Sangrian nimi tulee sen väristä, eli sangre veri, ja siitä, että sitä juotua alkaa puhumaan intohimoisesti espanjaa Abre los ojos, te amo belleza, amores madres, livin la vida loca, el crimen del padre hampuusi. Ei sentään, tai veri osuus piti paikkansa, muu oli höpinää. Jokatapauksessa minulla ei ole aina ollut sangriaan aktiivista suhdetta, sillä kärsin monesti punaviinipäänsärystä, jaqueca de la muerte, mutta olen kyllä juonut lasin tai kaksi jos sitä on ollut tarjolla illanistujaisissa tai juhlissa ja tykännyt.
Nyt kuitenkin Vantaalle muutettuani, niin olemme aina hyvän ystäväni kanssa käyneet Tiksin rock baari Torellossa sangrialla. Siitä on tullut perinne, aina hänen kylästellessään luonani, mutta nyt edellisellä kerralla Torello oli remontin takia kiinni, joten päätin viedä hänet sangrialle päähesuleissa paraatipaikalla olevaan Lasipalatsiin. Tavallaan samalla rysäyksellä sain myös idean järjestää suuren Alkon Sangrioiden vertailun, jota siis luet nyt. Alkon nettisivuilta löytyi 10 Sangria tuotetta, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että pari tuotteista olikin vain isompia pakkauksia Penasoleja, joten erilaisia oli vain kahdeksan. Lopulta kun pääsin verkkokauppaan asti, niin selvisi että kahta tuotteista oli saatavilla ainoastaan 2-3:sta kivijalkaliikkeestä, joten lopulliseksi määräksi muodostui kuusi erilaista sangriaa.
Lähdetään liikkeelle Lasipalatsin sangriakannusta, joka maksoi 30€. Ei ihan halpa malja, mutta Päähesuli, Kamppi ja ihan pelipaikalla, niin se näkyy taseessa heti. Se pitää hyväksyä, mutta kun olosuhteet on kohillaan, niin se kyllä palkitsee. Nimittäin aurinkoinen sää ja hyvä seura, tämän yhtälön kun viimeistelee Lasipalatsin sangriakannulla, niin siitä ei päivä enää paljoa parempaa lähtölaukausta voi saada. Oli meinaan oikein raikas ja aikuiseen makuun sopiva janojuoma. Näimpä käytänkin tätä tässä mittatikkuna vertaillessa Alkon sangrioita. Joten 5/5 pisteet tarkoittaa, että oli yhtä hyvä sangria kuin Lasipalatsissa. Eli 1/5 tarkoittaa sangria nimellä myytyä naalin kusta ja 5/5 yhtä hyvää kuin autenttinen kampe. Ei siis välttämättä paras, mutta hyvä. Mainittakoon vielä, että tätä vertailua ei tehty yhdessä erässä, vaan kahden viikon aikana. Ei siis matadorin asussa kaikkea kerralla, turpa täyteen ja ulvomaan muna kädessä Kolmen sepän patsaalle, mutta seuraavaksi itseasiaan. Aloitetaan halvimmasta ja edetään kalleinta kohti. Vamos!
Alkon valikoiman halvin sangria on alkoholiton Pramia sangria. Kolmen vartin muovileka kustantaa 3,89€. Onhan tässä häivähdys oikean sangrian makua. Pystyn löytämään tästä jotain marjan ja ehkä appelsiininkin makua tai ainakin niiden kaltaista makua. Muutenkin maku on raikas ja tämä toimii varmasti janojuomana kesäpäivänä, mutten varsinaisesti lähtisi kutsumaan tätä sangriaksi. Olisi kuitenkin tylsää jättää leikki tähän ja olla kokeilematta, että voiko tätä tuunata. Nimittäin laitoin testiin vanhan Oululaisen sanonnan – Kaikki on parempaa, kun siihen lisää jallua. Eikä siinä vielä kaikki, sillä jallun lisäksi lorautin sekaan marjakossua sekä spriteä. Juoma saikin näin heti uusia sävyjä ja syvyyttä, mutta ei tämä kesää tee. Janojuomana aivan kelpo vaihtoehto, mutta sangriana heikko yritys.
