On perjantai ja kello lyö kaksi. Työt tehty ja Fazerin portti jää taakse, valo täyttää harmaan elämäni ja kaunis kevät päivä edessä. Aurinko keinuu taivaalla, mutta tunnen itseni liian vanha ja aivan liian väsyneeksi tanssiakseni sen tahtiin boleroa tai cha cha cha:ta. Olen herännyt jo neljältä, siltikin elämä yrittää vääntää suuta hymyn kaltaiseen irvistykseen. Piiloudun samalla aurinkolasien taakse. Pistän asuntoni oven kiinni selkäni takana, rojahdan sohvalle ja kuulen miten naapurissa soi Båten Anna ja ilo on ylimmillään. Mietin – ’Antakaa nyt vittu vanhalle vihaiselle sedälle armoa’, ja laitan Topi Sorsakoskea soimaan. Siinä Surun kitaraa, Tuopin jälkiä ja muita Topin alakuloisia klassikoita kuunnellessa yritän kokkailla, vaikka naapurin basson jytke ja naurunremakat sotkevatkin seesteistä, mutta surumielistä tunnelmaa, jota yritän viritellä ympärilleni. Onnistun tekemään Elovenan kaurajauhiksesta varsin onnistuneen pastakastikkeen, rakettispagetille. Pilkoin sekaan paprikat, tomaatit, jalopenot ja kaikki helvetit, paitsi sipuleita. Ne loistivat poissaolollaan, kuten aina. Hyvin syötyäni päätän antautua ja tartun keskiviikkona ostamaani Wanderlust viiniin. Siinä kiehtoi nimen lisäksi se, että etiketissä luki sekä riesling, että chardonnay. En tiedä itsekään miksi? Minua selvästi kiehtovat hämmentävät asiat. Saamatta vastausta kysymykseeni pyörittelen viiniä suussani ja totean lakonisesti itsekseni, että voisi olla kuivempaakin, mutta on tässä hieman ryhtiä, joten kyllähän tämän kurlaa. Seurustelu viininä tämä toimii, myös omassa seurassa ja voidaan nauttia musiikin kanssa. Kun Sorsakosken Viimeiseen korttiin biisi lähtee soimaan huomaan askeleeni olevan keveämpi, elämän ilo oli huomaamatta hiipinyt seuraani ja tajusin maistelevani jo kolmatta lasillista. Katson kelloa ja se lähentelee kuutta. Muistan, että Kärpillä on tänään peli HIFK:iä vastaan. Olihan siitä haasteltu puolin ja toisin työkaverin kanssa, joka oli menossa Nordikselle sitä katselemaan ja samalla juomaan 8€:n tuoppeja. Vilkaisen peiliiin ja olen näkevinäni pilkettä silmä kulmassa. Ymmärrän vihjeen ja hyökkään suihkuun. Sieltä tullessani pistän suihketta kainaloon ja alan katselemaan ruutupaitaa kaapista. Nimittäin rokki ja sportti baari Old story:han tuossa naapurissa näyttää matsin. Se on nyt place to be. Sitä ennen kaadan vielä lasillisen Wanderlustia ja alan pistämään hiuksia minttiin. Lähtöbiisinä on ’Olet kaikki’ ja jätän asunnon sekä Sorsakosken taakseni.
