Hampuusi: Mitäs Hevoshuutajalle kuuluu näin aurinkoisena kesäpäivänä? Huhujen mukaan molemmat ollaan käyty katsomassa Christopher Nolanin uuni tuore elokuva Oppenheimer. Pitääkö paikkansa tai siis minä ainakin kävin katsomassa.
Hevoshuutaja: Mikäs tässä, lomia odotellessa. Kävin tosiaan katsomassa heti tuoreeltaan ensi-illan jälkeisenä päivänä. Nyt kun kerrankin on tämmönen tilanne että ollaan molemmat katsottu uunituore elokuva niin voitas varmaan käyttää tää julkasu pelkästään tähän. Mistäs alotettas?
Hampuusi: Lähdetäänkö liikkeelle siitä, että mikä tai mitkä on sun lempparileffat ohjaaja-käsikirjoittaja Nolanilta. Oma sydämeni lämpeää eniten näille Nolanin Batman leffoille ja varsinkin The Dark Knight elokuvalle.
Hevoshuutaja: No meikän ehoton lempparihan on tietty Interstellar. Siis ihan ykkönen. Dark Knight ja Dunkirk myös todella kovia. Edellinen elokuvansa Tenet oli vähän heikompi suoritus, eikä sitä ole tehnyt mieli katsoa uudestaan. Mutta laitas pieni alustus Oppenheimerista.
Hampuusi: Elokuvahan kertoo amerikkalaisesta fyysikosta J. Robert Oppenheimeristä sekä hänen roolistaan atomipommin kehittäjänä. Täytyy sanoa, että Cillian Murphy tekee pääosassa uransa parhaan roolisuorituksen riutuneena ja omantunnon tuskiensa kanssa painivana miehenä, joka tajuaa päästäneensä irti voiman, mikä voi tuhota maailman. Povaan jopa pääosa Oscaria tästä Cillianille. Muutenkin elokuva on ammuttu täyteen hienoja roolisuorituksia. Etenkin Robert Downey Jr. on hyvässä vireessä pitkävihaisena ja kostonhimoisena poliitikkona.
Hevoshuutaja: Cillian kuuluu omiin suosikkinäyttelijöihin ja on todellakin mies paikallaan tässä elokuvassa. Mitäs muuta mietteitä leffasta?
Hampuusi: Meikän mielestä Nolan oli luonut synkän draaman, joka pohdiskelee että määritettiinkö ihmiskunnan tulevaisuus samalla, kun atomipommi keksittiin ja onko sopan pahin rikollinen tiedemies vai poliitikko? Tässä ei siis operoida kevyillä teemoilla. Muutenkin kyseessä on mielestäni monitasoisempi elokuva, kuin pelkkä henkilökuva.
Hevoshuutaja: Totta turiset kuomaseni. Kyseessä ei siis todellakaan ole mikään kevyt elokuva. Kolmituntinen monsteri joka koostuu lähes pelkästään juttelusta. Eli ei varmasti ihan kaikkien makuun. Onneksi omaan näytökseen ei sattunut mitään mölyävää tiktok-jengiä, vaan sivistynyttä ja rauhallista väkeä joka jaksoi keskittyä elokuvaan koko sen keston ajan.
Hampuusi: Nolan kuljettaa tarinaansa sulavasti kolmella eri aikajanalla, tehden kellosepän tarkkaa työtä, kietoen katsojan tiukkaan otteeseensa ja saaden kolmituntisen elokuvan tuntumaan mittaansa lyhyemmältä. Teknisesti elokuva on tuttuun Nolan-tyyliin virtuoosimainen suoritus, kuvakerronta ja äänimaailma tuovat tähän hirveän määrän intensiivisyyttä ja kun väliin sotketaan kauhuelementtejäkin, niin puhutaan vaikuttavasta katselukokemuksesta, vähän ahdistavastakin. Ainakin minun mielestäni.
Hevoshuutaja: Meikä on tässä hieman eri linjoilla ton suhteen että tuntuisi mittaansa lyhyemmältä. Ensimmäisen kerran vilkaisin kelloa kakkosaktin huipennuksen jälkeen, ja ajattelin että tämä varmasti loppuu kohta. No melkein oli vielä tunti jäljellä, ja vähän jo siinä itseasiassa alkoi puuduttamaan. Toki katsoin helposti ja mielenkiinnolla loppuun, mutta se kolmosakti ei ihan enää meikäläiseen iskenyt kuin elokuva siihen asti. Lisäksi siinä tuli mietittyä että en varmasti ikinä jaksa katsella tätä toista kertaa. Mutta nyt näin lähes viikkoa myöhemmin en ole ehkä enää niin jyrkkää mieltä, kyllä mä varmaan tämä vielä joskus katson uudestaan. Toisaalta elokuvan ihan loppuhetket jäivät kyllä vahvasti mieleen. Hieno lopetus.
Hampuusi: Mun mielestä se taas löysi tavallaan uuden vaihteen kolmannessa näytöksessä ja vaihtoi samalla ikään kuin kulmaa josta lähestyä tarinaa. Näin itse en päässyt missään vaiheessa turtumaan elokuvaan. Jokatapauksessa olen aikaisemminkin sanonut, että Nolan on ohjaajana enemmän insinööri, kuin runoilija. Näimpä hänen parhaita elokuviaan onkin tummasävyiset ja traagiset tarinat, joihin ei tarvitse puhaltaa lämpöä niin paljon, kuten esim. Batmanit. Tämä menee samaan kastiin ja nousee Nolanin parhaiden elokuvien joukkoon. Lopputuloksena on kovan luokan psykologista draamaa, joka saa pohtimaan yhteiskuntamme ja ihmisyyyden syvimpiä onkaloita, nostaessaan esiin moraalisia kysymyksiä. ”Now i become death, the destroyer of the worlds” -sitaatti jäi pyörimään mieleen. Tämä on vahva ehdokas vuoden parhaaksi elokuvaksi. Annan 4½/5 ja Hampuusi suosittelee merkin.
Hevoshuutaja: Vaikka vähän tuossa kritiikkiäkin esitin, niin onhan tämä silti lähellä 5 tähden elokuvaa. Vaikka pidänkin enemmän Nolanin leffoista joissa ns. ”tapahtuu”, ja jotka sisältävät kohtauksia joita jaksaa vaikka youtubesta pyöritellä yhä uudestaan ja uudestaan, niin hyvä oli tämmöinen vakava jutteluelokuvakin. Ja olihan tässä myös hienoja visuaalisia elementtejä mukana, ja hienoa kuvaa ja ääntä. Ihan en viittä tähteä viitsi antaa kun en tiedä miten toimii toisella katselukerralla, joten peesataan Hampuusia ja 4½/5.
Satunnaistoisto 