Captain Marvel (2019)
Jossain futuristisella planeetalla asustaa Vers, supersotilas joka ei oikein muista kaikkea menneestä ja näkee omituisia unia. Versin mentorina toimii Yon-Rogg, Jude Lawn näyttelemä upseerismies. Vers ja Yon-Rogg + muutama muu sotilas lähtevät pelastamaan undercover-agenttia skrullien kynsistä. Skrullit ovat alieneita jotka voivat muuttaa muotoaan ja ääntään keneksi tahansa. Tehtävä menee reisille ja Vers jää skrull-päällikkö Talosin vangiksi. Humikset ronkkivat Versin päätä ja kaivavat esiin muistoja jotka sijoittuvat maapallolle. Versin onnistuu vapauttaa itsensä ja paeta alukselta. Vers pakkolaskeutuu Los Angelesiin. Leffa sijoittuu vuoteen 1995, ja koko maapallo juhlii Suomen ensimmäistä jääkiekkokultaa. Paitsi Nick Fury ei ehdi juhlimaan, sillä hän ja vanha tuttu agentti Coulson saapuvat tutkimaan Versin aiheuttamaa hämminkiä. Nick haastattelee juuri Versiä kun skrullit pistävät rähinäksi. Vers pakenee, ja Nick tappaa Coulsoniksi tekeytyneen skrullin. Nick saa pomoltaan Kelleriltä käskyn seurata Versin tekemisiä. Vers on lähtenyt seuraamaan hajanaisia muistojaan, ja Nick Fury tavoittaa tämän. Yhdessä he menevät lentotukikohtaan, jossa selviää että Vers on ollut aiemmin hävittäjälentäjä, jonka luultiin kuolleen koelennon aikana. Vers tunnistaa kuvista myös Dr. Wendy Lawsonin, joka on aiemmin ilmestynyt hänen uniinsa. Fury on typeryyttään ilmoittanut olinpaikkansa pomolleen, joka saapuukin oitis paikalle. Fury tajuaa että ei helvetti eihän toi ole pomo ollenkaan, vaan humis ihmisen vaatteissa. Versin ja Furyn onnistuu kuitenkin jekuttaa Talosia, ja kaksikko pakenee kokeellisella lentoaluksella. He lentävät tapaamaan entistä pilottia, Maria Rambeauta, joka on ilmeisesti ollut Versin paras kaveri joskus back in the days. Selviää että Vers on oikealta nimeltään Carol Danvers. Talos saapuu myös jotenki paikalle kaverinsa kanssa, ja kertoo että ei he oikeesti ole mitään pahiksia, vaan että Dr. Lawson yritti aikoinaan auttaa heitä pakenemaan ilkeän Kree-heimon ikeestä. Carol ei heti usko kuulemaansa, onhan hänkin ollut Kree viime vuodet. Talos näyttää kuvaa turmasta jonka uskottiin tappaneen Carol. Nauhoitteelta selviää että Yon-Rogg tappoi Dr. Lawsonin, ja olisi tappanut Carolinkin, ellei hän olisi jotenkin imenyt itseensä kaiken energian aluksen supermoottorista. Tuota superenergiaa Taloskin on etsimässä. Porukalla matkustetaan Lawsonin avaruusasemalle, joka on toiminut turvapaikkana skrulleille, ja Talosin perhekin löytyy samasta paikasta. Pahat Kreet Jude Lawn johdolla tulevat kuitenkin mestoille, ja ottavat kaikki vangiksi. Carolin onnistuu poistaa itsestään siru joka on rajoittanut hänen supervoimiaan viimeiset vuodet. Carol pistää hösseliksi ja pian pahikset onkin jo niputettu. Aluksella on myös Tesseract, jonka Nick Furyn löytämä kissa hotkaisee kitaansa. Kissa myös raapaisee Furyn toisen silmän sokeaksi. Jengi pakenee asemalta, ainoastaan Yon-Rogg seuraa maapallolle. Carol vääntää Yon-Roggin siltaan ja pistää tämän kotimatkalle. Mukaan lähtee myös terveiset, Captain Marvel on tulossa lopettamaan koko porukan. Carol lähtee auttamaan skrulleja löytämään uuden kotiplaneetan, ja Fury suunnittelee supersankareista koostuvaa joukkioita, Avengereita. Lopputekstien aikana palataan vuoteen 2018, Carol on saanut hakulaitteeseen viestin jonka Fury lähetti Infinity Warin lopuksi.