Saavun Old storyyn vuoden 2015 Kärppäkaulahuivi kaulallani, kuin lei, ja huudahdan valkeaa kevättä. Tilaan tiskiltä tuopin pilsneriä ja alan katselemaan istumapaikkaa itselleni matsia varten. Huomaan, että Aristoteles on paikalla ja istuu yksin pöydässä. Aristoteleshän asuu nykyään Hakunilassa ja hän on ollut Kärppäfani jo seuran perustamisesta asti. Se alkuperäinen etä-kärppä siis. Liityn seuraan ja kysyn, että mikäs filosofin on tuonut Tiksiin. Saan kuulla, ettei hänen Hakunilan kantakapakkinsa, Viva Maria, vieläkään näytä lätkää ja kun tiesi, että Old storyssä näkyy kaikki HIFK:n pelit, niin piti hypätä dösään tulla Tikkuraitille. Siinä katsellaan matsia, otetaan kuppia ja spekuloidaan Kärppien mahdollisuuksista valkean kevään suhteen, kun Marjamäen Late tuli taas ruoriin. Vauhdikkaan eka erän jälkeen ovesta astelee Batman. Viiton Lepakkomiehen pöytään ja hän saapuukin jallukolan kanssa ja kysyn, mikä tuo Yön ritarin Gothamista Vantaalle? On kuulemma talvilomalla Suomessa, kun täällä on niin rauhallista ja ollut keskiviikkona Oulussa. Kysyn, että mitäs siellä? Kuulemma hukannut kännispäissään pankkikortin, kun Hämis oli salakuljettanut lököpullon Pataässään ja tyrkyttänyt sitä vähän väliä, eikä ole kehdannut soittaa Alfredille ja pyytää tilaamaan uutta korttia. Onneksi viitan vuoressa on aina toimintatonni euroopan rahaa tällaisia tilanteita varten. Oulusta saammekin hyvin tarinaa pöytään molemmin puolin. Toinen erä oli taktista puolustustaistelua ja kunnes kolmannen erän aikana tapahtuu yllätyksistä suurin, sillä Mandalorian ja Baby-Yoda tulevat myös kapakkiin ja kysyvät saako liittyä seuraan. Kakistelen, että ehdottomasti ja neuvon, että tiskiltä saa tärpättiä. Hetken ihmeteltyäni kysyn rohkeasti mites parivaljakko on eksynyt kaukaiselta galaksilta Suomeen? Ovat kuulemma viettämässä Suomen lomaa ennenkuin 3.kausi alkaa. Alkuviikosta olivat Hetta-Pallas vaelluksella ja eilen Jyväskylässä. Tiedustelen, että kävivätkö Pommissa? Ja näkyikö Neiti Hattaraa? Pommissa oli käyty, mutta Neiti Hattaraa ei näkynyt, eikä kuulemma ole näkynyt muutenkaan enää kovin usein sen jälkeen kun muutti J-townin keskustasta syrjempään. Pommin jälkeen olivat menneet Timeen danssaamaan. Sanon – say no more, say no more.
Peli päättyy, kun jatkoajalla Junttila ratkaisee Kärpille ja Aristoteleksen kanssa nousemme huutamaan villisti ja pistetään fistpumpit, muiden katsoessa meitä paheksuvasti. Samalla dj laittaa soimaan Guns n’ rosesin Dont cryn, joka sopii hyvin paikan HIFK faneille. Sillä HIFK on edelleen Kärppien edellä sarjataulukossa. Tässä vaiheessa Baby-Yoda tai siis Grogu, kuten hän haluaa itseään puhuteltavan on syönyt kolme kanakoria ja makkaraperunat. Jossain vaiheessa matsin jälkeen lauteille nousee Los Bastardos Finlandeses Duo ja sällit pistää rokaten. Pääasiassa jätkät soittivat omia biisejään, mutta sieltä tuli välissä muun muassa mielenkiintoinen englanninkielinen versio Pelle Miljoonan Moottoritie on kuumasta. Laulajalla oli kunnon irkkupunk ääni. Sen innoittamana näytän mun baarikikan ja tilaan jekkuprikan. Samalla kysäsen Aristotelekseltä tilanteeseen sopivaa mietelausetta ja hän kysyy – Jos kesällä Keskustan puoluekokouksessa puhutaan puolueen Nato-kannasta, eikä kukaan ole kuulemassa, niin onko siitä puhuttu? Totean, että nyt menee liian syvälliseksi ja nostan esiin, että miten olisin halunnut ostaa nykyisen maailman tilanteen huomioon ottaen Ukrainalaista vodkaa ja näin hampuusimaisella tavalla tukea heitä, mutta suomalaiset ovat ostaneet jo melkein kaiken, eikä verkkokaupasta saa tilattua. Alko-sovelluksen mukaan sitä Ukrainalaista vodkaa on jäljellä enää ainoastaan Maarianhaminan ja Ympyrätalon alkossa. Jälkimmäinen on meistä lähempänä ja sielläkin sitä on enää neljä kappaletta. Maarianhaminasta tuleekin mieleen tarina, kun Kemiläinen kaverini oli ollut Maarianhaminassa bilekeikalla ja laulanut CCR:n Have you ever seen the rainin, siten että korvasi rain-sanan train-sanalla. Ei kuulemma oltu pyydetty uudestaan keikalle. Jokatapauksessa tuon vaikeasti saatavan vodkan saatavuus herättää seurueessamme sen tason kiinnostuksen, että päädymme järjestämään Ukrainalaisen vodkan metsästys kisan. Se kuka onnistuu saamaan kyseisen vodkapullon ensimmäisenä voittaa ja häviäjät maksavat 50€ voittajalle. Aristoteles tuo pöytään kahdeksan valkovenäläistä ja gin tonicin. Samalla alkaa uho kuinka jokainen on varma voitostaan. Tyydyn toteamaan, että hyvin te vedätte, mutta näkisittepä kun minä työnnän.
