Hbo Nordic- suoratoistopalvelu oli vuosia ihan käsittämättömän huono viritys ollakseen kaupallinen palvelu. Käyttöliittymä oli tehty sienipäissään, ja elokuvat oli jaettu aivan ihmeellisiin kategorioihin, ”katso näitä kun maha on kipeä”, ”keltaisia elokuvia”, ”näitä kissasi katsoisi” jne. Ja kategoriat vielä vaihtuivat säännöllisesti ilman mitään logiikkaa. Myös kuvanlaatu oli jäänyt pahasti muista palveluista jälkeen. Palvelua tuli kuitenkin tilattua vuosikausia, lähinnä hyvien sarjojen takia. Vihdoin Suomeen kuitenkin saatiin Hbo Max, joka lupasi parantaa palvelua huomattavasti.
Hbo Max on ollut nyt viikon käytössä, ja ei tämä nyt ihan sitä ole mitä luvattiin. Positiiviset asiat kuitenkin ensin. Käyttöliittymä on päivittynyt ja on nyt selvästi aiempaa parempi. Tosin kuten Hampuusi totesi, siihen ei paljoa tarvittu. Kuvanlaatu on myös parempaa kuin nordicissa, mukana on jopa 4K HDR materiaalia. Hinta – avajaistarjous jossa Hbo Maxin saa -50% hintaan loppuelämäksi on todella halpa. 4,49€ / kuussa ei ole mitään, tosin palvelua ei voi ikinä laittaa tauolle tai alennuksen menettää.
Sitten niitä huonoja puolia. Vaikka kuvanlaatu onkin parempaa kuin aiemmin, ei palvelusta löydy 4K-leffoja kuin kymmenkunta. Sarjoja ei ensimmäistäkään. Jopa niinkin uusi elokuva kuin Tenet on pelkästään HD-laatuinen. Tämä on ihan käsittämätöntä vuonna 2021. Vertailuksi Netflixin kaikki omat tuotannot ovat tulleet 4K-laadulla jo pitkään, ja Disney plussaan lisätään jopa Predatorin kaltaisia klassikoita UHD-laadulla. Hbo Maxin tarjonta ei myöskään ole ihan sitä mitä luvattiin, sillä elokuvia on todella vähän. Tätä on Hbon taholta selitetty sillä että kaikkea materiaalia ei ole vielä keritty palveluun lisäämään. Jotenkin se ei kuulosta niin vaikealta operaatiolta että palvelu tarvitsisi julkaista keskeneräisenä. Joistakin sarjoista puuttuu välistä jaksoja tai kokonaisia tuotantokausia. Nolanin Batman-trilogiasta on katsottavissa ensimmäinen ja kolmas osa, Dark Knight puuttuu. Tekstitysten kanssa ilmenee myös joillain laitteilla ongelmia, kun ne sijaitsevat liian ylhäällä ruudulla. Tämä on kuitenkin varmaan aika triviaali ongelma korjattavaksi, tosin eipä sitä Nordiciakaan kukaan ikinä korjannut.
Vaikka tällä hetkellä Hbo Max ei mitenkään pärjää sisältönsä puolesta vaikkapa Netflixille tai Disney plussalle, on avajaistarjous niin kova, että voin ongelmista huolimatta suositella kaikille tilaamista. Tarjous on voimassa 30.11 asti.
Katselin tietysti testiksi pari elokuvaa. Ihan alkuun käynnistin Godzilla vs. Kongin, joka kuitenkin oli sellaista paskaa ensimmäisen puolituntia että jätin kesken. Seuraavaksi pistin pyörimään uuden Malignant-kauhuleffan.
Malignant (2021)
Raskaana olevan Madisonin mies menehtyy yön aikana väkivaltaisesti parinkunnan kotiin, ja on selvää että talossa kummittelee. Se ei kuitenkaan estä Madisonia jäämästä kotiinsa asumaan, ja lisää hirveitä asioita tapahtuu. Madison huomaa pian näkevänsä jonkinlaisia näkyjä murhista ja hommat menee mystiseksi, ja erittäin verisiksi. Menneisyydessä on tapahtunut jotain joka yhdistää Madisonin inhoittavaan mörköön.
Malignantin on ohjannut Saw ja Conjuring leffoista tuttu James Wan. Ensimmäinen Saw oli aikoinaan kekseliäs ja oikeasti hyvä elokuva, joka on häpäisty sen jälkeen noin parillakymmenellä huonolla jatko-osalla. Conjuring oli jännittävä säikyttelykauhu, jolle myös tehdään jatko-osia liukuhihnalta. Malignant taas on puhtaasti verellä mässäilyyn keskittyvä höpöleffa. Ihan alkuun tämä vähän jopa jännitti, mutta hyvin pian kävi selväksi että hommat vedetään överiksi ja elokuva muuttui jonkinlaiseksi fan serviceksi kauhuelokuvien klassikoiden ystäville. Välillä mentiin jopa huumorin puolelle, olkoon se sitten tahatonta tai tahallista. Malignant on kuitenkin paikoin hienon näköinen ja hyvin kuvattu. Myös audiopuolella on onnistuttu keskimääräistä paremmin. Osa näyttelijöistä on harmillisesti ihan kesäteatteritasoa, eikä edes pääroolin Annabelle Wallis mielestäni saa itsestään kaikkea irti. Elokuva on myös puolisen tuntia liian pitkä, ja se alkoi puuduttamaan välissä. Muutamasta hienosta hetkestä kuitenkin annan arvosanaksi 2/5.
Mile 22 (2018)
Markku Wahlberg on supersalaisen iskuryhmän johtaja, joka saa tehtäväkseen saattaa loikkari ulos jostain keksitystä aasian maasta. Loikkarilla on hallussaan informaatiota joka voisi pelastaa kymmenientuhansien ihmisten hengen. 22 mailin mittainen saattomatka muuttuu kuitenkin pian varsin sotaisaksi.
Elokuvan ohjaaja Peter Berg on tehnyt aiemminkin kovasti yhteistyötä Markku Wahlbergin kanssa, kuten mainio Lone Survivor, sekä ihan ok Deepwater Horizon. Tältäkin odotin paljon, onhan tämmöset sotahommelit yleensä ihan kiinnostavia. Mutta jotenkin tää oli vähän semmonen vasurilla tehty leffa. Ihankuin Markku ja Peter olisivat joskus kesälomien aikaan todenneet että ois kiva tehä jotain, ja sitten on tehty Mile 22. Herra Wahlberg ei varsinaisesti ole kuuluisa näyttelijäntaidoistaan, mutta tässä tuntuu että mies ei edes näyttele, vaan tyytyy olemaan oma itsensä. Muissa rooleissa nähdään aika perussuorituksia, tosin vapaaottelijana paremmin tunnettu Ronda Rousey on parempi kuin odotin. Mile 22 tuntuu siltä kuin siitä olisi jäänyt leikkaamon pöydälle ainakin puoli tuntia. Päähenkilön superhoksottimista kerrotaan ihan takauman kera, jonka jälkeen asia vähän unohtuu. Muutenkin elokuva etenee liian isoin harppauksia ja liian nopeasti, minkäänlaista jännitystä ei ehdi syntyä. Toiminta on kuvattu kuitenkin tyylillä, ja niissä leffa onkin parhaimmillaan. Pienellä vaivannäöllä tästä olisi voinut saada hyvän elokuvan, nyt jäädään ok-tasolle. 2½/5
Satunnaistoisto 