Captain Marvel oli yllättävän hyvä elokuva. Jälleen hienon näköinen leffa, ja plussaa hyvin toteutetusta 90-luvusta. Nick Furyn nuorennus oli tehty hienosti. Pitkästä aikaa myös soundtrack oli tosi hyvällä mallilla. Muutenkin kuin pelkkien ysärihittien osalta. Brie Larson sopi sankarittaren rooliin oikein hyvin, mutta Jude Law:n esittämä pahis jäi kyllä vähän vaisuksi. Captain Marvelissa oli myös paljon hassuttelua, ja ihan hyvääkin hassuttelua oli mukana. Kokonaisuutena tämä oli semmonen hyvän mielen elokuva. Toki Carolin supervoimat tuntuvat näin äkkiseltään melkoisen ylivoimaisilta, mutta onhan niille varmasti käyttöä Thanosia vastaan. Vielä extrapisteet hauskasta kissasta. 3½/5
Hampuusi:
Captain Marvel on aika klassinen Marvel leffa, mutta silti jotenkin freesi. En tiedä tekeekö naispääosa sen vai, että tarina viedään 90-luvulle. Jokatapauksessa kyseessä on melko perinteinen supersankarin syntytarina, joita tässä on tällä vuosituhannella nähty useampiakin, mutta onnistunut sellainen. Elokuva kertoo kuinka Carol Danversista tulee yksi Marvelin voimakkaimmista hahmoista. Brie Larson hoitaa naissupersankarin pestin mallikkaasti. Hän osaa laittaa välillä sopivasti pilkettä silmäkulmaan, mutta myös vakavoitua kun on sen aika. Oikeastaan hän on nappivalinta rooliin. Marvel-leirissä ei ole tullut hirveästi huteja tällä rintamalla muutenkaan.
Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja kaksikko Anna Boden ja Ryan Fleck eivät soittaneet päässäni mitään kelloja, mutta pienen Imdb-tsekkauksen jälkeen paljastui, että ovat tehneet aikaisemmin Hollywood-leffojen sijaan pienimuotoisempia Indie-leffoja sekä jonkin verran sarjoja. Jokatapauksessa vaikuttavat varsin pätevältä kaksikolta nimittäin Captain Marvel on taattuun Marvel-tyyliin sopivasti hauska ja nokkela sekä äärimmäisen hienon näköinen ja viihdyttävä toiminta rymistely. Elokuva pohjustaa samalla myös Nick Furyn tarinaa, kertoen muun muassa miten hän menetti toisen silmänsä. Samalla saadaan tietää tesseraktin historiaa. Muutenkin istuu loistavasti MCU-jatkumoon selkeyttäen tiettyjä asioita. Tarinan sijoittuessa aikajanalla 90-luvulla, niin Samuel L. Jacksonia on nuorennettu digitaalisesti ja pakko ihailla miten tekniikka on tässä mennyt eteenpäin. Samuel L. Jackson näyttää aidosti ja uskottavasti nuoremmalta eikä photoshopatulta. Carol Danversin ja Nick Furyn kemiat pelaa hyvin yhteen ja heidän yhteistyötään on mukava seurata. Itseasiassa se yhteistyö tuo mieleen ns. buddy movies-genren, jossa kaksi erinlaista henkilöä joutuvat olosuhteiden pakosta työskentelemään yhdessä ja alkuvaikeuksien jälkeen löytävät lopulta yhteisen sävelen.