2/5
Käsittääkseni Alkon myydyin sangria on litran Penasol kartonkitölkki hintaan 8,49€ ja tervehdin ilolla purnukan vähätanniinisuutta. Se antaa toivoa, ettei viiltävä päänsärky yllätä Hampuusia. Kyllä, puhun itsestäni kolmannessa persoonassa. Alkaa ilmeisesti lieju potkimaan, vaikka purkissa virtaa vain 7%. Tämä maistuu jo ihan sangrialta, mutta joku aavistuksen pistävä maku tässä on mihin en ole oikeissa sangrioissa törmännyt. Se ja happojen puute paljastaa tämän heti kättelyssä einekseksi. Silti maussa on myös mukavaa hedelmallisyyttä ja punaviinin pehmeyttä, joka saa toisen lasin kohdalla unohtamaan, että tämähän on huijausta ja ottamaan parempaa asentoa. Juomassa vaaniva seitsemän prosentin viekkaus alkaa kutkuttelemaan poijussa kivasti, eikä tämä ole hassumpi kampe. Silti eräs ystäväni on varmaankin oikeassa, että tähän kun livauttaa sekaan hyvää skumppaa, niin on heti parempaa, vaikkei sittenkään vielä autenttista. Jokatapauksessa hinta/laatusuhteeltaan ihan hyvä yritys. 3/5
Seuraavana vuorossa litran Penasol purnukoista valkoinen versio samalla rahalla, eli 8,49€. Sangrian valkoisuus saa hihkaisemaan innostuksesta, sillä tällaista en ole ennen maistanutkaan ja pelko punaviinipäänsärystä loistaa poissaolollaan. Innostus on kuitenkin ennenaikaista, sillä maku iskee heti vastapalloon. Jokin tahmea einesmäisyys tuntuu kielessä ja kitalaessa, saaden toteamaan, että yksi lasi riittäköön. Jatkan kuitenkin makustelua ja pystyn löytämään jotain sitrusmaista tai limemäistä. Oikeastaan spritemaista tai kaikkien näiden sekotusta, mutta vähä happoisena. Pitää kokeilla jonain toisena päivänä tuunata tätä, vaikka vodkalla ja spritellä, jos se peittäisi einesmäisyyttä ja toisi siihen makuun terävyyttä ja sekä lisää happoja. Lasken kuitenkin plussaksi, että seitsemän ampeerin teho rentouttaa aivonystyröitä ja uskon, että jos alle nappaa pari kylmää olutta ja sen jälkeen tämän liejun peittää ahtojäillä, niin maku on jo notkeampi. Ei kuitenkaan jatkoon tai ehkä en ole vaaleiden sangrioiden ystävä, vaikka ehdin jo niin kuvitella nähtyäni lasissa helmeilevän kirkasta tärpättiä.
2½/5
Neljäntenä rysähtää toiveita herättävä pitkäkaulainen nimihirviö Freixenet Mia sangria classic royal. Hintaa varttia vaille litran pullolla on 9,98€ ja tehoja tähän ladattu 8,5%. Ensipuraisu saa hihkaisemaan, että no nyt tärähti. Maku on pehmeä ja marjaisa. Myös happoja löytyy jonnin verran, mutta kun tätä oikein pyörittelee ja linkoaa suussa, niin sieltä se einesmäisyys alkaa puskemaan läpi ja kitalaki jää vähän tahmeaksi. Joten suurin innostus valuu hiekkaan, mutta jos tätä juo normaalisti, eikä jää pyörittelemään suuhun sen kummemmin ja laittaa kunnolla jäitä, niin ei yhtään hassumpi kampe. Sillä tästä pystyy kuitenkin löytämään erilaisia makuja. Oisko perkele jopa mansikkaa. Jokatapauksessa ei tämäkään osu maaliinsa, vaikka 8,5% vauhtia takaa, että parin lasin jälkeen tekee mieli kaivaa ruutupaita kaapista ja alkaa laulamaan Tehosekoitinta, jos vaan sattuu kesäinen päivä kohdalle. Hinta/laatu vertailussa tätä on paha vertailla sen punaisen Penasolin kanssa, mutta jos unohtaa hinnan, niin tämä on tämän hetken kärki tuote Alkon tuotteista. Sillä onhan pullokin aina tyylikkäämpi, kuin kartonkipakkaus, kunhan ei hajoita luontoon, vaan muistaa kierrättää.
