailemisesta 1970-luvun Italiassa. Tätä 12-vuotiasta lasta näyttelee Luana Giuliani, joka tekee uskottavan ja hienon roolityön. Penelope Cruz loistaa perheen äidin roolissa.
Vaikka elokuvassa ei ole suuria juonenkäänteitä, on sen katsominen helppoa ja miellyttävää, surumielisestä pohjavireestä huolimatta. Lavastus, puvustus ja musiikki on taitavasti toteutettua, joten kokonaisuudessaan miellyttävä katseluelämys!
Nukahtamiskertoja: 0.
P.S. Kävin katsomassa elokuvan Biorexissä, ja siellä on lähes samat ”herkut” kuin Finnkinossa. Onko todella näin, että näitä jengi haluaa?
Hevoshuutaja: Mitä sä sit haluisit että sieltä sais?
Hattara: Juomapuoleen en ota kantaa, koska en ole erityinen limsan ystävä. Paitsi Muumilimsan. Makean peräänkään en niin ole, ja luulen, et irtokarkit on suurimmalle osalle ihmisistä se paras juttu.
Mutta miksi, oi miksi, suolakaapissa on popcorneja ja maailman paskin sipsusekoitus (jossa siinäkin poppareita). Kaiken lisäksi näille ”perunalastuille” (sillä puristettua massaahan nämä ovat) ei ole tarjolla edes dippiä. Valikoimasta löytyy toki pähkinöitä. Pussin koko on ruhtinaalliset 60 grammaa, joten pidempää elokuvakokemusta varten ne kannattanee säännöstellä.
Sitten on vielä nämä uutuudet, nachot, pitsat jne. Kuka, siis KUKA, on valmis maksamaan tuollaisesta, ellei ole nälänhätä?
Miksei Finnkino tekisi esimerkiksi yhteistyötä jonkun lähellä sijaitsevan kahvilan kanssa, josta leffaherkut voisi hakea. Tilaukseni olisi seuraava: ”Yks vihannes-dippikippo, sit noi yrttimarinoidut oliivit ja toi tuulihattu vadelma-kermatäytteellä. Kiitti ✌️”
Hampuusi: Kävin viime viikonloppuna katsomassa ensi-iltaan tulleen, Peluri – Kuolema on elävien ongelma. Kyseessä on Teemu Nikin ohjaama ja kirjoittama draamakomedia, jossa ruumisauton kuljettaja, Risto ja päiväkoti hoitaja Arto ovat tilanteessa, että kaikki on mennyt. Risto on pelannut omansa ja perheensä rahat sekä kodin kaupan päälle. Arto sen sijaan saa kuulla lääkärissä, ettei hänellä ole oikeastaan ollenkaan aivoja. Näiden seurauksena molemmat joutuvat tyhjän päälle ja päättävät aloittaa yhteisen bisneksen ja yrittää selvittää ongelmiaan, mutta voiko syöksykierrettä oikaista? Pekka Strang on pääosassa mainio selkärangattomana peliaddiktina, joka on valmis uhraamaan uhkapelin alttarille läheisensäkin. Hyvässä vireessä on myös Jari Virman pääkaksikon lempeämpänä ja sympaattisena osapuolena. Yhdessä he luovat erinomaisen ja toisiaan täydentävän parivaljakon.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Nikki on luonut sysimustan komedian, jossa huumori on paikoin niin makaaberiä, että osa varmasti ihmettelee mitä hauskaa tässä on tai saako tälle edes nauraa? Onhan kuolema huumorin aiheena vähän kyseenalainen, mutta minä mustan huumorin ystävänä tykkäsin. Muttei tämä ole pelkkää synkkää tragikomediaa, vaan Nikki annostelee elokuvaansa myös myötätuntoa ja sydäntä. Näin sen pääkaksikosta välittää, vaikka toisella ei ole sydäntä ja toisella aivoja. Onhan tämä myös tarina ystävyydestä ja heikkouksista. Tähän kun lisää jouhevan kerronnan ja vahvan tunnelman, niin lopputuloksena on hauska ja omaperäinen sekä koskettavakin, pikimustassa vedessä uiva draamakomedia, joka ei varmasti ole suurten massojen mieleen, vaikka elokuvan tarjoaa myös toivoa. Näimpä suosittelenkin tätä vain mustan huumorin ystäville.
