”Huomenta humalaiset, yhden yön satumaiset, tulenarat tuliaiset, taas päivä risuaitaan paistaa”, kuten Viikate laulaa. Se on vappu taas. Huh huh nimittäin! Tai no ei tämä vappu ole mitenkään spektaakkeli, eikä sillälailla mikään mestariteos ole, vaan lähinnä semmonen ikämiehen pikku hassuttelu. Kunhan poksautan pullon auki, kaadan lasiin ja katson mitä tapahtuu. Vuosien saatossa on tullut kuitenkin vietettyä semmosia vappuja, ettei niistä kaikki kestä päivänvaloa vieläkään. Siellä on saatettu nuorempana käydä vapun aikana läpi semmosia draamankaaria, että matemaatikot laskee vieläkin sen kaaren kaarevuutta ja sädettä. Joten ei mennä niihin. Siellä on ollut sen verran tuulisia vappuja. Täällä Tiksissä vappu alkoi näkymään minulle vasta tiistaina ja silloinkin vasta illalla töistä päästessä, kun bussissa oli humalaisia nuoria. Oulussa olin tottunut, että teekkarit aloittavat viettämään vappua jo edellisenä viikonloppuna. Teekkarit on kyllä kovia sälliä. Ei ole meikä munkista siihen ralliin. Unohtamatta perinteistä Teekkaritorvien keikkaa. Oulusta tulikin mieleen, että siellä olisi ollut hyvän ystäväni keikka tänään, vappu matinea, etten sanoisi. Täällä Tikkurilassa sen sijaan oli päivällä vappumarkkinat. Se oli mulle ihan uutta vappuna. Toisaalta Vantaa on muutenki hyvin erilainen kaupunki, kuin mihin oon tottunut. Tai ei oikeastaan, mutta hyvinkin erilainen kuin Oulu.
Nimittäin Vantaa on kuin pääkaupunkiseudun Kemi. Oon seurannut tätä meininkiä tässä ja onhan täällä välillä melkoista elämää. Milloin joku oksentaa kapakin lattialle tai päättää kuivata käsiään pyyhkien jonku toisen hiuksiin, kuten omassa nuoruudessani Kemin Hullussa pohjolassakin saattoi nähdä. Tämähän kertoo varmaan enemmän mun nuoruudesta kuin nyky Kemistä. En tiedä. Jokatapauksessa täällä on hauskaa seurata miten välillä joku päättää kiusata karaokeväkeä ja valitsee jotain Stam1naa tasaisin väliajoin, jolloin paikka tyhjenee yhden biisin ajaksi, kunnes tulee vuoroon taas joku Janne Hurmeen Kirjeen kans ja saa perinteisen karaokekansan innostumaan. Sitten toki tulee aina välillä se makee mimmiporukka, joka vetää Popedan Ukkometson ja räjäyttää pankin. Paljon on sivusta seuraavalle draamaa, jota ei Oulussa ollut. Toki on sitä niin sanottua normaaliakin porukkaa ja sellaista, jonka kanssa mukava vaihtaa ajatuksia, kun sille päälle sattuu, mutta erilaisten ihmisten ja illanvieton vauhdin spektri on laajempi, vaikkei Oulukaan mikään pikku kylä ole. Ja hyvin minä uin ja viihdyn siellä seassa, aiheuttamatta turhaa pahaa. Edes sekopäänä sähköpotkulaudoilla kaahailevalle nuorisolle, vaikka tekisikin mieli huutaa vittua, mutta mennään eteenpäin ja otan hörpyn.