Tiedustelen, että mikä on Lepakkomiehen motiivi vodkapullon perään ja hän kertoo, että huomenna on sovittuna tapaaminen Kissanaisen kanssa ja kyseinen vodka olisi omiaan tekemään vaikutuksen häneen. Kissanainenhan asuu tätä nykyään Punavuoressa Isoroballa. Olen törmännyt häneen aina silloin tällöin U.Kalevan terassilla. Mando ja Grogu kertovat innostuksensa syyksi, että Boba-Fett olisi enemmän kuin otettu moisesta tuliaisesta, tulilientä. Aristoteles on sen sijaan mukana vain puhtaasti kisailun ilosta. Ei ole sillai vodkan perään vaan perinteinen kossu ajaa saman asian. Sovimme vedonlyönnin säännöistä, joita ei ole paljon, mutta omia kulkuneuvoja ei saa käyttää ja kisa alkaa huomenna Alkojen auettua. Johon Batman toteaa, että hänen Batmobile on muutenkin Wetterillä huollettavana, mutta Mando kiroaa kun ei voi käyttää alustaan. Mando hakee seurueelle vielä Kemiläiset mojitot ja Grogulle nugetteja. Sen jälkeen tiemme eroaa. Aristoteles lähtee Pub Hertakseen laulamaan karaokea. On kuulemma harjoitellut Jopen ’Enkeleitä toisillemme’. Se saattaa hyvinkin olla kaikkien aikojen kaunein kappale. Näimpä toivotankin onnea matkaan. Mando ja Grogu suuntaavat Tulisuudelmaan, sillä ovat muutenkin yötä Sokos Hotelli Vantaassa. Samalla Mando kehuu kuinka Grogu on ylivoimainen wing man, kun kaikki naiset tulevat huutelemaan kuinka ihana Baby-Yoda on, ja kun molemmilla on letkeät lanteet peilipallon alla, niin seuraa riittää. Kerron, että itsekin meinaan suunnata Tulisuudelmaan ensviikolla, kun siellä esiintyy Joku Paikallinen Bändi. Batman sen sijaan jää seuraani ja vaihdamme Torelloon, viereiseen rock-baariin. Näen tilaisuuteni tulleen ja päätän tarjota Yön ritarille shotteja, jotta saisin etulyöntiaseman kisaan huomenna. Torellossa on nimittäin pitkä shottilista. Harmi vaan, että sorrun itsekin siinä samalla nauttimaan niitä samoja myrkkyjä ja huudan, ettei taivas ole mikään raja, mä olen pyhiinvaeltaja. Bättis on kuulemma yötä hostellissa Hakkilassa, jottei budjetti petä kortin hukkaamisen jälkeen. Siinäpä se loppuilta menikin.
