Kävin eilen katsomassa tuoreen kotimaisen kauhuelokuvan, Pahanhautoja, jonka on ohjannut Hanna Bergholm. Elokuvassa ulospäin onnellista ja täydellistä perhe-elämää elävän perheen tytär, joka yrittää miellyttää vaativaa äitiään, löytää oudon linnun munan, jota alkaa hautomaan salassa ja munasta kuoriutuu jotain pelottavaa. Siinä lähtöasetelmat kauhutarinalle.
Kotimainen kauhuelokuva ei ole antanut oikeastaan koskaan aihetta ampua serpenttiiniä ilmaan. En ainakaan nyt samantien keksi yhtään. Joskus kauan sitten telkkarista tuli joku kotimainen, ehkä tv-leffa, josta muistan vain, sen verran, että naispuolisella uhrilla oli kirkkaan punainen mekko ja hän talutti polkupyöräänsä yöllä pienellä kylätiellä ennenkuin koki surmansa. Se oli silloin viime vuosituhannella pelottava leffa. Nimeä tai muutakaan en siitä muista. Sauna lienee paras kotimainen yritelmä tältä vuosituhannelta. Siinä oli omat ongelmansa, mutta paikoin saatiin aikaan vahvaa tunnelmaa.
Jokatapauksessa Pahanhautoja oli herättänyt mielenkiintoni, sillä elokuva oli kerännyt hyviä arvioita ja just tarkastettuani myyty jo yli 40 maahan, joten kansainvälistä kiinnostustakin elokuvalla on ollut poikkeuksellisen paljon. Joten kun sain vanhalta Keminmaalaiselta kaverilta hänen voittamansa liput elokuvaan, niin ei tarvinnut miettiä kahta kertaa näytökseen lähtemistä.
Pahanhautoja on yllättävän valoisa niin kauhuelokuvaksi, kuin kotimaiseksi elokuvaksi yleensäkin. Iso osa tapahtumista tapahtuu päivänvalossa. Ja alkuun ajattelinkin, ettei tämä kyllä ainakaan pelottava kauhuleffa ole, mutta kyllä se tunnelma alkoi tiivistymään loppua kohden ja muuttumaan piinaavammaksi. Pakko myöntää, että mukana oli pari aidostikin hyytävää kohtausta. Itse hirviö näyttää alkuun, joltain mikä voisi hyvinkin olla Tim Burtonin elokuvasta, ja sen kehityskaari aina elokuvan loppuun asti on mielenkiintoinen ja hyvin rakennettu. Muna ja siitä kuoriutuva hirviö voidaankin nähdä metaforana tyttären pahalle ololle, joka on kasvanut hänen sisällään ja nyt konkretisoituu ja ottaa fyysisen olomuodon. Elokuvassa oli paljon hyviä juttuja ja siitä haluaisi pitää enemmänkin, mutta jotenkin se ’kiiltokuvaperhe/some-vai-mikä-lifestyleblogisatiiri’-touhu tuntui välillä ns.päälle liimatulta.
Lopputulos on kuitenkin kotimaiseksi kauhuksi poikkeuksellisen hyvä ja varmaankin paras sellainen. Tosin kuten aikaisemmin jo kerroin, että se ei välttämättä paljoa vaadi, kun taso ei antanut aihetta riemun kiljahduksiin, eikä tämäkään ole ongelmaton. Jokatapauksessa sen verran hyvä, että voin suositella Pahanhautojan tarkastamista kauhuelokuvan ystäville. Eivät välttämättä pety.
Apropoo animatronic-nukke, jota käytetään välillä esittämään hirviötä, on luonut Gustav Hoegen tiiminsä kanssa. Hän on alansa huippuosaaja ja työskennellyt muun muassa Jurassic World ja Tähtien sota saagassa. Hirviön kehittyessä ei enää käytetä nukkea, vaan näyttelijän maskeeraamisessa on vastannut kaksinkertainen Oscar-ehdokas Conor O’Sullivan, joka on vastannut muun muassa Jokerin meikkaamisesta Dark knight elokuvassa. Hän on ollut mukana myös mm. Game of thrones -sarjassa.
Satunnaistoisto 