3½/5
Tässähän on jo ylitetty puolivälin krouvi ja kaarretaan loppusuoralle. Samalla hintahaitarissa on noustu 11,98€:n korkeudelle ja katsokaa mikä jötky. Tämä on puolentoista litran järkäle. Samalla ensimmäiset fiilikset on, että nyt määrä korvaa laadun. Ensipuraisu on kuitenkin lupaava, sillä maku on mukavan tuhti. Löydän tästä appelsiinin ainakin ja jotenkin marjaisa myös, mutta kun tämän antaa kieriskellä kielellä ja leikkiä suussa, niin jokin ihme kolan maku alkaa puskemaan läpi. Onko siis niin, että hyvää kampetta on jatkettu kolalla ja lyöty satsi Hampuusille puolentoista litran sammioon? Mitä enemmän tätä pyörittelee suussa, niin sitä enemmän alkaa tuo kola kummittelemaan ja tietty tahmeus alkaa valtaamaan kitalakea. Sen lisäksi hapottomuus alkaa iskeä märällä rätillä ympäri korvia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tähän on ladattu 7%, joten kokonsa puolesta, ei voi puhua harmittomasta kapselista. Tämän kanssa jos alkaa lutraamaan pitkällä tähtäimellä, päivän aikana, niin luvassa voi olla seikkailu. Tosin en tiedä pystyisinkö itse kurlaamaan tätä yhtä syöttöä. Nimittäin sen verran enemmän vaa’assa on einesmäistä nihkeyttä, kuin vilpitöntä raikkautta. Kun verrataan oikeaan sangriaan ja toi kolan maku tuo tähän tiettyä köyhän miehen kädenpuristusta. Kun sangrian toivoisi tuovan hyvän mielen ja tunteen, että kaikki on hyvin, pankkikin on velkaa minulle. Sen sijaan tämän kanssa saattaa pidemmän päälle haluta haudata sielun mustaan multaan. Lopputuomio on, ettei siis ihan huono, muttei kyllä hyväkään. Häviää sille punaiselle Penasolille, vaikka maku kivasti tuhdimpi.
2½/5
Tavallaan viimeisenä vuorossa on kolmen vartin pullo Alma atlantica sangria rosea, josta saa tilittää Alkon korkeimman hinnan 11,99€, enkä osaa tällä kertaa enää innostua samalla tavalla kirkkaasta väristä, mutta ehkä olisi pitänyt. Sillä tämähän ei ole yhtään pöllömpi kampe. Tässä on happoja ja vaikka mitä sirkustemppuja, aina uudelleen suljettavasta ilmatiiviistä korkista lähtien. Maku on raikas kuin aamuinen tuulen vire keväällä ja siitä pystyy poimimaan erilaisia makuja. On jotain kirpsakkaa ja sitten makeampaa hedelmää, siitä syntyy kiva makujen ristiaallokko, joka iskee makunystyröihin. Seitsemän prosenttia hiipivää hölmöyttä saa keinumaan makujen aallokon mukana, mutta onko tämä sangrian makuinen? Noh, sanotaanko näin, että tässä on sangrian sivumaku, joka pärskähtelee siitä aallokosta esiin. Tätä jos huitaisee koko pullon huiviin aurinkoisena kesäiltana, niin voin kuvitella miten alkaa runosuoni pulppuamaan ja tavaamaan – ’Annetaanko kuplien kiivetä silmien taakse, Despacito, Otetaanko tästä illasta meille rakkauden kesätyö, vietetään yhdessä koko yö’. Kyllä, tämä on hyvä kampe, vaikken tiedä voiko tätä pokerinaamalla puhutella sangriaksi, mutta sellaisena se minulle myytiin. Joten sovitaan, että silloin se on sangria, valkoinen sangria, mutta kun mittatikkuna on se oikea punainen sangria, niin eihän tälle pysty sangrian sivumaun turvin antamaan huippupisteitä. Sillä ei tämä oikealle sangrialle maistu, joten tyydyn kaatamaan uuden lasin ja myhäilemään tyytyväisenä, vaikka samalla rahalla saisi jo pullon kuivaa Chileläistä Chardonnaytä.
3½/5
Nyt kun kaikki Alkon sangriat on kahlattu läpi, niin otetaan vielä bonus kierros tai rosvosektori, jompikumpi. Sillä eräs lapsuuden ystäväni ja kokenut espanjan kävijä kertoi viime kuussa, että hänen kohteessaan lounasravintoloissa on tarjolla ns. simppeliä versiota sangriasta, joka koostuu halvasta punkusta ja Fanta lemonista. Sekaan luonnollisesti jäitä ja se on kuulemma yllättävän virkistävä. Lähdin rohkeasti kokeilemaan tätä, sillä yksinkertaisena miehenä ajatus kiehtoi. Pohdiskelin voisiko tämä olla oikotie onneen? Tartuin vajaan parin desin pieneen, keskitanniiniseen, Lindeman’s Cawarra Shiraz punkkuun, joka haukkoi 3,48€:n hinnan. Nappasin punkkua pienen suosikki lintuni verran, eli maistiaisen sellaisenaan, ja mietin, että otinko kuitenkin liian halvan punkun. Nimittäin maku meinasi tarjoilla puistatuksia, kuten minun ja Hevoshuutajan kotiviinit vuosituhannen taitteessa, mutta uskalikkona jatkoin eteenpäin ja kaadoin fantaa, jäiden kera sekaan. Joo, maussa on raikkautta ja Fanta peittää kivasti punkun särmät, mutta niin. No, mutta silti ensireaktio oli, että olikohan vanha ystäväni ottanut birdie pullosta siivuja ennen kuin testannut tällaista konseptia. Sillä ei tämä varsinaisesti antanut aihetta ampua serpenttiiniä ilmaan. Vasta toiseksi mietin, että ehkä mulla oli mittasuhteet Kemistä, joten lisäsin vähän fantaa sekä jäitä ja maku kyllä parani. Silti en lähtisi tarjoilemaan tätä sangriailtana, mutta meneehän tämä takuulla jätkäporukassa leukoja louskutellessa samalla kun vaikka grillaa, ettei se huono ole tämäkään.