Opiskelijathan ovat omineet Vapun ja se onkin nykyään enemmän opiskelijajuhla. Tästä teekkarivappu on ollut se näkyvin esimerkki. Minulta luvut jäi kesken aikanaan, mutta olen ollut mukana monenlaisessa hässäkässä. Nyt kun miettii, niin jos haluais vetää vapun ihan Full HD, eikä lähde Leville tai muualle tunturiin möyrimään, niin suosittelen lainaamaan joltain vanhalta opiskelijalta haalareita. Silloin kukaan ei paheksu, vaikka ulvoisi kolmen sepän patsaalla muna kädessä. Ihmiset vaan naureskelisi, että ompa nuo opiskelijat hassuja, mutta jos saman tekee pikku takissa, niin sitä paheksunnan määrää ei voi mitata perinteisillä mittayksiköillä. Mitä tulee nykyopiskeluun, niin etäopiskelu on lisääntynyt hirveästi ja räjähti käsiin koronan myötä. Sen takia toivottavasti en enää itse joudu koulunpenkille. Nimittäin olen sellainen opiskelija, että tarvin valvontaa ja perseelle potkimista. Sittenkin ilman viime hetkeä, en saisi mitään tehtyä. Luen kyllä paljon, mutta se on eriasia. Olen aina ollut parempi auttamaan muita kouluhommissa kuin tekemään omia, tai ehkä minulla on ollut väärät kannustimet. Tämä on hyvä pohdinnan aihe, johon ei ole nyt tarjolla vastausta.
Opiskelusta on hyvä siirtyä työelämään ja alunperinhan vappu on ollut työväen juhla. Vappumarssi ja työnväen lauluja, siitä miten Ohrana surmasi toveri Viljasen. Itsekin kavereiden kanssa suorittanut vappumarssin jonku kerran. Tosin se on ollut jonkun luota kapakkiin ja pilke silmäkulmassa, mutta kai se lasketaan. Toista se on kuitenkin nykypäivänä. Eikä oikeastaan ole edes ihme, että opiskelijat ovat vieneet vapun työväeltä. Kun lukee lehtiä, niin miten työväestä edes olisi juhlimaan vappua nykypäivänä. Lehdissä kirjoitetaan miten julkisella puolella työntekijät kärsivät matalasta palkkauksesta ja se luonnollisesti tuo haasteita ja stressiä. Eikä media aina piirrä ruusuista kuvaa yksityisen sektorin puoleltakaan, sillä siellä työntekijät ovat henkisesti niin rikki, että vetävät mieliala- ja nukahtamislääkkeitä selvitäkseen arjesta. On sitten niitäkin jotka eivät kärsi edellä mainituista, he ovat muuten vaan alkoholisoituneet, mutta siitä on karnevaalihenki kaukana. Toki kärjistin tahallani, mutta tuohon sävyyn saa lukea paljon juttuja. On kirjoitettu miten masennus on uusi kansantauti ja olemme olleet iät ja ajat itsemurhatilastojen kärkimaita. Sitä vasten peilatakseni on aina vaikea ottaa vastaan uutinen miten olemme maailman onnellisin kansa, mutta siinä käytettävillä mittareilla se varmasti pitää paikkansa. Mittareina on käsittääkseni ainakin bruttokansantuote, tasa-arvo, kulttuuri ja hallinto. Varmaan myös ilmainen opiskelu, terveydenhuolto ja niin edelleen. Noilla mittareilla olemme varmasti kärkimaita. Menipä tämä niin vakavaksi, että siirrytään taas eteenpäin hörpyn kautta.
