Hevoshuutaja: Morjens. Tässä onki jonku verran vettä virrannut Kemijoessa sen jälkeen kun meikä tänne viimeksi kirjotteli. Kesällä oli niin runsaasti ohjelmaa ettei siinä oikein ehtinyt mitään kirjoittelua ajattelemaan. Muutenkin vähän jotenkin ollut aiheet kadoksissa. Huippusuosittu ”Ruokaa Ruotsiksi” – juttusarjakin jäi melkein lähtötelineisiinsä, sekä Hattaran että meikäläisen kiireistä johtuen. Tai no Hattara on käsittääkseni edelleenkin jatkanut ruoanlaittoa toisella kotimaisella, mutta itselläni jäänyt vähemmälle. Eikä näillä sähkönhinnoilla enää ruokaa voi oikein laittaakaan, puhumattakaan ruuan hinnasta. Hampuusi pyöritteli jossain vaiheessa ajatusta ruokasarjasta jossa ruokaa valmistettaisiin pelkästään mikron avulla, koska se syö vähiten sähköä. Katsotaan eteneekö asia ikinä ajatusta pidemmälle.
Tuossa pari viikkoa sitten kuitenkin juteltiin Hampuusin kanssa tuopposen äärellä että oishan se hyvä jotain sisältöä tänne saada. Nimestään huolimatta tämä sarja ei kuitenkaan ole retrospektiivi menneisiin kesälomiin, vaan katsaus viikon aikana kulutettuun viihteeseen. Lähinnä elokuviin ja sarjoihin kun niitähän meillä kuluu. Itse toki myös pelailen, ja kyllähän nekin viihteestä menee. Hampuusi on kova lukemaan. Ja keikoillakin tulee käytyä. Jospa tästä saataisiin taas kirjoitushanat auki. Jännä nähdä miten käy.
Hampuusi: Joo. Tämä palsta oikeastaan vastaa siihen mitä minulta monesti kysellään. Eli onko mitään hyvää uutta sarjaa ja elokuvaa? Toki tämä kertoo paljon muustakin, mutta annetaan ajan näyttää mistä kaikesta. Mitä tulee suoratoistoon, niin minulla on nyt ainakin käynnissä viikottaisista sarjoista House of dragon. Siinä on samaa tunnelmaa, kuin Game of thronesissa, mutta siitä puuttuu Tyrion, eikä Rhaenyra ole Daenerysin veroinen Lohikäärmemimmi. Sitten tietysti The Lord of the rings: Rings of power sarja. Siinä Keskimaa vei minut heti mukanaan ja nuori Galadriel on melkoinen sähikäinen, mutta koko touhu epäilyttää, kun tarina ei pohjaa mihinkään Tolkienin tarinaan, vaan on sepitetty kokonaan uusi tarina. Niin ja mainitaan kolmantena uusi Star wars sarja Andor. Kyseessä on esiosa Rogue one elokuvalle, eli vähän synkempää Star wars meininkiä mikä sopii minulle, mutta sarja on lähtenyt vähän hitaasti käyntiin. Ainakin näihin sarjoihin todennäköisesti palaan tällä palstalla, sitten aikanaan kun niiden kaudet saadaan päätökseen. Näin niinkuin esimerkkinä, mutta kaikenlaista on luvassa, niin hyvässä kuin pahassakin. Jos vaan hyppäätte kyytiin.
Hevoshuutaja: Itsellä on vielä noi pari larppaussarjaa korkkaamatta, kuten myös Andor. Ainoa sarja mitä olen seurannut viikottain, on Hbolla aina maanantaisin uuden jakson saanut City on a Hill. Sarjan kolmas kausi tuli päätökseensä tällä viikolla, joten nyt ei ole sitäkään. Ehkä pitää joku uusi etsiä tilalle. Tää sarjahan siis sijoittuu 90-luvun alun Bostoniin, jossa Kevin Bacon näyttelee FBI-agenttia, jonka päivät koostuvat lähinnä rööki suussa eri virastoissa juoksemisesta ja kaikenlaisia lehmänkauppoja hieroessa. Saattaa siinä sivussa muitakin päihteitä hieman kulua. Tää on ollu kyllä ihan ok sarja, mutta joidenkin sivuhenkilöiden hommat ei kiinnosta oikeastaan yhtään, parempi olisi kun keskityttäisiin vain kunnolla sarjan päähahmoon. Voin kuitenkin varovaisesti suositella jos on tämä näkemättä.
Hampuusi: Katselin viime viikolla This is going to hurt -sarjan HBO Maxilta, jota suosittelit minulle muistaakseni jo viime keväänä. Kyseessähän on 7-osainen draamasarja, joka kertoo synnytysosaston lääkäristä, Adam Kay:stä, julkisella sektorilla ja sen maailman kiireellisyydestä. Sarja pohjaa nyt jo alaa vaihtaneen, oikean Adam Kayn omaelämänkerralliseen kirjaan. Pääosassa on Ben Whishaw, joka on ainakin minulle paremmin tuttu Q:na, Daniel Craigin Bondeista.