M3gan on yllätys kauhuhitti alkuvuodelta ja lisättiin viime viikolla SkyShowtimen valikoimiin. Uteliaana, sillä onhan alkuperäis idean takana James Wan, mutta ilman odotuksia hyvästä elokuvasta, lähdin tarkastamaan oliko kyseessä menestyksensä ansainnut pläjäys vai tusinakamaa, joka sattui nousemaan hitiksi, kun siitä tuli viraali-ilmiö? Elokuvassa lelusuunnittelija nainen päätyy yllättäen kuolleen siskonsa lapsen huoltajaksi. Urakeskeinen nainen saa loistoidean ja päättää tehdä suunnittelemastaan tekoälyllä operoivasta robottinukesta, Meganista, lapselle ystävän ja suojelijan. Mikä voisikaan mennä vikaan?
Kun kyse on kauhuelokuvasta niin paljonkin. Jo pelkkä juonikuvaus tuo mieleen Child’s play re-maken, jonku vuoden takaa, ja kyllä se tuli mieleen elokuvaa katsoessaankin, ehkä myös Annabellen ja miksei Terminaattorinkin, mutta antaa niiden nyt olla. Elokuvan nukke on yllättävänkin häiriintynyt ja aidosti karmiva. Eikä elokuvan karmivuutta vähennä yhtään, että näinä aikoina tekoäly kehittyy sellaista vauhtia, ettei kaikki kehittäjätkään pysy mukana. Elokuva yrittää sanoa jotain aiheesta satiirin keinoin, mutta se jää puolitiehen. Silti vanhemman roolin tärkeys, sen sijaan, että kasvatus ulkoistettaisiin älylaitteille, tulee esiin, mutta aikalailla päälle liimatusti. Näimpä tällä ei ole varsinaisesti mitään fiksua sanottavaa, eikä tarjoa mitään uutta, mutta menee kertaalleen kauhuhömppänä. Joten kauhuelokuvien ystäville tätä voi ehdottaa kertakäyttöviihteeksi.
By the way studio saksi tämän aikuisten ikärajalla varustetusta elokuvasta, teineille suunnatuksi elokuvaksi ja paljon verta kuulemma jäi leikkaamon lattialle, joten jatko-osan lisäksi, myös ohjaajan versiota on lupailtu myöhemmin.
Hevoshuutaja: Meikän viikko alkoi Sonyn ja Nissanin yli kaksituntisella mainoksella nimeltään Gran Turismo, joka löytyi käyttämästäni IPTV-palvelusta 4K-laatuisena. Nuori mies Jann on koukussa playstationin autoilupelisarjaan Gran Turismo, ja Jann käyttääkin lähes kaiken vapaa-aikansa sen pelaamiseen. Toisaalla Nissanin markkinointimies Orlando Bloom saa idean järjestää netissä ajokisan kovimmille simulaattorikuskeille, ja kisan parhaat saisivat mahdollisuuden ajaa ihan oikeaa kilpa-autoa, ja näistä paras saisi ihan oikean sopimuksen ihan oikeaan kilpa-autosarjaan. Koska oikealla autolla ajaminen on vaarallisempaa kuin kotona pleikkarilla ajaminen, tarvitaan projektiin mukaan kokenut kisainsinööri ohjeistamaan nuoria konsolijonneja. Tähän hommaan onneksi löydetään entinen kilpa kuski, Stranger Things-sarjastakin tuttu David Harbour.
