Hampuusi: Guardians of the Galaxy Vol.3 on tuoreehko Marvel elokuva. Muistaakseni ei tarvitse kelata kuin viime toukokuulle ensi-iltaan matkatessa, mutta lisättiin jo nyt keskiviikkona Disney+:n kataloogiin. Kolmannessa Guardians elokuvassa on luvassa porukan viimeinen seikkailu yhdessä, jonka käyntiin panevana voimana on Rocket Pesukarhun haavoittuminen ja ainoa parannuskeino on hullun tiedemiehen hallussa. Siinä samalla sitten pelastetaan paljon muutakin kuin Rocket.
Kyseessä on siis Guardians jengin joutsenlaulu. Ohjaaja-käsikirjoittaja Gunn paketoi trilogiansa onnistuneesti ja onnistuu nostamaan tasoa uudelleen, vähän heikomman kakkos osan jälkeen. Luvassa on viihdyttävä seikkailu, joka onnistuu myös koskettamaan, mutta on tässä omat sudenkuoppansakin. Nimittäin tarina rönsyilee ja elokuvassa on hirveitä tunnelman heilautuksia, jotka eivät istu saumattomasti kerrontaan. Esimerkiksi Rocketin taustatarina on traaginen ja vetää mielen matalaksi, mutta sitten silmänräpäyksessä ollaan taas hassuttelumittarit kaakossa. Vastaavia tunnetilojen hyppyjä on muitakin ja siirtymät niiden välillä, eivät tapahdu sulavasti.
Jokatapauksessa, vaikka tämä on synkin ja väkivaltaisin Guardians elokuva, niin kyseessä on raikas, viihdyttävä ja koominen toimintaseikkailu, jossa on myös sydäntä. Samalla sidotaan trilogia suht. ehjäksi paketiksi. Soundtrack on edelleen onnistunut, vaikkei sitä hyödynnetäkkään samalaisella tyylitajulla kuin aikaisemmin. Kun elokuva vielä liputtaa ystävyyden puolesta ja on eläinkokeita/-rääkkäystä vastaan, niin sanomakin on kunnossa. Näin lopputulema on vahvasti plussalla, vaikkei aivan ensimmäisen osan tasolle päästäkään. Näin tätä on helppo suositella Marvel- ja edellisten Guardians elokuvien ystäville.
The Days on Neflixin 8-osainen draamasarja, joka ilmestyi kesäkuun alussa. Eli en ollut ihan etupellossa tämän kanssa, mutta vielä puhutaan tuoreesta sarjasta. Sarja kertoo tositapahtumiin perustuen tsunamin aiheuttamasta ydinonnettomuudesta Fukushiman ydinvoimalassa 2011 ja miten siitä lopulta selvittiin, peitoten pahimmat uhkakuvat. Tässä on hyvä heti kättelyssä sanoa, että tämä ei ole Chernobyl -sarja, mutta jos tykkäsit siitä niin todennäköisesti tykkäät tästä myös.
Sarjan lopuksi kerrotaan, että pelastustöissä mukana olleita kunnioittaen, kaikki on kerrottu mahdollisimman todenmukaisesti. Se on yhtä aikaa sekä sarjan vahvuus, että heikkous. Nimittäin oikeassa elämässä monesti suuret ponnistelut tapahtuvat tiimityön tuloksena, eikä yksittäiset henkilöt nouse esiin sankareina. Näinpä tässä ainoa henkilö, johon katsoja saa muodostettua siteen on ydinvoimalan johtaja, joka johtaa tilannetta ”operaatiohuoneesta” käsin. Muuten sarja ei tarjoa hahmoihin tartuntapintaa, eikä draamankaaria tai syvyyttä, joten he jäävät pääasiassa kasvottomiksi ja tämä oli se missä Chernobyl onnistui paremmin. Sen takia se kosketti enemmän.
Jokatapauksessa sarja on siis varsin realistinen kuvaus ja sen tunnelma huokuu aitoa epätoivoa. Katsoja pidetään jatkuvasti ajan tasalla säteilyn määrästä ja uhkan mahdollisuudesta eskaloitua katastrofiksi. Näin tiettyä lohduttomuutta valuu myös telkkarista katsojan ympärille. Kerronta on mukavan jämäkkää ja vaikka katsojalle pudotellaan faktoja ja yksityiskohtaista tietoa koko ajan, niin silti sarja ei sotkeudu näppäryyteensä, vaan pitää otteessaan ja jännite kantaa koko matkan alusta loppuun. Näin lopputuloksena on hyvä katsaus onnettomuuteen, joka olisi voinut tuhota Japanin. Suosittelen lämpimästi jos aihe kiinnostaa.
Secret invasion on viimeisin Marvel-sarja ja löytyy luonnollisesti Disney+:n kataloogista. 6-osaisessa sarjassa Nick Fury ja Talos yrittävät estää joukkoomme soluttautuneiden Skrullien salaliiton ihmiskuntaa vastaan. Siinä sarjan idea ängettynä yhteen virkkeeseen. Samuel L. Jackson jatkaa pääosassa vahvaa ja karismaattista suorittamista Nick Furyna, kuten myös Ben Mendelsohn Taloksena ja otin ilolla vastaan Lohikärmesnainen, Emilia Clarken, Taloksen tyttären rooliin, joka empii kummalle puolen taistelussa asettuu.