Sarja esittelee sairaalamaailman, jossa on jatkuva kiire, karmeat työolosuhteet ja virheitä tapahtuu väkisinkin. Sarja on tavallaan ajankohtainen täällä meilläkin, kun hoitajat ovat olleet sortumassa työtaakkansa alle. Sarjan vakavaa aihetta ja teemoja kevennetään peri brittiläisellä mustalla ja rutikuivalla huumorilla ja päähenkilö on itsekin melko sarkastinen tapaus. Suosittelen tätä brittidraaman ystäville ja eräs ystäväni kehui, että alkuperäiskirjakin on hyvä, jos joku mieluummin lukee.
Hevoshuutaja: Meikä katteli tossa myös 3 jaksoa Netflixin uudesta Dahmer-sarjasta, joka luonnollisesti kertoo sarjamurhaaja Jeffrey Dahmerista. Pääosan esittäjä vetää kyllä huikean roolin, mutta muuten en ole vielä ihan vakuuttunut. 10 jaksoa aiheesta tuntuu aika paljolta, eikä vauhti olekaan hirmuinen ollut. Netflixin omat tuotannot, varsinkin dokumenttisarjat, ovat minusta liian usein liian pitkiä.
Hampuusi: Olen samaa mieltä. Netflix venyttää true crime sarjojaan monesti ihan suotta. Katselin muuten pari viikkoa sitten Disney+:lta 6-osaisen minisarjan, nimeltä Pistol. Se kertoi punkin suurimman vaikuttajan Sex pistols yhtyeen tarinan. Toki kun kyseessä on Disneyn sarja, niin rosoisen bändin tarinaa on vähän siloteltu ja romantisoitu. Ei sillä, että tuntisin bändin tarinan läpikotaisin, mutta sen perusteella mitä tiedän, niin kaikki on vähän kiiltävämpää ja puhtoisempaa.
Siitä huolimatta koko paketin ohjannut Danny Boyle on saanut sarjaan hyvää imua ja meininki on punk ja sopivan sekava, jotta tarina ei kuitenkaan vesity. Sarja pohjaa yhtyeen kitaristin Steve Jonesin elämänkertaan ja hän onkin tarinan sympaattisin hahmo ja oikeastaan myös päähahmo. Toinen minun sympatiat saanut hahmo oli The Pretenders yhtyeen perustanut Chrissie Hynde, joka olisi halunnut Sex pistolssiin ja oli Steve Jonesille tärkeä henkilö, pitäen tätä rikkinäistä ihmistä monen tilanteen tullen kasassa. Jos Sex pistols tai musiikkitarinat kiinnostaa, niin tämän parissa viihtyy tai ainakin minä viihdyin.
Hevoshuutaja: Leffoja on kyllä tullut katsottua heikosti, mutta katsoin tällä viikolla Last Night in Soho – nimisen trillerintapaisen. Nuori nainen muuttaa Lontooseen opiskelemaan ja yhtäkkiä hän alkaa öisin elämään 60-lukua toisen naisen ruumissa. Alkuun on kivaa mutta sitten hommat menee vähän synkäksi. Valinta osui tän kohdalle lähinnä pääosakaksikon takia, päärooleissa nähdään Thomasin McKenzie sekä Anya Taylor-Joy. Ja vetiväthän he hyvät suoritukset, mutta muuten tämä jätti vähän kylmäksi. Varsinkin loppu oli jopa huono, ja osa sivurooleista oli ihan väärässä leffassa. Ihan hienon näköinen tämä oli paikoin, mutta siitäkin meni osa hukkaan kun uusi SkyShowtime – palvelu ei sisällä 4K tai HDR-tavaraa lainkaan. Harmi.
Hampuusi: Minä katselin ton leffan kans joskus keväällä. Odotukset oli korkealla, sillä olen pitänyt ohjaaja Edgar Wrightin aikaisemmista elokuvista. Ja olihan se kyllä melko värikäs ja räiskyvä sekä tyylikkäästi kuvattu paketti, johon saatiin paikoin ladattua hyvää ahdistusta. Niin ja soundtrack vei mukanaan, mutta parin tunnin kestossaan, kun lopussa kauhuelementit alkavat toistamaan itseään ja samalla menettämään tehoaan, niin jää aika valju fiilis. Pakko kuitenkin mainita, että vanhan näyttelijäkaartin Terence Stamp tekee mukavan creepyn roolin sivuosassa hopea hiuksisena miehenä.
Ei varsinaisesti liity tähän, mutta nostan kyllä ensviikolla esiin yhden jännittävä dekkari-kirjasarjan tällä palstalla. Kunhan saan viikonloppuna paketoitua viimeisen osan siitä.
