Hampuusi: Katselin Netflixin tuoreen 10-osaisen, The Night agent, toimintatrilleri sarjan. Sarja julkaistiin Netflixissä maaliskuun toisella puoliskolla ja juonikuvaus meni näin: ”Valpas FBI-agentti valvoo hätäpuhelinta ja vastaa puheluun, joka syöksee hänet mukaan vaaralliseen salajuoneen. Siihen liittyy myyrä valkoisessa talossa”. Ajattelin, että taas joku tusina jännäri, jossa kansliapäällikkö tai varapresidentti juonii jotain presidentin päänmenoksi. Oon nähny näitä ihan liikaa, ei kiitos. Reilu viikko myöhemmin törmäsin viihdeuutiseen, jossa tämän kerrottiin nouseen yhdeksi Netflixin kaikkien aikojen katsotuimmaksi sarjaksi ja toiselle kaudelle näytetty jo vihreätä valoa. Päätin tarkastaa mielipidettäni uudestaan ja antaa sarjalle sauman.
No oliko ensivaikutelma oikeassa vai olinko liian hätäinen tuomitessani tätä heti kättelyssä? No sekä, että. Sarja on monin osin hyvin tavanomainen, eikä sitä voi syyttää omaperäisyydestä. Näyttelijätkään eivät anna aihetta ampua serpenttiiniä ilmaan, vaan se on paikoin jopa puisevaa, mutta entä sitten? Se ei nimittäin loppujen lopuksi häirinnyt minua juurikaan. Nimittäin sarjassa on hyvä semi-vanha meininki. Tämä toi jotenkin mieleen 2000-luvun toimintatrillerit esim. 24, Shield yms. Jotain samankaltaista rosoisuutta ja ryhtiä tässä oli ja sitä myöten imua. Tarina tarjoili vauhtia ja käänteitä tasaiseen tahtiin, joten puutumista ei ollut havaittavissa eikä kyllästyminen käynyt mielessäkään. Sarja pysyi siis hyvin liikkeellä ja juonittelua riittää, niin kyllä minä tykkäsin. Myönnän sen, joten anna sinäkin mahdollisuus jos lajityyppi kiinnostaa.
Katselin odottavin tunnelmin Cmoren valikoimista Aku Louhimiehen ohjaaman draamaelokuvan, Odotus, vuodelta 2021. Elokuvassa pariskunta, Elli ja Mikko, asuu lähes eristyksissä, idyllisessä saaristossa. Pariskunnan elämää saapuu Ranskasta hämmentämään, vanha ystävä, joka on miehen opiskelukaveri 15 vuoden takaa ja naisen nuoruudenrakkaus. Siinä lähtöasetelmat tähän kolmiodraamaan. Kyseessä on vaatimattoman oloinen draama saaristomaisemissa. Näyttelijöitä on periaatteesssa, vain kolme. Toki parissa tilanteessa on muitakin, mutta pääosin operoidaan pelkästään pääkolmikolla. Odotin, että elokuva on täynnä intohimoa ja ilmassa on sähköä, mutta tämä jäi yllättävänkin vaisuksi kokemukseksi. Sanoisin jopa, että elokuva oli paikoin puuduttavaakin katseltavaa. Kuvaus on kyllä kaunista ja Louhimies osaa pelata metaforin kun vieraalle ei riitä yksi lasi vettä, nimittäin selvästi vanha suola janottaa ja kun Elli poimii puusta omenan kuin Eeva ennen syntiinlankeemusta, niin luulisi jännitteen kasvavan, mutta eipä oikeastaan. Meininki on jotenkin tahmeata ja vaivaannuttavaa, eikä sitä edes yritetä piristää muuten kuin alaston kohtauksin, niin lopputulos jättää elokuvan aurinkoisesta kesäsäästä huolimatta kylmäksi ja tuntuu yhdentekevältä. Näin tämä meneekin kategoriaan, minä katsoin tämän, jotta teidän ei tarvitsisi.
Hampuusin suoratoistosäkistä löytyy vielä yksi poiminta. Nimittäin sain vielä eilen päätökseen Netflixin tuoreen 10-osaisen draamakomediasarjan, Beef. Sarjassa niin sanotusta rattiraivosta lähtee liikkeelle melkoinen vihanpito päähahmojen välille, ja aina kun ehtii luulemaan, että okei, nyt tää tilanne alkaa rauhoittumaan, niin tulee jokin käänne, josta se nappaa taas lisää kierroksia ja riita ottaa jälleen tuulta alleen. En väitä, että kyseessä olisi mikään huippusarja, mutta sen verran hauska, nokkela ja vauhdikas tämä oli, että 30-40 minuutin jaksoineen, viihdyttävää katsottavaa. Sarjan komediassa leikitellään tummilla sävyillä ja mukana on vähän yhteiskuntaluokkien eroista piikittelyä sekä aasialaisista stereotypioista vitsailua. Aina välillä jaksojen välissä mietiskelin, että olisiko tämä parempi komediaelokuvana, jossa tilanteet eskaloituisivat hengästyttävää tahtia, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että tälläinen sarjamuoto antaa myös hahmoille mahdollisuuden saada syvyyttä ja lopulta kasvaa. Samalla on helppo tarjoilla tarinaan pieniä hengähdyshetkiä. Näin lopputuloksena on pikku hauskaa ja mukavaa katsottavaa vihanpidosta, jossa Ali Wong ja Steve Yeun ovat mainioita pääosissa riitakumppaneina. Näimpä tätä voi suositella kevyiden ja viihdyttävien sarjojen ystäville. By the way tykkäsin kun sarjassa yhdellä hahmolla oli vastaajaviestinä – Soitit Paul Cho:lle. Älä ole vanha, vaan tekstaa. Olen itsekin tekstaa-tyyppiä.