Soundtrackillä pauhaava Nirvana, No doubt ja muu 90-luvun musiikki tuo nostalgia fiiliksiä. Ja lopussa tuli semmonen JESH!!!-fiilis kun miespahis yrittää vielä heittää viimeiset vouhotukset, mutta naissupersankarimme vastaa siihen kuin Indiana Jones konsanaan. Aivan mahtava kohtaus. Elokuva ottaa myös kantaa eettisiin asioihin ja kunnioittaa hienosti edesmennyttä Stan Lee:tä. Tälle on helppo heitellä plussia sinne tänne, muttei tämä kuitenkaan mikään huippuleffa ole. Tämä on liian turvallinen ja olisi kaivannut lisää särmää ja omaperäisyyttä noustakseen seuraavalle tasolle. En tahtoisi verrata tätä Wonder womaniin, mutta naissupersankari elokuvana tämä vertautuu väkisinkin siihen ja vaaka kallistuu pienimmillä mahdollisilla marginaaleilla Wonder womanin puolelle, mutta on hienoa, että ollaan saatu miehiseen supersankarielokuvien maailmaan lyhyen ajan sisään myös kaksi onnistunutta naissupersankari elokuvaa. Pitää vaan toivoa, ettei ensivuonna Captain Marvelin jatko-osassa mennä yhtä pahasti metsään kuin Wonder womanin kanssa mentiin.
Apropoo Captain Marvel elokuva on ollut tuotannossa jo 2013 toukokuusta asti. Tuotanto oli pitkä ja tarinaa haudutettiin pitkään. Sillä siitä haluttiin oikeasti hyvä tarina vahvasta naispuolisesta supersankarista eikä niin, että se vaikuttaisi rinnoilla varustetulta teräsmieheltä. Elokuvan tarina lainailee elementtejä vuoden 1971 Krii-skrulli-sota sarjakuvasta ja Captain Marvelin syntytarinaa on sepitetty uusiksi. Sillä alkuperäinen syntytarina on liian samanlainen kuin Green lantern elokuvassa ja mielleyhtymät siihen haluttiin välttää.
4/5
Avengers: Endgame (2019)
Infinity Warin tapahtumista on kulunut reilu parikymmentä päivää. Puolet maapallon ihmisistä on kuollut. Tony Stark on Nebulan kanssa jumissa avaruudessa ja ruoka on loppu, elämänlanka alkaa käymään lyhyeksi. Viime hetkellä kuitenkin Captain Marvel löytää kaksikon ja raahaa koko aluksen omin pikku kätösin maapallolle. Avengerit paikantavat Thanosin jostain syrjäiseltä planeetalta, jossa mies nautiskelee ansaituista eläkepäivistään. ”Nyt ne kivet tänne, niin palautetaan kaikki takaisin henkiin”- vaativat supersankarimme. Thanos kertoo että tuhosi kivet ettei niillä enää aiheutettaisi hämminkiä, nyt kun kaikki viimein on kivasti. Thorilla leikkaa kiinni ja hän irrottaa Thanosin pään. Se siitä suunnitelmasta. Viisi vuotta myöhemmin, muurahaismies Scott Lang pääsee takaisin kvanttimaailmasta kun joku jyrsijä painaa vahingossa kvanttitunnelin nappuloita. Scott suuntaa tapaamaan jäljellä olevia Avengereita, ja kertoo että aika 5 vuotta kvanttimaailmassa tuntui ihan parilta tunnilta. Yhdessä mietitään että oiskos tässä aineksia vaikkapa aikamatkailuun, ja sitten lähdetäänkin tapaamaan Tony Starkia, mies innostuu varmasti. Tonylla on kuitenkin vaimo ja lapsi ja kiva talo, mikä motiivi hänellä olisi lähteä muuttamaan nykyisyyttä. Nooh, ei mene kauan kun Tony kuitenkin pikku viskihömssyissä suunnittelee aikakoneen. Bruce Banner on onnistunut yhdistämään Hulkin voimat omaan älyynsä, ja yhdessä Tonyn kanssa rakentaa aikakoneen. Suunnitelmana on hakea kaikki ikuisuuskivet menneisyydestä ennenkuin ne ovat Thanosin hallussa, ja sen jälkeen kumota Thanosin tekemä ilkeämielinen tempaus. Thor on viimeiset viisi vuotta vetänyt brenkkua ja pelannut pleikkaria, eikä ole