Hevoshuutaja: Mullakin ois se meän lukuryhmän kirja tuossa pöydällä, mutta ei nyt ole saanut aikaiseksi. Sen sijaan aloitin Death Stranding – nimisen pelin PC:llä. Pelihän on julkaistu jo 2019, mutta tuli tuossa vasta pelattavaksi Game Passiin niin päätin ottaa kokeiluun. Ennakkoon tiesin oikeastaan vain että jonkinlainen kävelysimulaattori on kyseessä, ja että läheskään kaikki eivät tästä tykkää. No pelasin nyt prologin verran, ja se oli kyllä kovaa kamaa. Maailmassa on tapahtunut jotain ikävää ja vesisade on pahasta. Jotain näkymättömiä pahiksia myös kulkee, ainakin vesisateella. Pelaaja ohjastaa Sam Porter nimistä freelance-postikuskia, jolla on jotain yliluonnollisia kykyjä vissiin. Tuotantoarvot tässä on ainakin kohdillaan, peli on helvetin hienon näköinen, ja pelin päärooleissa nähdään Norman Reedus, Léa Seydoux ja Mads Mikkelsen. Melko elokuvamainen olikin meininki prologissa, itse ei tarvinnut ensimmäisen tunnin aikana hirveästi mitään tehdä, mutta eiköhän sitä postia pääse kohta jakamaan.
Hampuusi: Meikä ei noista peleistä tiedä kyllä mitään. Mietiskelin tässä, että mitä kaikkea tässä konseptissa voidaan käsitellä? Musiikkia ja keikkoja ainakin. Oikeastaan mehän itse päätetään omat säännöt, niin voidaan ympätä tämän otsikon alle mitä ikinä halutaan.
Hevoshuutaja: Nythän meillä ois viikonloppuna taas Saran keikka, tällä kertaa Loosessa. Siinä on kyllä semmonen livebändi joka ei petä koskaan. Ja Loosekin on hyvä ja intiimi keikkamesta. Taitaa olla loppuunmyytykin. Mietin tuossa myös aiemmin että josko olis Robbie Williamsin ensi kevään keikalle ostanut lipun. En ole juurikaan Robbien tuotantoa kuluttanut, mutta show voisi olla kova nähdä. Ostohousuja on toistaiseksi pitänyt kaapissa lippujen hinnat. Permanto 149€, pääkatsomoon istumapaikka 189€. Ihan vitun ihanan kallista. Halvinkin lippu oli satasen, ja sillä ilmeisesti pääsee Nokia Areenan vierasjoukkueen pukukoppiin seuraamaan showta.
Hampuusi: Nostetaampa ensviikolla toi Saran keikka tapetille, kun ollaan kerta molemmat sinne menossa. Entä pitäiskö meidän ottaa radioyhteys Neiti Hattaraan? Tiedä vaikka hänelläkin olisi antaa oma panoksensa uudelle viihdepalstallamme.
Hattara: No mutta täällähän minä! Mä katsoin Centaurworldin viimein loppuun. Sarja kertoo, no sillä ei ole mitään väliä, sillä kaikki muu on juonta tärkeämpää! Sarjasta on ilmestynyt kaksi kautta, joista ensimmäinen oli täydellisen ihastuttava. Toisen kauden voi huoletta skippaa. Suosittelen kaikille tätä sarjaa. Ystäväni 9-vuotias lapsi tosin sanoi tämän olevan hänellekin liikaa, mutta en varsinaisesti ymmärrä, mitä hän tarkoittaa. Sarja on syvällinen ja voi auttaa jokaista käsittelemään turvallisesti omia traumojaan (mm. kleptomania, läheisriippuvuus ja hylkäämisen pelko). Ja mikä parasta, voit laulaa sarjan mukana! First Aid Kitin mimmit ovat olleet ääninäyttelijöinä sarjan englannin (ja ruotsin) kielisissä versioissa, jes! Mikäli harmaa elämäsi kaipaa siis värejä, niin tässä, ole hyvä.
Hevoshuutaja: Katsoin joskus vissiin pari jaksoa mutta oli kyllä meikäläiselle vähän liikaa. Tarvii varmaan kaveriksi viinipullon tai pari.
Hampuusi: Minulle riitti se lyhyt esittelyvideo, joka lähti pyörimään etsiesssäni tätä Kentauri-sarjaa Netflixistä ja totesin muutamassa sekunnissa, että palaan tämän sarjan pariin siinä vaiheessa kun aloitan kovien huumeiden käyttämisen. Tosin minun suusta kuuleekin useammin, että luojan kiitos arki on harmaata, kuin että kaipaisin enemmän värejä, mutta eiköhän tämä ollut tässä tältä erää. Kertokaa palautetta, että miltä tällainen konsepti kuulostaa ja palataan astialle taas ensiviikolla. Take care now and bye bye then!
Satunnaistoisto 