Hampuusin lokikirja osa 4769, lauantai 12.3. Herään yhdentoista kantturoissa, muistikuvat hataria. Ei tietoa milloin ja miten olen saapunut kämpille. Puhelin täynnä viestejä, ihan piri pinnassa. Fiilis: Tahdon lipua jäiden alle tai mennä maakuoppaan makaamaan, odottaen sateen peittävän. Olo on niin samea, että elämä vilahtaa filminauhana ohitseni, en vaan tiennyt aikaisemmin, että siinä näkee tulevaisuudenkin. Olin käsittänyt, että elämänfilminauha kattaa ainoastaan eletyn elämän, mutta näin sen lisäksi, miten kuolen onnellisena. Ajattelen, että lol wtf, ja nousen ylös. Nimittäin sen haluan nähdä. Samalla vaikeroin – Aaargh! Min huvudvärk! Vielä eilen vannoin, en usko kuolemaan, tänään sitä pelkään, mutta no time to die. Sillä tässä on suuri Vodkajahti edessä, ellen ole jo pahasti myöhässä. Pistän Baileyskahvit tulille, heitän buranan naamaan ja alan hitain, mutta harkituin liikkein pöhöttelemään pekonia Hevoshuutajalta saamani ohjeen mukaan. Eli paketti pekonia pöhistimeen noin kymmeneksi minuutiksi 160 asteeseen. Loppuvaiheessa pari leipää perään ja kun valmista, niin pekonit leipien väliin, dressingin kanssa. Sooloilen sen verran, että tulisemmat soosit sekä coleslawia ja jalopenoja lisäksi. Pian huomaankin miten uusi elämä alkaa vähitellen valua kiusattuun ruumiiseeni, kuin virkistävä rankkasade kuivalle pellolle pitkän hellejakson jälkeen. Vähän virkistyttyäni päätän ennen suihkua, heittää viestit kilpakumppaneille ja tsekata mikä heillä tilanne? Onko kisa vielä käynnissä vai ratkennut jo? Saan kuulla, että Aristoteles on ollut yön putkassa ja juuri matkalla Vanhaan markkaan ottamaan tasoittavan oluen tai kaks, ennenkuin pääsee kisassa vauhtiin. Vastaan, että asia kunnossa ja suosittelen laulamaan oluen lomassa Jaakko Tepon Jälkitautia karaokessa. Batman vastaa yöllä paskoneensa kumipukuunsa, joten suihkun lisäksi pyykkäyshommat ajankohtaisia. Eikä kisa ole päässyt käyntiin vielä sielläkään. Toivottelen tsempit Bättikselle. Mando kertoo jumineensa aamiaisbuffettiin, kun Grogu on vetänyt kolme lautasellista pekonia ja munakasta. Siihen jälkkäriksi kahdeksan litraa vanukasta ja nyt vinkuu päikkäreiden perään. Tyydyn vastaamaan nauruemojilla ja huokaisen helpotuksesta, sillä Vodkajahti on edelleen omissa käsissäni.