ensin halukas osallistumaan. Mutta lopulta kaljamahainen Thor lupautuu mukaan. Hawkeye taas on ajautunut pahoille teille menetettyään koko perheensä. Kerrankos sitä ihminen erehtyy, toteaa Black Widow ja saa puhuttua Hawkeyen mukaan kivijahtiin. Viimein porukka on kasassa, ja matkustaa pienissä ryhmissä eri vuosiin menneisyydessä. Hulk, Tony, Captain America ja muurahaismies matkustavat vuoden 2012 New Yorkiin, keskelle ensimmäisen avengers-leffan loppurähinöitä. New Yorkista saadaankin pari kiveä, mutta yhden Loki onnistuu kaappaamaan jonnekin. Tony ja Kapu menevät ajassa vielä enemmän taaksepäin, vuoteen 1970, ja Tony tapaa isänsä. Captain taas tapaa vanhan rakkaansa Peggyn. Kaverukset saavat kiven haltuunsa, ja palaavat nykyaikaan. Toisaalla Thor ja Rocket hankkivat yhden kiven Asgaardista, sen mikä oli Jane Fosterin sisällä jossain vaiheessa. Thor ottaa myös vasaransa messiin. Vormirilla Hawkeye ja Black Widow kuulevat että kiven saisi haltuunsa vain uhraamalla jotain rakasta. Voihan viulu miten ikävä tilanne. Molemmat yrittävät uhrata itsensä, mutta lopulta Black Widow menehtyy. Niisk. Nebula ja Rhodes ovat vuodessa 2014 hakemassa yhtä kiveä, ja saavatkin sen. Poislähtiessä kuitenkin Nebulalle käy jokin juttu ja hän jää jumiin ja Thanosin vangiksi. Thanos saa tietää että hänen suunnitelmansa tulisi tulevaisuudessa onnistumaan, ja hän lähettää vuoden 2014 version Nebulasta takaisin maahan. Maapallolla sankarimme kokoontuvat, ja kaikki kivet on kasassa. Hulk laittaa rautahanskan ikuisuuskivineen käteensä ja napsauttaa sormiaan. Samassa kuitenkin vuoden 2014 Nebula, joka siis nyt on nykyajassa, aukaisee menneisyyden Thanosille portin nykyhetkeen. Thanos tuhoaa avengereiden tukikohdan. Tony, Kapu ja Thor kohtaavat Thanosin. Thanos sanoo että on laatinut uuden, ihan vitun hyvän suunnitelman. Hän ottaisi rautahanskan ja tuhoaisi koko universumin, ja loisi sitten uuden. Tämä ei supersankareitamme kauheasti miellytä ja sitten myllytetään. Hansikas on sillä välin Hawkeyen suojeluksessa, jota Thanosin soturit kiihkeästi jahtaavat. Nykyajan Nebula on puhunut vuoden 2014 Gamoralle järkeä päähän, ja he pistävät ilmat pihalle ilkeästä vuoden 2014 Nebulasta. Thanos päihittää Thorin, Tonyn ja Kapun, mutta siinä samassa aukeaa lukemattomia portteja. Tohtori Strange on palannut kuolleista ja tuo paikalle kaikki mahdolliset supersankarit ja soturikansat. Black Panther, Hämis, Wanda, Karhuherra Paddington ja jopa Pepper Potts saapuvat sotimaan. Ja sittenhän myös soditaan. Pitkään. Homma näyttää vähän pahalta, kunnes ylivoimainen Captain Marvel tulee ja pistää Thanosin aluksen paskaksi. Thanosin kuitenkin onnistuu nujertaa Captain Marvel, ja hansikas on taas hänellä. Thanos napsauttaa sormia, mutta mitään ei tapahdu. Peijakkaan Tony Stark on onnistunut siirtämään kivet omaan hanskaansa. Tony napsauttaa sormiaan ja Thanos armeijoineen häviää ilmaan. Hanskan voima on kuitenkin niin valtava että Tony menettää henkensä. Tonyn hautajaisten jälkeen Captain America lähtee toimittamaan kiviä takaisin menneisyyteen, niihin paikkoihin mihin ne kuuluvatkin. Palatessaan Kapu on kuitenkin jo vanha mies, ja kertoo että vietti hyvän elämän Peggyn kanssa, ja nyt on aika siirtyä muihin haasteisiin, kuten vaikkapa politiikkaan. Kapu lahjoittaa kilpensä Falconille. The End.