Hattara: Bee and PuppyCat (Netflix)
Nyt löytyi ohjelma, josta minäkin hämmennyin. Sarja kertoo nuoresta Bee-nimisestä naisesta, joka suorittaa rahapulassa erilaisia avaruus-työkkärin antamia työtehtäviä. Mukana näissä seikkailuissa kulkee hänen taivaasta tipahtanut lemmikkinsä. Työtehtävien lisäksi sarjassa seurataan hänen ja hänen ystäviensä hieman erikoisempaa elämää.
Mä en tiedä, kenelle mä tätä suosittelisin. Ehkä tää vaatii ainakin sen, että pystyy katselemaan ohjelmaa, jossa ei ole oikein mitään logiikkaa.
En oikein vielä tiedä itsekään, et miten mä onnistuin tän löytämään, mutta onneksi löysin. Pidin tästä. Olisin halunnut katsoa tätä lisää! Surettaa, kun tämä on ohi.
Enkä muuten vieläkään tiedä, onko lemmikki kissa vai koira. Mutta ainakin se tuoksuu sypresseiltä sateen jälkeen.
Hevoshuutaja: Apple Tv:n tuore Tetris pohjautuu tositapahtumiin, ja kertoo pelialalla työskentelevän Henk Rogersin taistelusta saadakseen klassikkopelin levitysoikeudet itselleen. Homma ei neuvostoliiton aikaan ollut ihan hirvittävän helppoa, sillä neukut eivät mihinkään kapitalistisiin hupatuksiin halunneet mielellään mukaan. Lisäksi oikeuksien perässä oli Henkin lisäksi pari muutakin tahoa, joten Moskovassa piti vierailla puhumassa kivoja, jopa henkensä uhalla.
Kun aikoinaan kuulin eka kerran Tetriksestä tehtävästä elokuvasta, en oikein tiennyt miten aiheesta voisi saada kiinnostavan elokuvan. Mutta kun elokuvan pääosassa onkin pelin sijasta vauhdikas tarina pelin oikeuksista, niin aivan hyvähän tämä oli. Apple Tv:n minisarjassa Black Bird viimeksi vakuuttanut Taron Egerton tekee mainion roolityön aikaa ja viheliäisiä kilpakumppaneita vastaan juoksevana Henk Rogersina. Muista rooleista parhaiten mieleen jäi Tetriksen keksijää esittänyt Nikita Efremov. Toisaalta taas brittiläisen pelifirman pomoa esittänyt hahmo oli vedetty aivan överiksi, ja olisikin sopinut paremmin johonkin komediaan. Vaikka aika kevyt tämäkin oli yleisilmeeltään, mikään piinkova trilleri ei ole kyseessä, vaikka jännittäviä tapahtumia riittääkiin. Jopa takaa-ajo Moskovan keskustan läpi! Välillä tyylikeinona käytetään 8-bittistä grafiikkaa, joka oli siinä rajoilla että oliko sitä jopa liikaa. 80-luvun neuvostoliitto oli aivan hienosti toteutettu. Tetris on katsomisen arvoinen elokuva, joka kuitenkaan ei missään nimessä jää kovin pitkäksi aikaa mieleen.
Netflistä taas löysin 2021 julkaistun kauhujännärin The Deep House. Pariskunta Ben ja Tina ovat tubettajia jotka kuvaavat yleisölleen videoita hylätyistä paikoista. Kanava kaipaisi kuitenkin lisää katsojia, joten pariskunta suuntaa Ranskaan, jossa pitäisi olla järven peittämä kaupunki. Paikka on kuitenkin hirveä turistirysä, joten mitään ainutlaatuista kontenttia ei ole sieltä luvassa. Paikallinen herrasmies Pierre kertoo kuitenkin toisesta spotista jossa on myös talo järven pohjassa, ja siitä eivät turistit tiedä mitään. Ben ja Tina lähtevät Pierren mukaan ja mestoille päästäänkiin. Talo ei kuitenkaan ole välttämättä ihan asumaton ja pelottavia juttuja alkaa tapahtua.
Deep House on maltillisen tunnin ja parikyt minsaa pitkä, joten olikin outoa että alussa meni ainakin se 20min ennenkuin mitään varsinaisesti alkoi tapahtumaan. Mutta päästiinhän sinne vedenalaiseen kummitustaloon lopulta. Paikoin ahtaassa ja pimeässä talossa sukeltelu olikin kohtalaisen ahdistavaa katsottavaa, mutta jännitys loppui aina sillä hetkellä kun Ben avasi suunsa. Uskomattoman rasittava roolihahmo, joka ei tyttöystävänsä pyynnöistä huolimatta suostu poistumaan paikasta joka selvästikään ei ole heille turvallinen. Muutenkin pariskunnan dialogi oli aivankuin jostain videopelistä, en tiedä oliko heidän tarkoitus siis selostaa tapahtumia tubekanavalleen vai mitä, mutta aivan kaikki toteamukset tulivat ulos vahvasti alleviivattuina, siten että katsojalle ei varmasti jää epäselväksi mitä nyt tapahtuu. Nämä kaksi asiaa pilasivat elokuvan kyllä aivan täydellisesti, enkä lopulta enää välittänyt yhtään mitä päähenkilöille tapahtuu. Elokuvan loppu oli jokseenkin pettymys vaikken siltä mitään odottanutkaan. Aika vähän olen nähnyt kauhuleffoja jotka tapahtuvat veden alla, joten aivan hyvä idea tässä oli sentään. Toteutus vain oli jokseenkin onneton. En voi suositella.
Hampuusi: Tässäpä taas kaikki tältä erää. Ei muutakuin aurinkoisia kevätkelejä.
Satunnaistoisto 