3/5
Jos tässä jonkinlaisen yhteenvedon vielä tekee, niin ei nämä valmiit sangriat pärjää autenttisille sangrioille oikein mitenkään, mutta tarjoaa nopeita vaihtoehtoja, jos ei ole niin nöpönuukaa ja voihan näitä kokeilla tuunailla. Vertailun voittajaksi selvisi kuitenkin se pitkäkaulainen sanahirviö, mutta lyhyesti Mia vaan. Ja se rosee versiohan oli hyvä, vaikkei siitä perinteisen sangrian makua ole kuin sivumaussa hyökkäämässä esiin. Jokatapauksessa parempi tehdä sangria itse, oman maun mukaan ja nautiskella raikkaudesta sekä hyväntuulisuudesta. Meikämatador kuitenkin jatkossa laiskana ja punaviinipäänsärystä kärsivänä tyydyn hyvässä seurassa jakamaan kapakoiden ja terassien sangriakannuja ja ottamaan siitä parin lasin ilon, raikkauden ja tunnelman kohotuksen. Kiitos jos jaksoitte lukea tänne asti. Lisään tähän loppuun vielä kaksi tämän sangria barometrin inspiroimaa runoani. Toinen on melankolisempi ja toinen aurinkoisempi. Toinen on parempi ja toinen huonompi. Teen myös sen verran itseni kanssa kaupallista yhteistyötä, jotta saan katettua tästä syntyneet kulut, että mainostan samalla instagramista löytyvää profiilia, johon kirjoitan runoja Kaiho Kullervon nimellä, eli jos seuraavat runot herättävät jotain tuntemuksia, niin instagramista vastaavia löytyy lisää kaihokullervo tililtä. Nyt seuraavaksi ne runot. Niistä kiitos ja anteeksi.
Sangrian katkuista epätoivoa
Keksisimpä jotain mikä olisi.
Sekä kaunista, että totta.
Mieli musta, sangria punaista.
Kaadan suoraan karahvista murheeseen.
——————
Lempi valheeni, kaikki menee hyvin.
Mutta kätesi ei löytänyt käteeni.
Ennenkuin kaikki sanat oli sanottu.
Olit tiimalasi, hiekkani valui loppuun.
——————
On kuilu välillämme revennyt liian suureksi.
Aurinkoinen kesä ei ole minua varten.
Olen tuomittu yksin pimeyteen ja sateeseen.
Ei mulla ole rohkeutta rakastua enää.
——————
Päivät syttyy, päivät sammuu.
Millään ei ole merkitystä.
Tuska viiltänyt sydämeni halki.
Madot syöneet jo sieluni.
– Kaiho Kullervo
Sangrian tuomaa toivoa
Kiipesin terassille janoisena, muka ohikulkumatkalla.
Ohuessa kesämekossasi, pyysit seurastasi nauttimaan.
Väläytit maapallon seisauttavan ihanaa hymyäsi.
Näytit jälleen kauniimmalta kuin koskaan.
——————
Se saa mut sekaisin. Tilaamaan jotain raikasta.
Pistetään pystöön lemmen pitti. Sangriapyörre meitä pyörittää.
Ei olla selvinpäin, ihanaa kun ihastutaan. Despacito.
Tätä lempeä ei voi sammuttaa palokuntakaan. Ei!
——————
Olemme liekeissä ja pysäyttämättömiä.
Raivataan yhteinen tiemme aurinkoon.
Eletään reunalla ja suudellaan.
Ei suistuta rotkoon, kadotukseen.
——————
Olisiko tämä meidän rakkauden kesätyö?
Olet oikeassa suhteessa enkeliä, demonia.
Älä syö sieluani, yhdistetään sydämemme.
Vai päästetäänkö sangriakannu takaisin luontoon?
– Kaiho Kullervo
Satunnaistoisto 