Kisaeväät kuntoon-sarjassa tehdään ruokaa jokaisesta futiksen em-kisojen isäntämaasta
Hevoshuutaja: Rooma ja Italia on meikälle yhtäkuin pizza, pastat, lasagne, maukkaat jäätelöt. Periaatteessahan mun bravuuriruoka, nötkötti, menisi varmaan italialaisesta ruuasta. Toisaalta en tiedä onko Italia niin kova pastamaa kuin väittää olevansa, tuskin sieltä edes saa spagettien Kuningasta, rakettispagettia. Harkitsin hetken että valmistaisin tähän päivään jonkinlaisen spagettipizzan, mutta se tuntui vähän loukkaukselta jalkapallokisoja kohtaan.
Lopulta kuitenkin päädyin helppoon ratkaisuun ja tein pizzan. Hattara varmasti valmistaa jotain enemmän juhlavaa. Pizzan tärkein osa on tietysti pohja. Tälläiseen erityiseen tilaisuuteen valmistin vehnäjauhot itse. Tilasin Italiasta grano tenero-lajikkeen jyviä, ja jauhoin ne molto bene. Hiivan hain kalliosta, noin 2 neliön kokoisesta erikoisliikkeestä, joka myy vain erilaisia hiivoja leivontaan. Otin numeroidun small batch-hiivan, jonka oli valmistanut jo eläkkeellä oleva italialainen hiiva-artesaani. Suolan valmistin itse haihduttamalla Sardiniassa pullotetusta merivedestä. Annoin taikinan tekeytyä 72h, ja aina 12 tunnin välein sivelin taikinan pintaa varovasti erikoisvalmisteisella taikinakintaalla. Näin taikinan huokoset pysyvät auki, ja se ikääkuin hengittää itsensä kuohkeaksi.
Täytteet hain tietysti lidlistä, sillä lidlissä on hyvä valikoima autenttisia italialaisia tuotteita. Dulano-klassikkotuoteperhe tarjosikin kinkun ja salamin. Lisäksi otin palan pecorinojuustoa, chorizopekonia ja paprikaa. Täytteitä käytin maltillisen määrän, mutta kyllähän pizzasta silti tuli aika robusto. Olen ihan varma että otin kuvia sekä täytteistä, että pizzasta ennen uuniin menoa, mutta en mä niitä mistään löydä. Joten nyt saatte nähdä vain kuvan valmiista tuotteesta.
Aivan hyvä kampehan tämä oli, mutta ehkä Pecorinojuusto oli vähän liikaa, sen verran suolainen kokonaisuus tästä tuli. Mutta janonhan tietysti sammutti mainio italialainen Peroni-olut.
Hattara: Onpa minulla sellainenkin eksä, joka osasi itse saada minussa raivon valloilleen, eikä siihen tarvittu uusia tyttöystäviä. Tästä raivosta johtuen olen muun muassa järjestänyt massamurhan pehmoleluilleni, leikannut hiukseni fiskarseilla ja riehunut lentokentällä. Lentokenttäriehumiseni osui juuri Rooman matkan alkuun, ja olen syvästi kiitollinen ainoastaan siitä, etten saanut porttikieltoa kentälle, kun suurieleisesti poistuin hallista keskisormea pään yläpuolellani pidellen. Italiaanhan yhdistetään suuret tunteet, joten luultavasti esi-isäni polveutuivat muinaisesta Roomasta, ja olin matkalla juurilleni.
Roomassa tein sitä, mitä Roomassa kuuluukin tehdä. Kävin oopperassa, katselin taidetta ja söin. Mikäli matkustaisin uudelleen jonnekin päin Italiaa, tekisin tismalleen samat asiat. Näissä kolmessa asiassa yhteistä on se, että kokemus tuntuu joka päivä erilaiselta, vaikka nimittäjä olisi sama. Roomaan matkustaville uskallan siis suositella kyseisiä aktiviteetteja. Ja mikäli taide tai historia ei kiinnosta, niin aina voi, ja pitää, syödä.
Kotikeittiössäni valmistuu lähes viikottain italialaishenkistä ruokaa. Pastat, pitsat ja risotot, mamma mia! Tähän kisaevääksi valitsin parsarisoton sekä tiramisun. Tiramisun voi tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin maustumaan. Minä otin vapauden lorauttaa sinne vähän Jallua. Onhan kuitenkin kisat!
Lasiin tietysti proseccoa. ”Vino pellite curas!”
Hevoshuutaja: Onpas siinä Hattaralla taas maukkaan näköiset kisaeväät! Semmoinen pieni vinkki vielä sinne kisakatsomoihin, että jos pizzataikinaan ei jaksa käyttää hirveästi aikaa ja vaivaa, niin lidlistä löytyy valmis pizzapohja joka vain rullataan auki pellille.
Kisaeväät kuntoon: Bukarest
Kisaeväät kuntoon: Baku
Kisaeväät kuntoon: Munchen
Kisaeväät kuntoon: Glasgow
Kisaeväät kuntoon: Lontoo
Kisaeväät kuntoon: Pietari
Kisaeväät kuntoon: Sevilla
Kisaeväät kuntoon: Kööpenhamina
Satunnaistoisto 