Hattara: Jos Amsterdam edusti mulle iloa, Pietari rakkautta ja Kööpenhamina vihaa, niin Budapest edustaa surua. Päällimmäisenä mulla on mielessä se, kuinka mä oon jouluaattona itkenyt hotellin ala-aulassa ja yrittänyt selvittää edullisinta reittiä Suomeen. Tarinan tapahtuman taustalla olen pystynyt unohtamaan, mutta silti Budapest on säilynyt paikkana, johon en ole kokenut tarvetta palata.
Hyviäkin puolia mä toki kaupungista muistan. Muistan sen, että kaupungin läpi lipui laivoja, joilla pääsi syömään ja tanssimaan. Jossain kirkossa oli kuivunut käsi, jota sai rahaa vastaan katsella. Kosketin eläintarhassa salaa kirahvia, sekä vähän norsua. Skumppa oli halpaa, ja sen makuista.
Ruuasta mulle jäi mieleen erityisesti erilaiset keitot. Gulassi sopisi mun mielestä hyvin kisaevääksi, kun sen valmistaisi edellisenä päivänä. Makuhan vaan paranee. Mutta tällä kertaa aikataulullisista syistä, päätin valmistaa ruuan nimeltä sajtos póréhagymaleves. Unkarilainen purjokeitto!
Yllä olevassa kuvassa näkyy lopputulos. Ratkesin ryyppäämään, ja pistin purjon takas kaappiin. Nousee bisse paremmin päähänkin, kun skippaa syömisen. Täydellinen kisaeväs, känni ❤
Hevoshuutaja: Budapestissa olisi varmaan tullut käytyä jos lepakkokuume ei olisi sekoittanut maailmaa puolitoistavuotta sitten. Unkarista muistan sen että heti ala-asteella opetettiin että jonkulainen sukulaiskansa on kyseessä. Aika vähän siitä kyllä on juttua sen jälkeen ollut. Gulassi oli entuudestaan tuttu ruoka, mutta eihän se kyllä yhtään ole mikään kisaevästyyppinen. Kuten ei tavallaan ollut valmistamani Balmos. Tai no mukava syödä pelin ohessa, mutta valmistus oli vähän nihkeää. Kyseessä siis jonkinlainen maissijauhoista tehty puuro/muusi, josta sitten pyöritellään pallukoita. Löysin tähän runsaasti reseptejä, ja variaatioita oli aika runsaasti. Jossain reseptissä oli munia ja jugurttia, toisissa taas ei. Omaani tuli kermaa, smetanaa, suolaa, voita ja maissijauhoja. Resepti oli englanniksi ja osa mittayksiköistä oli vähän erikoisia, joten en tiedä miten hyvin lopputulos vastaa todellisuutta. Keitosta keiteltiin kunnes kaikki rasva oli siitä irronnut, jonka jälkeen olisi kahdella lusikalla pitänyt tehdä pallukoita. Itse pyörittelin käsin. Päälle koristeeksi pekonia ja juustoraastetta.
Koostumus oli perunamuusimainen, maku melko makea, mutta yllättävän hyvä. Pekonin ja juuston kanssa sanoisin että ihan 4/5. Ruokajuomana Gintonic. Olin oikein tyytyväinen ateriaan.