Astelen ulos ja aurinko iskee silmiini kuin hitsipilli. Kaivan aurinkolasit siristävien silmieni suojaksi. Sää on mitä parhain, jos joku tarjoaisi salmiakit, niin olisin valmis pistämään peliin koko elämän. Kymmenen astetta plussaa pilvettömältä taivaalta. Ei vielä ollut kesä, vaikka lämmin oli auringossa, kuten Tiina P laulaa Ihan liikaa biisissään. Olen kaukaa viisas ja läheltä komea, joten nappaan lähijunan Tiksin asemalta ja olen vartissa steissillä. Eilinen ilta kummittelee sen verran takaraivossa, että tunnen itseni epävarmaksi, joten päätän ottaa taas tarkastuskierroksen missä muut kisailijat ovat menossa. Aristoteles on joutunut paikallisten pubineilikoiden pauloihin ja laulaa edelleen Vanhassa markassa karaokea. Kuulemma Jaakko Tepon jälkeinen Aikuisen naisen vetäminen oli tuonut varttuneempaa naisseuraa pöytää, eikä näin ollen ole malttanut lähteä liikkeelle. Vastaan, että mukava kuulla. Batman on sen sijaan hypännyt puhtaassa kumipuvussaan Yango taksin kyytiin ja surraa parhaillaan ympyrää jossain Jakomäellä, vaikka suuntana pitäisi olla Kallio. Kiitos Berner! Tulee vielä toisessa viestissä perään. Myhäilen tyytyväisenä ja vastaan, että onnea matkaan. Mando ja Grogu sen sijaan ovat hypänneet linja 570 bussiin ja tarkoitus suunnata Mellunmäkeen, josta ottaa metro Hakaniemen asemalla. Lähetän peukkuemojin ja ajattelen olevani vahvoilla, sillä se on selvästi hitaampi ratkaisu kuin minun lähijunani. Lähden siivuttamaan ympyrätaloa kohti. Sillä paikallinen ratikkaliikenne on minulle edelleen munkkilatinaa. Matkaa on reilu kilometri, mutta aikaa on. Jo Aleksis Kiven patsaan kohdalla totean, että tunnen oloni kuitenkin edelleen hieman huteraksi, joten päätän ottaa varikkopysähdyksen ja pysähdyn Molly Malonesiin oluelle. Istahdan pöytään jääkylmän Heineken tuoppini kanssa ja saman tien alkaa soimaan Foo Fightersin Monkey wrench. Tiedän viihtyväni.
Pian kuitenkin matka jatkuu ja viimein ympyrätalo siintää edessäni, mutta olen menettänyt oluen myötä etumatkani, sillä samaan aikaan Bättiksen yango-taksi kaartaa ympärätalon eteen kadun laitaan. Pistän juoksuksi ja huomaan miten Mando suihkaisee lentorepullaan Hakaniemen metroaseman sisäänkäynnistä ohitseni kohti Alkon ovea. Samalla Grogu siirtää jedivoimillaan ihmisiä ja esineitä syrjään Mandon tieltä, mutta olen ihan kannoilla. Batman heittää ympyrätalossa savupommin ja ampuu kaikki lamput paskaksi, joten pimeys ja savu imaisee sisätilan hellään huomaansa. Sen ansiosta Mando lentää pimeässä Alkon seinään ja itse haparoin käsikopelolla eteenpäin. Onneksi Batman suuntaa väärälle puolen Alkoa etsimään kisavodkaa. Minä sen sijaan olen käynyt viime kesänä kerran aikaisemminkin ympyrätalon Alkossa, Välimäen siskosten kanssa ja näin ollen osaan pimeässäkin kännykän valolla suunnistaa oikealle hyllylle ja onnistun nappaamaan tavoittelemamme Ukrainalaisen Vodkapullon ensimmäisenä. Nostan sen ilmaan kuin He-man miekkansa ja huudan voitto on minun. Voittajan on helppo hymyillä. Menemmekin porukalla hyvässä hengessä istumaan ympyrätalossa olevaan Memphisiin yksille ja häviäjät maksavat voittopotin mukisematta. Lähdemme sitten kävelemään kohti keskustaa. Batman jatkaa vielä kohti punavuorta Kissanaisen luo. Me sen sijaan, Mandon ja Grogun kanssa lähdemme lähijunalla takaisin Tikkurilaan, jossa he hyppäävät alukseensa, suunnaten kaukaiselle galaksille. Mandolta tulee vielä ennen ilmakehää viesti – This is the way.
