”Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin, linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu…” Siinäpä olikin alkutahdit sen luokan ikivihreästä kesähitistä ettei tarvinne kertoa mistä kappaleesta oli kysymys. Olen viettänyt nyt muutaman päivän yli kolmen kympin helteissä. Oikeastaan viime sunnuntai-illasta lähtien. En sano, että mulla on sunnuntaisin synkkiä ajatuksia, mutta avasin viime viikon lauantaina festarikauden Oulussa Pikipopissa. Sellaisessa kivassa pienessä 400 henkilön festareilla. Siinä kun sunnuntaina lähdin palaamaan takaisin Tiksiin. Istuin junassa ja tuijotin tyhjyyteen, niin mietin samalla, onkohan koskaan järjestetty sähköpaimeneen kusemisen mm-kisat? Tai onko niksipirkassa ikinä ollut, että sukkahousuihin on kätevä myös hirttäytyä? Ei kuitenkaan mennä synkkiin ajatuksiin sen enempää. Sillä niiden lisäksi todellisuus iski kasvoihini nuotiolla. Nimittäin raahauduin Oulun päätyssä junaan mukavan viileässä 18 asteen lämpötilassa ja Pendolinon ilmastointi pelasi like never before. Näimpä kun Tikkurilan asemalla astuin autuaan tietämättömänä junasta ulos farkkutakissani, niin lämpötsunami oli tyrmätä minut. Tuijotin lämpömassaa kuin muurari päällensä kaatuvaa tiiliseinää. Siitä lähtien olenkin ollut tässä epäinhimillisessä kuumuudessa. Ajatuksen kulkuni on käynyt ylikierroksilla, unet jääneet vähiin ja pääni on alkanut pehmentyä kuumuuden myötä. Sillä yli 30 asteen helteet eivät sovi meikäläiselle. Nämä Hajatelmat mahdollisesti todistavat sen, kun lasken tajunnan virtani sormia pitkin tähän ruudulle. Lähdetään liikkeelle siitä, että naisten ikäähän ei sovi kysyä. Se on samanlainen EI! EI!, kuin että kysyisi saksalaiselta, miksi hänen isoisänsä on Argentiinasta? Joten en voi olla varma minkä ikäisiä kesätyöntekijöitä meillä tuolla on? Mutta tajusin alkuviikosta vihjeiden perusteella, miten on hyvinkin mahdollista, että osa voi olla syntynyt tällä vuosituhannella. Onhan ne ensimmäiset 2000-luvulla syntyneet nimittäin jo parikymppisiä. Se oli pysäyttävä hetki, mutta miten ihmeessä voi olla 2000-luvulla syntyneitä aikuisia, kun tunnen 70-luvulla syntyneitä nuoria. Mitä tässä oikein tapahtuu ja mihin helevettiin kaikki se aika on taas mennyt? Toisaalta tämäkin on jonkin sortin paradoksi, kun pidän kuitenkin itseäni jo vanhana ja kuluneena ukkona.
