Hampuusi: Kävin viikko sitten perjantaina katsomassa tuoreeltaan teatterissa Lee Cronin ohjaaman ja kirjoittaman kauhuelokuvan, Evil dead rise. Sillä meikämuskettisoturin sarjalipuissa alkoi taas päivät käymään vähiin ja kun näin uudesta Evil deadistä pari positiivista arviota, niin päätin, että no annetaan mahdollisuus. Onhan se ensimmäinen varsinkin klassikko. Tarinassa ei sinänsä mitään uutta, vaan taas Necronomicon herättää demonin jylläämään ja sitten melkein kaikki kuolee aamunkoittoon mennessä. Nyt vaan tarina on sillai modernisoitu, että se on siirretty keskeltä metsää, mökistä, kaupunkiin ja kerrostaloon. Elokuva kunnioittaa Sam Raimin alkuperäistä elokuvaa hyvin. Viitteet on nähtävillä ja poimittavissa, muttei kuitenkaan ole lähdetty ryöstöviljelemään. Kauhuelokuvissa ei ole läheskään aina näyttelijöiden juhlaa, mutta Alyssa Sutherland nousee esiin muusta massasta.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Cronin onkin luonut häijyn elokuvan, joka vauhtiin päästyään puskee koko ajan päälle, eikä anna katsojalle yhtään rauhaa. Meininki on tosi julmaa ja säälimätöntä. Tunnelma velloo synkkänä ja voi vain toivoa huumoria, jolla sitä kevennettäisiin edes hetken, mutta se on turha toive, sillä elokuva hengittää kokoajan niskaan. Väkivalta on ultragraafista ja verellä lutrataan yllättävänkin paljon. Uhka on aidosti läsnä, ihan koko ajan, sen jälkeen kun Necronomicon on avattu. Silti tämä ei ollut varsinaisesti pelottava, vaan loi ympärille epämukavan olon, jossa ei tiedä miten mitä pitäisi olla ja elokuva vaan hiillostaa ja vainoaa taukoamatta. Näin lopputuloksena on mukavan vanhanaikainen ja brutaali splatter, kauhuelokuva, joka ei anna rauhaa. Kestokin vain reipas puolitoistatuntia ja vaikkei tämä pärjää Raimin alkuperäiselle, niin peittoaa vuoden 2013 Evil deadin ja muutenkin erottuu nykykauhuelokuvien joukosta edukseen. Positiivinen kauhupläjäys siis.
Eikä siinä kaikki, vaan katselin myös Netflixin melko tuoreen 7-osaisen rikossarjan, Florida man, joka lisättiin kataloogiin pari viikkoa sitten. Sarja herätti jo nimellään kiinnostukseni, kun lapsuuden kaverini soittaa ja laulaa Florida man nimisessä bändissä, muttei mennä siihen, vaan sarja kertoo entisestä poliisista, joka on uhkapeli-riippuvuuden takia, jäänyt velkaa gangsteripomolle. Tuon velan kuittaamiseksi hän lähtee kotiseudulleen Floridaan etsimään gangsteripomon heilaa ja siitä muodostuu yllättäen vaarallinen aarteenmetsästys. Siinä idea lyhyesti.
Kyseessä on varsin viihdyttävä pläjäys, jonka parissa on hauskaa. En tarkoita hassutteluhauskaa vaan luvassa on paljon käänteitä ja meininki saa välillä kaoottisiakin piirteitä, niin tylsyyys ei pääse yllättämään. Vaikka tapahtumapaikkana on aurinkoinen Florida ja ote on kepeää, niin mukana on mukavasti myös tummia sävyjä ja noir-vivahteita sekä hieman Tarantino fiboja. Päähahmossakin on kivasti rosoisuutta, eikä hän ole liian puhtoinen. Muutenkin hahmogalleria on melko värikäs. Näin voinkin sanoa, että yllätyin positiivisesti kun aloin katsomaan pelkän nimen perusteella tietämättä enempää. Eihän tämä välttämättä ole kaikkien mieleen, vaan voi tuntua liian täyteen ahdatulta, sillä aina kun olisi sauma rauhoittua ja vetää happea, niin vedetäänkin hihasta uusi käänne ja tilanteen ratkeamisen sijaan, ollaankin enemmän solmussa, mutta jos se ei haittaa, niin anna mahdollisuus.
Neiti Hattara: Ajauduin Netflixiä selaillessani ja uutta nukkumasarjaa etsiessäni Kotaro Lives Alone -sarjan pariin. 10-osainen animesarja kertoo 4-vuotiaasta Kotaro Sato-nimisestä pienestä pojasta, joka muuttaa yksin asumaan vieraaseen naapurustoon. Sarja pohjautuu Mami Tsumuran kirjoittamaan ja kuvittamaan mangasarjaan.
Tää ei ollutkaan kevyt nukkumasarja. Tää oli surullisinta, mitä oon nähnyt vähään aikaan! Kyllä tää myös hymyilyttää, mutta itkettääkin. Vaikka sarjan idea on täysin absurdi, henkilöhahmojen tunnetilat ja käyttäytymismallit ovat todellisesta elämästä. Älä siis odota huikeita taistelukohtauksia, mieletöntä piirrostekniikkaa tai taikapölyä, kun alat katsomaan tätä (koska sinähän alat!), vaan katso sarja jollakin muulla, kuin silmillä.