21 elokuvaa piti katsoa ensin että pääsin tähän pisteeseen. Tästä on niin kovasti ollut puhetta että olihan se aikakin että minäkin tämän näin. Ja vaikka tää nyt kova leffa tietysti onkin, niin en silti ihan tiedä onko kaikkien 21 elokuvan katsomisen arvoinen. Siellä oli välissä kuitenkin leffoja mitkä ei niin hirveästi kiinnostaneet. Ehkä joku 15 leffaa olisi sopiva. Mutta kuitenkin, olihan tämä helvetin kova. Kolmen tunnin kesto ei tuntunut missään, eikä varmaan olisi tuntunut vielä tunti lisääkään. Thanos oli edelleen pirun kova pahis, ja Josh Brolin Thanosin äänenä sopii kyllä kuin tukka sialle. Ehkä tää jonku verran poukkoili liikaa välissä, ja kestostaan huolimatta eteni paikoin liian nopeasti. Aikamatkustussääntöjä en tässä ymmärtänyt missään välissä, mutta onneksi tekijät eivät niitä lähteneet kovin paljon selittelemäänkään, koska harvemmin se siitä selittelemällä paranee. Itse vain olin ajattelematta asiaa sen kummemmin, ei tämä ole mikään Nolanin leffa kuitenkaan. Lopussa kun kaikki sankarit saapuivat paikalle, melkein huusin jo telkkarille että vittu jes, oli hieno kohtaus. Toisaalta taas lopun vetistelyt eivät itseäni ihan hirveästi koskettaneet, ehkä siksikin että olin jo vähän spoilaantunut aiemmin. Ehkä tilanne olisi ollut leffateatterissa eri. Edelleen liikuttavin kohta tässä sarjassa taitaa olla se Wandan tuska Age of Ultronissa. Vaikka tää oli komee leffa, niin ei tällä silti kärkeen päästä meikän marvel-rankingissa. Ykkösenä on edelleen Thor: Ragnarok, jonka haluaisin kyllä katsella uudestaan pian. Tästä semmoista välitöntä uudelleenkatselufiilistä ei kyllä tullut. 4½/5
Hampuusi:
Avengers: Endgame ja kuten nimi enteilee, niin nyt on tosi kyseessä. Vuonna 2018 Infinity war:ssa Thanos voitti ja toteutti visionsa universumin pelastamisesta tuhoten puolet kaikesta elämästä, jotta toinen puoli voisi kukoistaa. Endgamessa kysymys on revanssista, mahdollisuudesta korjata tilanne ja pelastaa rakkaat, mutta panokset ovat entistä kovemmat. Russon veljekset jatkavat ohjaksissa ja luovat jälleen eeppisiin mittoihin kasvavan upean näköisen supersankari-spektaakkelin. Elokuva on katselukokemuksena täynnä kylmiä väreitä, voimakkaita tunteita ja kyyneleitä. Muistan edelleen miten teatterissa teki yhdessä kohtaa mieli oikein nousta seisomaan ja huutaa NONIIN JESH!!! Olin silloin ennen ensikatselua vähän skeptinen, että miten tämä saadaan maaliin, mutta elokuvan tarina on varsin toimiva ja ehjähkö paketti. Kerronta on jouhevaa ja pitkältä rupeamalta kuulostava kolmen tunnin kesto menee huomaamatta, mutta silti tämä ei ole turboahdettu vaan sopivan ilmava eikä hengästytä katsojaa. Se mahdollistaa, että liian melskaamisen sijaan hahmot saavat enemmän tilaa. Samalla mukaan tulee inhimillisyyttä.