Secret invasion on synkempää Marvel-osastoa. Sellaista tyylikkään tummasävyistä ja vakavaa agentti-jännärimeininkiä, ilman hymyn häivääkään. Sarja pyrkii hyödyntämään vanhaa salaliittoteoriaa liskoihmisistä, jotka ovat soluttautuneet valta-asemiin, mutta nyt tämä on vain sovitettu Marvel-maailmaan, eikä kukaan voi tietää, kuka on muotoaan muuttava Skrulli ja kuka ihminen. Näin vainoharhaisuus nostaa päätään. Sarja ottaakin lentävän lähdön ja vahvan startin aikuiseen makuun sopivana trillerinä, mutta parin ensimmäisen jakson jälkeen taso notkahtaa. Sarja kuitenkin tarjoilee sen verran vauhtia ja käänteitä, että sen parissa viihtyy loppuun asti. Näin tätä uskaltaa suositella Marvelin ystäville.
Hevoshuutaja: Hijack, Apple Tv+. Idris Elba on lentämässä Dubaista kotiin Englantiin kun lentokone kaapataan. Idris on ammatiltaan jonkinlainen myyntimies/neuvottelija, ja ottaakin pian puhemiehen roolin matkustamon edustajana. Kaappariporukka vaikuttaa melko amatöörimäiseltä, ja matkustamossa suunnitellaankin jos jonkinlaista juonta roistojen päänmenoksi. Ihmetystä aiheuttaa myös se etteivät kaapparit oikein esitä minkäänlaisia vaatimuksia. Sarjassa on 7 jaksoa ja ainakin paperilla jokaisen jakson pitäisi kuvata reaaliajassa tunnin verran lennon tapahtumia.
Ihan mielenkiintoisista asetelmista startannut jännärisarja menettää otteensa melko varhaisessa vaiheessa, mutta on kuitenkin ihan viihdyttävää katseltavaa, kunhan sitä ei ota liian vakavasti. Koneen tapahtumien lisäksi seurataan myös viranomaisten toimintaa maan pinnalla. Jokunen ministerikin pääsee mukaan kuvioihin. Sarjan suola on kuitenkin koneessa tapahtuvat asiat, ja ne on tehty vähän sinnepäin sen tarkemmin miettimättä. Ensimmäinen facepalm-hetki koetaan kun koneen pilotti avaa ohjaamon oven kaappareille. Syyt eivät kestä lähempää tarkastelua, ja pilotin luonteella lentokoneen puikkoihin ei olisi pitänyt olla asiaa alkujaankaan. Myös matkustamon puolella typeriä päätöksiä tehdään tuon tuosta, eivätkä roistotkaan selviä tilanteesta puhtain paperein. Näyttelijöistä Idris Elba tekee sen minkä pystyy, muista näyttelijöistä ei kukaan jäänyt erityisemmin mieleen. Välillä nähdään ihan jänniäkin hetkiä niiden typerien lisäksi, ja ehkä tämä tiukasti jää positiivisen puolelle. Kunhan ei ota liian vakavasti. Plussaa myös siitä että sarja ei loppunut mihinkään mahdollisen kakkoskauden mahdollistavaan koukkuun, vaan tämä tarina oli tässä.
John Wick 4, Applen vuokraamo. Keanu Reevesin esittämä John Wick on maailman kovin palkkatappaja, joka on kuitenkin hölmöillyt asiat siten että kansainvälinen palkkatappajia välittävä firma on laittanut miehen mustalle listalle ja luvannut huiman palkkion hänen tappamisestaan. Johnilla on kuitenkin suunnitelma jolla hän pääsee eroon ikävästä tilanteesta, mutta matkalla on melkoisesti mutkia kun tappajia tulee vastaan ovista ja ikkunoista.
Leffasarjan aiemmista osista muistin sen verran Johnin perässä on julmia tappajia, ja mies joutuukin myllyttämään lähes koko elokuvan keston. Ja tämä neljäs osa ei tee poikkeusta kaavaan. Juonesta on turha sinänsä kertoa mitään, sillä sitä ei ole juuri nimeksikään. Tai no kai edellisessä leffassa John jotenkin sai itsensä vapaaksi, mutta nyt kuvioissa on joku ilkeä Markiisi joka haluaa miehen hengiltä. Leffan varsinainen päävastus on kuitenkin sokea palkkatappaja, joka on juuri niin typerä juttu kuin miltä se kuulostaakin. Muuten leffa tarjoaa sitä samaa äärimmäisyyksiin hiottua taistelukoreografiaa kuin aiemmatkin osat. Toiminta on näyttävää, ja ainakin yksi täysin uusi jippo on taisteluun löydetty, joka kieltämättä oli komeaa katsottavaa. Mutta suurin osa myllyistä on ehkä tavallaan nähty ennenkin, ja voivat käydä puuduttamaan. Varsinkin kun elokuva kestää 2h 40min. Joka on mielestäni aivan liikaa. Kaksi tuntia olisi ollut ihan maksimimitta. Leffan alussa on vielä melkeinpä puolisen tuntia aivan joutavaa jutustelua, jotka eivät kiinnostaneet juurikaan. Tuntia lyhempänä olisin voinut sanoa että tämä on aivan hyvä elokuva, mutta nyt ainakin itselläni kävi hieman puuduttamaan välissä.
Satunnaistoisto 