Opiskelun ja työelämän jälkeen on loogista siirtyä eläkkeelle. Vappuna demareilla on tapana luvata eläkeläisille vaikka mitä. Viimeksi se oli vappusatanen, joka jäi saamatta, kuten muutkin lupaukset. Sen sijaan eläkeikää siirretään jatkuvasti eteenpäin. Olenkin vakuuttunut, etten itse edes näe eläkeikää. Toki ihmisten elinikä on kasvanut ja lääkärit huolehtii, että yhä useampi kuolee vanhuuteen ja on mukava kuulla tarinoita miten ihmiset pääsevät hyväkuntoisinakin eläkkeelle. Minä lähestyn nyt kuitenkin aihetta vähän erinäkökulmasta ja tuon tähän fiktiivisen ulottuvuuden, jotta tämäkin ei menisi liian vakavaksi. Joidenkin sarjakuvien mukaanhan Batmanin kipuilu kolmen persoonansa kanssa on johtanut siihen, että hän viettää itsekin eläkepäiviään Arkhamin mielisairaalassa, johon on useammankin pahiksen toimittanut. Kolmella persoonalla tarkoitan tietysti, että yksi niistä on hänen todellinen persoonaansa, joka on vanhempiensa traagisen kuoleman traumatisoima Bruce Wayne. Toinen on hänen julkinen persoonansa, miljardööri ja playboy Bruce Wayne. Sitten on vielä kolmantena itse lepakkomies, synkistelevä ja pakkomielteinen sosiopaatti, joka hoitaa pahiksia pois Gothamin kaduilta. Ei mikään mukava eläkeläiskertomus se, mutta entäs vaikkapa Mustanaamio? En tiedä. Siitä en ole lukenut mitään. Viettääköhän Mustanaamio antoisia eläkepäiviään Bengalin viidakossa juoden Pina coladoja? Vai onkohan Vaeltava aave joutunut kanittamaan sormuksensa rahapulassa? Onko ikä tuonut keskivartaloon oman lisänsä? Samalla siniset trikoot alushousujen alla ovat käyneet pieneksi ja kulkee nykyään collegehousuissa? Vieläkö uskollinen vuoristosusi Devil on voimissaan vai onko jouduttu lopettamaan? Riittääkö Mustanaamion eläke elämiseen? Vai onko joutunut muuttamaan Kouvolaan ja hakee lisäansioita pieneen eläkkeeseensä toimimalla Ravintola Seipään narikassa? Muistatteko kun vielä vähän aikaa sitten kirjoitin, ettei tämäkin menisi liian vakavaksi? Nyt kysyn itseltäni, että miten meni noin niinkuin omasta mielestäni. Ei kovin hyvin, mutta toivottavasti Mustanaamio viettelee antoisia eläkepäiviä Bengalissa eikä ole muuttanut kaupunkiin, jossa konjakki vaihtuu jallukolaan.
Eläkkeen jälkeen olisi luontevaa siirtyä kuolemaan, muttei mennä siihen enää. Todetaan vaan, että kuolemalla on tapana painottua elämän loppupuolelle. Minun olisi selvästi pitänyt juoda pari lasillista alle, ennenkuin aloin näpyttelemään, kun jäi sellainen fiilis, että se hyväntuulisuus mikä oli tätä aloittaessa, niin katosi hyvinkin pian. Nimittäin kun kävin markkinoilla lettukahaveilla ja kiertelin niin oli mukava päivä. Sen jälkeen tulin kämpille, kävin suihkussa, sihautin oluen ja kävin vielä uudestaan markkinoilla, mutta nyt syömässä lohilautasen, auringon paistaessa. Julistin jo kesän alkavan, mutta sitten aurinko meni pilveen ja alkoi tuulemaan. Tuli holotna ja näin palasin kämpille ja aloin kirjoittamaan tätä. Ehkä se kylmyys myös alkoi painamaan mieltä alas, vaan äläpä mitään. Kaadan kohta toisen lasillisen ja kohottelemaan mieltäni uudestaan. Lähden myös illan päälle pyörähtämään kylän pinnassa, niin näen minkälaista vappumeininkiä täällä on auringon laskettua ja värivalojen sytyttyä. Sitä ennen kerrottakoon, että runoja ois julkaistavaksi useampikin, joten jos vain saisin aikaiseksi, niin Kaiho Kullervo nimen alle kirjoitettua lyriikkaa olisi jossain vaiheessa luvassa taas kokoelman verran. Leffajulkaisuja varmaan tulee kans jatkossakin. Näiden Hajatelmien kans en uskalla lupailla mitään. Katsotaan. Jokatapauksessa kesä on nurkan takana ja kalenteri puukattu täyteen kaikkea kivaa, joten vaikka tämän kertainen teksti karkasi turhankin vakavaksi, niin minä nautiskelen elämästä. Siitäkin huolimatta, että olen taipuvainen pohtimaan vakavia. Nähdään ja nautiskellaan yhdessä. Nyt otan uuden lasillisen ja pistän Herra Ylppöä soimaan. C’est la vie. Adios. Good riddance. Rock, rauha ja rakkaus.
Satunnaistoisto 