Vaikka olen Neilikkatien ajattelija, niin en ole hirveästi opiskellut filosofiaa tai psykologiaa. Siitä huolimatta kuntavaalien jälkeen minulle tuli mieleen artikkeli totuuskäsityksistä, jonka olen joskus lukenut. Tiivistettynähän siinä on kyse totuuden kolmesta tasosta. Ensimmäisellä tai alimmalla tasolla on, että on vain yksi totuus, joka on helposti ilmaistavissa. Toisella tasolla totuuksia voi olla useita. Se riippuu esimerkiksi henkilöstä, kulttuurista tai näkökulmasta. Jokatapauksessa totuus on suhteellista. Kolmannella ja viimeisellä tasolla totuus on jotain mitä ei pysty sanoin ilmaisemaan. Oikeastaan pystytään vain sanomaan mitä se EI ole. Siinä totuuskäsityksen kolme tasoa ängettynä pähkinänkuoreen. Ihminen on kehittynyt vuosien saatossa ja siitä on tullut ajatustyöhön kykenevä olento, joka ymmärtää ettei asiat ole koskaan niin yksinkertaisia. Tai niin luulin. Korona-aikana on alkanut tuntumaan, että ihmiset ovat menettäneet järkensä tai ainakin taantuneet älyllisesti. Voisin kirjoittaa kirjan esimerkeistä, mutta tyydyn tässä nyt ottamaan esiin vaalien aikaan esiin nousseen asian. Minulla itselläni on kavereita sekä oikealta ja vasemmälta ja siitä välistä, puoluerajoista riippumatta. Eikä minun mielestä totuus löydy mistään tietystä puoluekirjasta, vaan kaikkien pitäisi oppia puhaltamaan yhteen hiileen. Suomi tarvitsee sekä sivistysporvareita, että järkivihreitä, mutta kumpaakaan ääripäätä ei tarvita. Ääripäät ovat taantuneet totuuskäsityksessä alimmalle tasolle ja heidän mielestään on vain yksi absoluuttinen totuus. He ovat siinä mielessä kuin kiihkouskovaisia, joka on hyvä esimerkki totuuden alimmasta tasosta. Minun on vaikea käsittää sellaista, enkä myöskään tarkoita että normaali ihmisen pitäisi olla totuuden kolmannella tasolla. En minäkään yleensä ole, mutta riittää että ymmärtää ettei kaikki ole mustavalkoista. Vielä käsittämättömämpää on, että olen kuullut miten vaalien jälkeen on pistetty pitkiä kaveruussuhteita poikki, vain sen takia miten toinen äänesti. Miten hemmetissä voi olla, niin että jos sun mielestä toinen on ollut vuosikausia hyvä tyyppi. Olette viihtyneet toistenne seurassa ja sitten se mitä toinen rustaa äänestyslipukkeeseen muka rikkoo sen siteen? Nyt ihmiset valoja päälle. Siitä ei hyödy kukaan, että oikeisto ja vasemmisto kaivautuu omiin poteroihinsa ja lietsoo sieltä vastakkain asettelua. Sen sijaan me tarvitaan yhteistyötä yli puoluerajojen, mutta se politiikasta. Pyrin nimittäin välttämään politiikasta puhumista. Sillä siitä on hankala puhua järkevästi, kun ihmiset eivät edes halua ymmärtää toisen näkökulmaa.
En tiedä onko järkevää vaihtaa politiikasta jalkapalloon, mutta kuten viimeksi saatoin kertoa, niin minulla on kaikista katkerimmat urheilumuistot Englannin jalkapallomaajoukkueen kannattamisesta. Okei! Se 5-1 johdosta tappio Ruotsille lätkässä menee samaan mittasuhteeseen. Nyt on siis menossa jalkapallon EM-kisat ja pahasti vaikuttaa siltä, että Englannin kannattaminen on näissäkin kisoissa sadistin kirjoittamaa komediaa. Olen siitä tyhmä ihminen, etten opi virheistä vaan sain jälleen buustattua itseni toivoa täyteen Englannin kisamenestyksen suhteen. Aloin näkemään joukkueen ympärillä huutomerkkejä ja mahdollisuuksia, mutta nyt kun Englanti on pelannut kolme ensimmäistä peliään, niin huutomerkit ovat käyristyneet kysymysmerkeiksi ja mahdollisuudet uhkakuviksi. Sillä Englanti on kohtalaisista tuloksista huolimatta, ollut pelillisesti pettymys. Puserooni on alkanut hiipiä pelko, että valmentaja Southgaten kyky organisoida joukkueen hyökkäyspeli ei ole ottanut toivottuja askeleita eteenpäin. Sen sijaan vaikuttaisi, että hän olisi lähtenyt peluuttamaan maalinesto ja kyttäys jalkapalloa. Sellaisella jalkapallolla toki voitettiin edelliset kisat, mutta on siinä se ero, että Englannilta puuttuu hyökkäysrytmi ja pelaajien etäisyydet venyy. Huolestuttavaa on myös, että samaan aikaan joukkueen ykköstähti ja kulmakivi, Harry Kane, on vain varjo itsestään, mutta eiköhän siinä ollut jalkapallosta jo liikaakin.