Hevoshuutaja: AppleTv+ palveluun ilmestyi juuri yksinoikeudella toimintakomedia Ghosted. Mukana on myös jonkin verran romantiikkaa. Cole (Chris Evans) on ihan tavallinen, joskin kohtalaisen komea herrasmies joka tapaa markkinoilla kauniin Sadien (Ana de Armas). Kaksikko viettää yhdessä uskomattoman romanttisen ja mukavan illan/yön/aamun, jonka jälkeen Sadie ei jostain syystä vastaa Colen lukemattomiin viesteihin. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin ja Cole tajuaa unohtaneensa astmapiippunsa Sadien kassiin. Ja koska tietysti astmapiippu on varustettu seurantalaitteella, paikantaa Cole ihastuksena tuhansien kilometrien päähän Lontooseen. Päiviä on jo kulunut eikä nainen ole vieläkään vastannut viesteihin, joten Cole päättää matkustaa Lontooseen yllättämään Sadien, lailla kunnon stalkkerin. Lontoossa Cole päätyy kuitenkin melkoiseen kiipeliin kun hän joutuu rikollisten kidnappaamaksi. Miehen pelastaa yllättäen kiipelistä Sadie, joka kostautuu CIA:n superagentiksi. Alkaa vauhdikas seikkailu jossa on panoksena ehkä jopa miljoonien ihmisten elämä.
Aloitan elokuvan pahimmasta ongelmasta. Pääosaparin välillä ei ole minkäänlaista kemiaa. Joo, ehkä voisin uskoa että ovat ihan hyviä kavereita, mutta että ihastuneita toisiinsa? Ei ikinä. Onkin melkoinen saavutus Applelta upottaa päärooleihin oletettavasti kymmeniä miljoonia, ja lopputuloksena päähenkilöiden suhde ei toimi yhtään. Ana de Armas on toki upea ilmestys kuten aina, eikä Chris Evansinkaan tarvitse itseään millään tavalla häpeillä, mutta näiden kahden summa jää valitettavan pieneksi. Elokuvan pääpahikseksi on kiinnitetty Adrien Brody, joka vetää käytännössä saman roolin kuin aikoinaan Peaky Blindersissa, tosin tällä kertaa hieman huonommin. Pääkaksikon välinen, humoristiseksi tarkoitettu nokkela sanailu ei oikeastaan edes hymyilytä, mutta koskapa se tämäntyyppisissä elokuvissa oikeasti hauskaa olisikaan. No mitekäs se toimintapuoli sitten? No pettymyshän sekin on. Semmoista aivan perustoimintaa, jossa ei ole edes yritetty mitään uutta ja ihmeellistä. Kuten tänne asti lukeneet saattavat jo arvatakin, Ghosted ei ole kovin hyvä elokuva. Ei se myöskään mitenkään erityisen huono ole, mutta jotenkin kauttaaltaan mitäänsanomaton. Ghosted vaikuttaakin jonkinlaisen algoritmin luomalta elokuvalta, joka on tehty vain suoratoistopalvelun täytteeksi. Ehkä tämän katsomista voisi suositella jos tarkoituksena on vaikkapa viettää deitti-ilta poppareita syöden, ja elokuvan tapahtumia toisilleen kommentoiden.
Sitten vähän vanhempaa tuotanttoa. Yle Areenasta pisti silmään rikosjännäri Triple 9. Ryhmä rosmoja ryöstää pankin näyttävään tyyliin Atlantassa. Pian selviää että osa ryhmästä on itseasiassa poliiseja, ja he ovat joutuneet venäjän mafian kiristämäksi. Miehet luulevat olevansa kuivilla, mutta venäläiset vaativat suorittamaan toisenkin ryöstön. Se on kuitenkin niin riskaabeli keikka että vaatii onnistuakseen suuria uhrauksia. Samaan aikaan rehelliset poliisitkin alkavat saada juonesta kiinni ja rosmojen elintila ja aika käy vähiin.
En oikein tiedä miten tämä on aikoinaan jäänyt näkemättä, sillä näyttelijäkaarti on kohtalaisen nimekäs: Casey Affleck, Chiwetel Ejiofor, Anthony Mackie, Aaron Paul, Gal Gadot, Norman Reedus, Kate Winslet ja Woody Harrelson. Osa heistä toki tekee kohtalaisen pienen roolin, mutta on siinä silti nimekäs joukko näyttelijöitä. Triple 9 on aivan toimiva rikosjännäri, ja varsinkin loppua kohden tunnelma tiivistyy oikein mukavasti. Tunnelmaa tukemassa on varsin mainio soundtrack. Ehkä keskivaiheilla olisi ollut vähän tiivistämiseen varaa, muttei kuitenkaan mitenkään huomattavasti. Jos sinulla on tämä näkemättä niin voin kyllä suositella.
Hampuusi: Siinä kaikki ja eiku Vapun viettoon.
Satunnaistoisto 