Hampuusi:
En tiedä Budapestin ruokakulttuurista oikein mitään. Toisaalta ei minun tarvitsekaan. Olen vain vierailemassa tässä. Sillä innostuin juttusarjan Glasgow jaksosta niin paljon, että Hevoshuutaja kutsui vieraaksi. Sitä paitsi onhan Skotlanti yksi lempimaistani ja miksipä ei olisi. Jos maassa ollaan kollektiivisesti niin humalassa, että on päädytty nimeämään sen kansalliseläimeksi yksisarvinen, niin pakkohan sitä maata on rakastaa. Ehkä syyt on kuitenkin jossain muualla, mutta Skotlanti on aina kiehtonut minua. Olisi mahtavaa tallustella pitkin ylämaiden jylhiä maisemia, tutkia vanhoja linnoja, ihmetellä maailman menoa Islay saarilla savuviskiä maistellen ja käydä tarkastamassa Loch nessin rannalla näkyykö sitä kuuluisaa hirviötä. Tosin Loch nessin todellinen hirviö on ihminen. Sillä sen järven pohjassa on satojatuhansia golfpalloja, joista on liennut sinkkiä veteen, joka on sitten myrkyttänyt vähitellen kasviston ja eläimet. Näin Loch nessin järveen on aiheutunut ympäristökatastrofi. Jokatapauksessa se olisi hieno reissu ja jos joskus voitan lotossa tai jostain semmoisen potin, että rahaa on kuin maajussilla heiniä, niin lainaan hyvää ystävääni hänen mieheltään ja lapseltaan, ja sitten seikkailemme pari viikkoa ympäri Skotlantia. Tämä Skotlanti innostukseni jakava ystävättäreni on muuten suositellut minulle, sitä Neiti Hattaran Glasgow jutussa mainitsemaa Outlander kirjasarjaa. Tosin hän kehoitti kirjojen lisäksi katsomaan vielä sen tv-sarjankin, molemmat. Siihen leikkiin en kuitenkaan ole lähtenyt, mutta Neiti Hattarasta ja Outlanderista päästään aasinsillalla takaisin asiaan. Olen nimittäin lueskellut tätä Kisaeväät kuntoon -juttusarjaa mielenkiinnolla ja nauttinut etenkin Neiti Hattaran kaupunki tarinoista, mutta se mistä innostuin toden teolla oli Hevoshuutajan Bacon putty kokkailu. Olin aina kuvitellut, että vaikka Skotlanti on lempimaitani, niin niiden ruokia en voisi syödä tai ainakin Haggis on aina kuulostanut tosi vistolta, mutta Bacon puttyyn rakastuin samantien. Siitäkin huolimatta, että punaisen lihan syöntini on nykypäivänä valahtanut ihan satunnaiseksi.
Olin kuitenkin ostanut tälle vuotta ensimmäistä kertaa pekonia juhannuksena ja vielä Lidlistä hullutellut tommosen triplasetin ja sitähän oli edelleen jäljellä. Aloin sitten soveltamaan jääkaapin antimista omaa Bacon puttyäni, Hevoshuutajan inspiroimana. Hyvin nopeasti visio muodostuikin kristallin kirkkaaksi. Pekonin lisäksi puttyyni tuli tietysti jalopenoja. Jalopenoja nimittäin löytyy aina Hampuusin jääkaapista. Sen lisäksi valikoin täytteeksi jalopeno coleslawia, kurkkua ja siihen ympärille sämpylän. Toki ruuttasin vielä sisuksiin ketsuppia, piri piri hot chili soosia sekä chilimajoneesia. Tässä täytyy välikommenttina kertoa, että mullahan on kaksi harrastusta ja niistä molemmat alkaa V-kirjaimella. Toinen on viina ja toinen ei ole valokuvaus. Nimittäin katsokaa nyt. Onnistuin ottamaan semmosen kuvan Puttystäni ettei siinä näy kuin pelkät pekonit. Toki asettelin ne niin, että näkyvät paremmin kuin Hevoshuutajalla, mutta ois siinä voinut näkyä ne muutkin täytteet. Näköjään kuitenkaan ei näy, mutta on ne siellä – Trust Me! Oli ilmeisesti niin kiire syömään tuotokseni, etten tarkastanut, että onhan kuva hyvä? Eihän se ollu, vaan kuvahan oli farssi, mutta Bacon puttyn Hampuusi editionin maku sen sijaan oli aivan helvetin hyvä. Se oli vielä parempaa mitä kuvittelin. Aivan 6/5 ja ne mun puhkikulutetut makunystyröiden rakastelujutut päälle. Ois varmaan pitänyt testailla ja tuunailla muitakin kisaeväitä, kun tämä oli näin hyvä tai voinhan testailla niitä kisojen jälkeenkin. Sillä täältähän nämä julkaisut löytyvät jatkossakin. Eiköhän siinä ollut minulta jo kaikki ja vähän liikaakin. Tänk juu verimakkara.
Kisaeväät kuntoon: Bukarest
Kisaeväät kuntoon: Baku
Kisaeväät kuntoon: Munchen
Kisaeväät kuntoon: Glasgow
Kisaeväät kuntoon: Lontoo
Kisaeväät kuntoon: Pietari
Kisaeväät kuntoon: Rooma
Kisaeväät kuntoon: Sevilla
Kisaeväät kuntoon: Kööpenhamina
Satunnaistoisto 