Nyt kun tässä on puhuttu politiikasta ja jalkapallosta, eikä kummastakaan pitänyt puhua, niin sama täydentää troikka puhumalla uskonnosta. Olen joskus aikaisemmin tänä vuonna kirjoittanut miten uskontoa pitäisi päivittää vastaamaan nykyaikaa. En muista sivusinko silloin aihetta, mutta minun mielestä raamattuun pitäisi lisätä mukaan näin tasa-arvon aikaan, yksi naisen kirjoittama evankeliumi. Se voisi olla vaikka Lauran evankeliumi. Evankeliumillahan tarkoitetaan raamatussa olevaa ”kirjaa”, jossa kerrotaan Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Näin saataisiin Jeesuksen tarinaan naisnäkökulmaa. Se poikkeaisi takuulla niistä miesten kirjoittamista. Mitäs niitä olikaan? Aivan! Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Tässä naisen kirjoittamassa evankeliumissa voisi olla esimerkiksi kuvattu miten Jeesuksen lapsuuden koti Nasaretissa oli sisustettu tai miten Joosef suhtautui oikeasti neitseelliseen syntymään? Mukana voisi olla juttua mistä Jeesus hommasi asusteensa? Mukaan lukien sandaalit ja käyttikö opetuslapset samanlaisia? Sillä he kuitenkin reissasivat pitkiä matkoja apostolin kyydillä. Uskoisin, että naisen evankeliumissa saataisiin tarkemmin tietää minkälaista viiniä Jeesus teki vedestä. Oliko se kuivaa? Oliko pirteä ja hedelmäinen? Vivahteikas ja ryhdikäs? Marjaisa ja raikas? Tämä olisi mukava tietää. Sen lisäksi mieleeni tuli, että kun operoidaan naisnäkökulmalla, niin mukaan saataisiin myös resepti viidelle leivälle ja kahdelle kalalle. Vuorisaarnan tilalla voisi olla joku eroottissävytteinen novelli Maria Magdaleenan ja Jeesuksen välisestä suhteesta. Ehkä Marian meikkivinkit ja tyylinurkka myös. Miten olisi, jos saisimme lukea, että Pietarin ja Juudaksen tähtikartat ja horoskoopit kertovat syyt heidän toimiinsa. Miten Jeesuksen kieltäminen kolmesti on tyypillistä Leijonalle ja Jeesuksen pettäminen 30 hopearahasta taas luonnollista Skorpionille. Siinä naisen kirjoittamassa evankeliumissa voisi olla jotain tuollaista ja ehkä viimein saisimme tietää mitä Jeesukselle tapahtui ikävuosien 12 ja 30 välissä. Nimittäin jos oikein muistan niin raamattu ei kerro noista vuosista mitään, vaan siinä hypätään suoraan 12 vuotiaasta pojasta 30 vuotiaaseen työttömään raksamieheen. Näen tässä uudessa evankeliumissa lukemattomia mahdollisuuksia. Ei vaiskaan. Se oli tämmönen loppukevennys tähän kun muuten karkasi vakavammaksi. Ei muuta kuin hauskaa juhannusta kaikille Hajatelmien ystäville. Pitää toivoa, että sää edes pikkusen viilenisi tai muuten joudun vaihtamaan juhannusasuni. Alkuperäinen suunnitelmani on pukeutua kontra-amiraalin täydelliseen asustukseen, mutta tässä helteessä ainoa oikea pukukoodi on humalassa ja alasti. Tällä kelillä ei ole hirveästi virtaa tehdä juhannustaikoja Tikkurilan kiviniityllä. Itseasiassa saatana soitteli jo, että tahtoo helvetin säänsä takaisin. Eiköhän pistetä hajatelmat pakettiin. Rock, rauha ja rakkaus! Hei älkääkä nousko veneen reunalle kuselle, älkääkä hölmöilkö muutenkaan vesistöillä. Muuten saatte hölmöillä. Heippatilällää!
Satunnaistoisto 