Apple Tv+:n Ted Lasso-sarja saapui päätökseensä kolmen tuotantokauden jälkeen. Sarja on varmasti monella näkemättä koska Apple Tv+ kaikessa ylimielisyydessään rajaa katsojista ulos lähes kaikki android-käyttäjät. Vaikka itselläni ipad onkin, niin onhan sen kautta telkkariin airplayn kautta kuvan laittaminen vähän kankeaa. Onneksi chromecast with google tv mahdollistaa palvelun katselun helposti, joten olenkin palvelua tilannut jo pitkään. Ja kieltämättä Apple Tv+ tarjoaa laadukkaita ja hyviä sarjoja, mutta viimeaikainen hintakorotus 8€/kk on ehkä hieman liikaa tästä, sen verran harvakseltaan katsottavaa tulee. Mutta mikä ihme on Ted Lasso? Minäpä kerron.
Ted Lasso on vähän typerä nimi tv-sarjalle. Itseäni ei ainakaan mitenkään säväytä tai herätä mitään intoa katsella näin nimettyä sarjaa. Mutta koska olin lukenut internetistä hirvittävän paljon kehuja niin tuli joskus aikoinaan alettua katsomaan. Ja kyllähän kannatti. Jos mulle joku tulisi sanomaan että Ted Lasso on kaikkien aikojen paras tv-sarja, niin en oikeastaan edes väittäisi vastaan, tai ottaisi puheeksi The Wireä. En siis väitä että kyseessä on kaikkien aikojen paras sarja, mutta ymmärrän jos jonkun mielestä näin on. Mistä Ted Lassossa on sitten kyse? Minäpä kerron.
Ted Lasso on sarjan päähenkilön nimi, jota tulkitsee lähinnä keskinkertaisista komediarooleista tunnettu Jason Sudeikis. Ted on jenkkifutisvalmentaja, joka tulee palkatuksi valmentamaan eurooppalaista futisjoukkuetta. Ja vielä tarkemmin valioliiga-seura Afc Richmondia. Palkkauksen takana on joukkueen uusi omistaja Rebecca (euroviisujuonnossakin nähty ihastuttava Hannah Waddingham), joka on avioerossa päätynyt seuran omistajaksi. Rebeccan ex-mies on niin kovan luokan sikailija että nainen päättää tuhota hänelle jääneen jalkapalloseuran. Tedin mukana tulee myös hänen paras ystävänsä, mies joka tunnetaan nimellä Coach Beard. Vähäsanainen mies joka kuitenkin ottaa valmennuksen sen verran tosissaan että opettelee paitsiosäännön. Ted taas ei ymmärrä paitsiosääntöä kuin vasta sarjan viimeisessä jaksossa. Ja eihän herrojen johtama ensimmäinen liigakausi ihan putkeen menekään. Siinä missä Beard yrittää jollain tavalla valmentaa joukkuetta taktisesti, keskittyy Ted pitämään motivaatiopuheita. Sarjassa on myös tietysti mukana joukkueellinen pelaajia, sekä seuran pr-hommia hoitava Keeley (Juno Temple). Ja hieman yllättäen eniten taktisista kuvioista tietävä varustehuoltaja Nate (Nick Mohammed). Vaikka sarja sijoittuu jalkapallomaailmaan, niin siltikään pääosassa ei ole itse kuningaslaji, vaan ihmiset. Joten tätä ei kannata jättää katsomatta sen takia että jalkapallo ei kiinnosta, se on vain kulissi sarjan varsinaiselle pihville. Ja se pihvi on? Minäpä kerron.
Ihmisyys. Ystävyys. Hyvyys. Ted Lasso on draamasarja jossa on mukana paljon huumoria. Huumori ei ole mitään helppoa ja ennen nähtyä, vaan semmoista arkipäivän hassuttelua johon kuka tahansa voi samaistua. Mutta ennenkaikkea Ted Lasso on alkuasetelmastaan huolimatta draamaa. Ja sekään ei ole mitään väkisinväännettyä, vaan sellaista arkipäivän tunteiden kerrontaa. Ted Lasso on varmasti kaikkien aikojen paras hyvän mielen sarja. Ihmiset, kaikkine vikoinenkiin, ovat inhimillisiä, eikä kukaan ole syntyjään ilkeä. Ja valmentaja Lasson vahvuus on tuoda ihmisistä esiin ne parhaat puolet. Ihmisenä Lasso on jotain sellaista jota meidän kaikkien pitäisi olla. Vaikka miehellä on murheensa ja elämä vähän solmussa, niin silti hän keskittyy luomaan ympärilleen pelkkää hyvää. Sarjassa on noin 20 päähenkilöä, jotka yhdessä muodostavat monipuolisimman ja kiinnostavimman yhteisön jota olen missään sarjassa nähnyt. Jalkapalloteemasta huolimatta sarjassa on paljon vahvoja naishahmoja, joten kyseessä ei ole mikään miesten sarja. Mutta toisaalta omat silmäkulmani kostuivat ehkä eniten juuri niissä hetkissä kun miehet puhuvat keskenään asioita joita normaalisti ei ehkä sanota. Ja silmäkulmani kostuivat Ted Lasson parissa todella usein. Ted Lasso on täynnä lämpöä, rakkautta, ja arjen oivalluksia joita ei tule ajatelleeksi helposti. Ja on sitä jalkapalloakin tietysti mukana, mutta näissäkään ei mennä siitä mistä aita on matalin. Joukkue häviää ja voittaa, ja aina opitaan jotain uutta. Joukkueena. Jason Sudeikis vetää elämänsä roolin, ja yllättäen mies osaa myös näytellä oikeasti kun sitä tarvitaan, tästä palkintona mies on saanut roolistaan Emmy-palkinnon. Aiemmin itselleni tuntematon Hannah Waddingham ansaitsee myös aplodit. Eikä muidenkaan tarvitse suoritustaan häpeillä, Emmy-ehdokkuuksia on näyttelijöille jaettu runsain mitoin. Ja sivuroolista on pystikin annettu Brett Goldsteinille, jonka roolihahmon esikuva on itse legendaarinen Roy Keane. Sarjan kolmannella kaudella otetaan Applelle ominaiseen tapaan aika paljon kantaa nykypäivän kuumiin poliittisiin aiheisiin, mutta onneksi sanomaa ei yritetä vääntää rautalangasta tai tungeta väkisin katsojan päähän. Itseasiassa Ted Lassossa otetaan kantaa miehisen lajin ennakkoluuloihin hienolla ja koskettavalla tavalla. Apple Tv:n pohjattoman kassan voi myös huomata laadukkaana toteutuksena, ulkomaillakin vieraillaan, ei varmasti ole ollut ihan halpaa järjestää kuvauksia keskelle Amsterdamia. En keksi ketään jolle en tätä sarjaa voisi suositella. Paitsi ehkä joillekin sosiopaateille tai diktaattoreille. Tai ehkä hekin voisivat tästä oppia miten olla ihminen ihmiselle. Joten suosittelen heillekin. Loppuun lainaus Ted Lassolta häviön hetkellä:
I want you to be grateful that you’re going through this sad moment with all these other folks. Because I promise you, there is something worse out there than being sad, and that is being alone and being sad. Ain’t nobody in this room alone.
Satunnaistoisto 