Painelen kämpille ja pistän Maj Karman 101 tapaa olla vapaa levyn soimaan. Se saattaa olla kokonaisuutena kaikkien aikojen paras levy. Vodkajahdin voiton kunniaksi päätän tehdä nakkipiiloja, because i’m worth it. Illalla päätän vielä kysellä miten jätkillä menee. Aristoteleksellä tuntuu olevan kova vauhti päällä. Hän on jättänyt Vanhan markan tomut taakseen ja siirtynyt Shamrockin puolelle laulamaan karaokea ja pyytelee vetämään duettona Popedan Matkalla Alabamaan. Aikoo maksaa samalla kisassa panoksena olleen 50€, mutta kieltäydyn kohteliaasti. Ensinnäkään karaoke ei oo mun juttu ja toiseksi pahimmat sytöt jäivät eiliselle. Batman sen sijaan on Kissanaisen ja Lohikäärme mimmin kanssa U.Kalevan teranssilla. Samalla ilmoittaa, että U.kalevassa soi parhaillaan Sir Elwoodin Kymmenen tikkua laudalla ja pöydässä olisi tilaa yhdelle kappaleelle Hampuuseja. Kieltäydyn tästäkin kutsusta kohteliaasti. Kissanainen lähettää perään terveiset, että – Nähdään viimeistään sitten kesällä Tikkurila Festivaaleilla. On tulossa sinne Lohikäärme mimmin kanssa. ”Otetaan sit pari muovituoppia, vai hullutellaanko viinipullo?” kysyy seuraava viesti. Vastaan, että let’s sea sanoi merimies. Pian Lohikäärme mimmi myös lähettää terveiset Kissanaisen kautta, jossa kyselee vanhana uhkapelurina, että pistetäänkö sitten Tiksin festareilla kimppalotto vetämään. Uskoo minun tuovan onnea hänelle. Pyydän kertomaan, että tahtoisin mieluummin tuoda hänelle aamiaisen sänkyyn ja nauruemoji perään. Olenhan ikuisesti Daenerys Targaryenin joukoissa. Lepakkomiehen kutsusta kieltäytyminen vaati jo melkoista Jaakobin painia, mutten halunnut viettää alkuviikkoakin, vauhdikkaan viikonlopun jälkeisen esiripun pimeällä puolella, elämän ilon ja hyvän mielen peittävä musta huppu päälläni. Joten parempi olla laittamatta isoa vaihdetta silmään enää näin lauantaina. Sillä se on aina pelkkää hetken huumaa, kun välkkyvissä valoissa alkaa maistelemaan riemua. Ainakin verrattuna siihen miten omatunto kolkuttaa oman elämäni haaksirikossa seuraavalla viikolla. Aristoteleksen ja Batmanin innoittamana teen kuitenkin Ukrainalaisesta vodkasta muulit. Sillä Manun voitettua tärkeän matsin on syytä nostaa malja. Samalla päätän vielä ihan sievästi käydä katsomassa myös Old storyssä Sanna Solanterä trioa, ennenkuin hyvästelen viikonlopun. Samalla ympyrä sulkeutuu kun tarina loppuu siihen mistä se periaatteessa alkoikin. Tähän on hyvä lopettaa kevät tarinani.
The End
No niin semmonen tällä kertaa. Mietin tuossa viikolla, että kun kirjoitin Joulutarinan, niin voisin kirjoittaa myös kevät tarinan. Tiesin heti, että haluan tehdä seikkalutarinan. Noh ei siitä ihan sellainen tullut, tai miten sitä haluaa tulkita, mutta tämä kirjoitti itse itsensä. Tätä ei tarvinnut pakottaa yhtään, vaan teksti syntyi ihan itsestään tuttujen paikkojen ympärille, joissa kävin viikonloppuna. Lopputuloksena on sitten tämmöistä Vares hengessä kirjoitettua autofiktiota. Tai koen itse, että Reijo Mäen Vares kirjat olivat innoittamassa sitä minkälainen tästä lopulta tuli. Niin hyvässä kuin pahassakin. Pakko mainita vielä, että todellisuudessahan Ympyrätalon alko oli kiinni, kun koko talo oli remontissa ja itseasiassa ollut koko Ukrainan sodan ajan. Se myös selittää, että miksi siellä vielä olisi sitä Ukrainalaista vodkaa, kun muualla sitä ei enää ole. En kuitenkaan antanut senkään faktan pilata tätä tarinaa, mutta kävin kyllä lauantaina siellä, tarkoituksenani ostaa kyseistä vodkaa, kun en ollut tietoinen tästä remontista. Ei muutakuin hyvää kevättä. Palataan asiaan taas joskus. Rock, rauha ja rakkaus!
Satunnaistoisto 