Kaikesta hyvästä huolimatta tässä on huonoakin. Nyt kun sankarimme ovat jo kerran ottaneet nokkaan Thanokselta ja vaikka he saavatkin uuden mahdollisuuden, niin edelleen Dr. Strangen Infinity war:ssa ilmoittama todennäköisyys onnistumiselle tekee heistä massiivisia altavastaajia, niin luulisi meiningin olevan vakavampaa, mutta touhu jatkuu Marvel tyyliin kepeänä vaikka panosten kasvaessa voisi vähän vakavoituakin. Toki tässä pikkuisen synkisteltiinkin ja tuotiin hahmojen tunteita esiin, mutta ainakin minun mielestäni velmuilua ja huumoria olisi voinut olla vähemmän ja synkkyyttä lisää. Tosin mun suosikki supersankarileffat on ne synkät Batmanit eli kaikki eivät varmasti ole yhtämieltä kanssani. Ja kritiikistä huolimatta siellä oli välillä oikeasti tilanteen tarvitsemaakin kepeyttä mm. Ant-man hetkiä, mutta paljon oli myös tarpeettomia kevennyksiä.
Sitten on myös totta, että jokainen varmasti reagoi Thanoksen voittoon ja suureen hävitykseen eritavoin, mutten tykännyt mitä muutamalle hahmolle oli tehty ja mihin suuntaan heitä oli viety tappion jälkeen. Esimerkiksi Thor, enkä tiedä sopiko toi Professor Hulk sarjakuvista tuttu versio Hulkistakaan tähän, mutta menkööt. Tämäkin on tietysti vaan mun mielipide. Niin ja aargh!! Miksi piti tehdä Kuninkaan paluu lopetus ja väkisin lypsää kyyneliä yleisöltä helvetin pitkään ja monta kertaa. Kaikki teatterissa ympärilläni kyynelehtivät jatkuvasti. Kyllä mullakin saattoi mennä siinä roska silmään. Jokatapauksessa minä olen yhden lopetuksen mies. Elokuvaa ei kuulu lopettaa monta kertaa. Summa summarum. Kaikesta huolimatta varsin onnistunut päätös, yli 20:n Marvel-leffan, aikakaudelle sitoen langat kivasti yhteen koko matkalta. Pidin kuitenkin Infinity war:sta kokonaisuutena vähän enemmän, mutta kyllä tämä oli ehdottomasti hyvä, oikein hyvä.
Apropoo Avengers: Endgame on tuonut lipputuloja yhteensä 2,798 miljardia dollaria. Sillä päästään MCU:n piikkipaikalle ja oikeastaan oltiin korkeimmalla pallilla ’koko maailman eniten tuottanut elokuva’ -listallakin, mutta joku päätti pistää Avatarin uudelleen teattereihin niin se on korona aikana sitten hiipinyt Endgamen ohi.
4+/5
Esitellyt sankarit:
Captain Marvel: Teräsmies rinnoilla
+Ampuu laaseria käsistään
+Osaa lentää, ilmeisesti valovuosien matkoja minuuteissa
+Ihan ylivoimanen
-Heikkouksia en havainnut kyllä ensimmäistäkään
MCU:
Marvel Cinematic Universe: Avengers: Infinity War/ Ant-Man and the Wasp
Marvel Cinematic Universe: Thor: Ragnarok/Black Panther
Marvel Cinematic Universe: Captain America: Civil War/Doctor Strange
Marvel Cinematic Universe: Avengers: Age of Ultron/Ant-Man
Marvel Cinematic Universe: Captain America: The Winter Soldier/Guardians of the Galaxy
Marvel Cinematic Universe: Iron Man 3/Thor: The Dark World
Marvel Cinematic Universe: Captain America: The First Avenger/The Avengers
Marvel Cinematic Universe: Iron Man 2/Thor
Marvel Cinematic Universe: Iron Man/The Incredible Hulk
Satunnaistoisto 