Mitää ennakkotietoja ei itselläni tästä ollut ja ihmettelinkin miten autopelistä saadaan elokuva tehtyä. No ilmeisen helposti, sillä tämähän perustuu tositapahtumiin, ja oikeastikin joku konsolijonne on laitettu auton rattiin pelitaitojen ansiosta. Tämän tiedon sain tosin vasta noin leffan puolivälissä, olisi varmasti vaikuttanut suhtautumiseeni jos olisin tiennyt sen heti lähdössä. Gran Turismo oli itselleni hyvin ristiriitainen elokuva. Leffa näyttää ja kuulostaa todella hyvältä, mutta sitten sen muun sisällön kanssa on vähän heikompaa. Tekijät ovat varmaankin ajatelleet että tämän katsojat eivät juuri ajosimulaattoreita ajele tai katsele autourheilua muutenkaan. Ensimmäinen merkki tästä saadaan heti alussa kun Jann ajelee pleikkarillaan ajolinjat päällä. Kukaan vähänkään itseään kunnioittava simulaattoriosaaja ei pidä mitään ajolinjoja päällä, ne vain häiritsevät ajamista ja saattavat käyttäjänsä häpeään muiden pelaajien silmissä. No mutta kun päästiin kisaamaan oikeasti niin sitten olikin jo kestämistä. David Harbour huuteli varikolta sellaisia pro tipsejä kuin: ”älä päästä heitä ohi mutkassa”. Siis mitä helvettiä. Vaikka kisatapahtumat olivatkin komeaa katseltavaa ja muutoin hienosti tehty, niin itse autourheilun kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Ohitukset tehtiin siten että edelläajavan aavistamatta laitettiin vain enemmän kaasua ja huudettiin autolle CAMOON. Tai sitten vain päätettiin että radan optimaalinen ajolinja ei olekaan se paras, ja sitten ajeltiin jostain ulkokaarteesta muiden ohi. Niitä ajolinjoja sanotaan optimaalisiksi ihan hyvästä syystä. Mukaan oli laitettu myös vähän kisojen ulkopuolistakin draamaa Jannin vaikean isäsuhteen ja tyttöystävähommien kanssa. Nämä oli vedetty sen verran vasurilla että olisi ollut sama jättää kokonaan pois. Jannin äitiä muuten näytteli Ginger Spice. Alussa mainittu Sonyn ja Nissanin mainostaminen on räikeintä alussa, mutta onneksi loppua kohden katsojan naamaan ei enää hierota jatkuvasti miten helvetin kova peli ja maailman paras asia Gran Turismo on. Kuitenkin opittuani sietämään elokuvan älyttömyyksiä, huomasin jopa ihan viihtyväni elokuvan edetessä, joten ei tämä nyt ihan kelvoton ole. Autourheiluelokuva heille jotka eivät autourheilua seuraa.
Toisena elokuvana Disney plussan uusi kauhujännäri No One Will Save You. Kaitlyn Dever näyttelee nuorta naista nimeltään Brynn jossain pikkupitäjässä, ja menneisyyden virheen takia koko kaupunki tuntuu hyljeksivän häntä. Brynn asustelee yksin isossa talossaan, kunnes eräänä yönä hän saa kutsumattomia vieraita. Ja nyt pieni spoiler: vieraat ovat ihkaoikeita humanoideja. Siis sellaisia x-files tierin humiksia. Humiksilla ei selvästi ole hyvät mielessä ja Brynn joutuukin melkoiseen pinteeseen. Menneisyyden tapahtumat nousevat myös taas esiin elokuvan edetessä.
No One Will Save You on suurimmalta osin aika perinteistä isossatalossakarkuunjuoksemis-kauhua. Uhka on vain tällä kertaa hieman normaalista poikkeava. Humiksien motiivit eivät alkuun ole selvillä, ja välillä vaikuttaa että ovatko he niin pahoilla asioillakaan kylässä? Kaitlyn Dever on elokuvan lähes ainoa ihminen joten paljon on hänen varaansa laskettu, mutta se kannatti, sillä nainen tekee todella hienon roolityön. Loppupuolella elokuvassa astutaan hieman ulos tutusta kauhuformaatista, ja koetaan hieman hämmentäviäkin hetkiä. Mukana on myös pari kohtausta joissa Brynn kohtaa menneisyytensä, ja itse pidin näitä hetkiä elokuvan huippukohtina, sanoisin jopa että oikeinkin hienoja kohtauksia. Tää oli ehkä meikän kauhuelokuvamittareilla sieltä paremmasta päästä. Tässä ei muuten puhuta juuri lainkaan, joten dialogin ystävät älkää vaivautuko.
Satunnaistoisto 