Satunnaistoiston uudessa ruokasarjassa tutustutaan jalkapallon em-kisojen isäntämaiden ruokiin. Sarjan tähtinä toimivat Hattara ja Hevoshuutaja.
Hattara: Jalkapallo, futis, fudis, potkupallo, jalkkis, jalis. Tämän minä tiedän kyseisestä lajista:
- Tule pois maalista, kun joku haluaa kokeilla vapaapotkua. Ei, et osaa, etkä halua torjua palloa päälläsi.
- Juventuksen lempinimi on ”Vanha Rouva” ja Javier Hernandezin ”Pikku Herne”.
- Jalkapallon paitsio ei ole sama asia, kuin jääkiekon paitsio.
Kaikki tietoni jalkapallosta perustuu entisen heilani kertomaan. Hän oli fanaattinen fani, joten väistämättä minutkin vedettiin osittain tähän maailmaan mukaan. Nimesimme jopa koiramme Totiksi.
Lämmöllä muistelen kaikkia niitä grillimakkaroita ja bissejä, jotka nautin pelien lomassa. Sitä riemua, minkä Veikkaaja nostatti tipahtaessaan postiluukusta. Tapahtumista on vierähtänyt pian 10 vuotta ja samalla elämäni on vieraantunut täysin lajista. Makkaran syöntiä ja oluen juontia olen toki jatkanut äärimmäisellä intohimolla.
Yhtä fanaattisesti kuin eksäni suhtautui jalkapalloon, suhtaudun minä syömiseen. Joten mikä olisi parempi tapa uppoutua EM-kisoihin, kuin ruuan kautta? Juttusarjamme pureutuu esittelemään kisojen isäntäkaupunkeja, sekä tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Eli loppujen lopuksi, jalkapallo toimikoon tekosyynä syömingeille!
Hevoshuutaja: Mun suhde jalkapalloon on ehkä vähän syvempi kuin Hattaran. Olisko vuoden 1990 mm-kisat joista on ensimmäiset kunnolliset muistot. Kesäloma ja mustavalkoinen pieni tv omassa huoneessa josta kisoja katselin. Sen jälkeen on futiksen em- ja mm-kisoja tullut seurattua hyvinkin tiiviisti. Seurajoukkuefutistakin katselin innolla aina viime vuosiin asti. Jotenkin futista vaan tulee nykyään ihan liikaa, ja tuntuu että oikeasti merkitykselliset pelit on harvassa. Samoin pelaajista ei tunnu löytyvän samanlaisia kiinnostavia persoonia kuin aiemmin. Mutta todennäköisesti futis on ollut aina vähän samanlaista, mutta minä olen vain tullut vanhaksi. Arvokisat kuitenkin kiinnostaa edelleen, ja nyt on vielä Suomikin mukana! OI SUOMI ON!
Mitä näihin ruokahommiin tulee, niin ehkä Hattaralla on pieni etulyöntiasema, koska on käynyt kaikissa maailman kaupungeissa. Paitsi Kemissä. Itse en tässä sarjassa tule todennäköisesti lähtemään mihinkään mielipuolisiin urakoihin, vaan pidän ruuat helppoina, ja ennen kaikkea kisakatsomoon sopivina. Ja onhan tässä 11 kaupunkia/maata tehtävänä, se vaatii jo vähän aikaakin.
Polkaistaan homma käyntiin Kööpenhaminalla, koska siellä Suomi pelaa ensimmäisen pelinsä. Täytyy sanoa että itellä ei ollut ainakaan mitään käryä mitä Tanskassa syödään. Pomo sanoi että voileipiä ne syö, smörrebröd. Googlenkin mukaan semmosia ne Tanskalaiset enimmäkseen syö. Ja kieltämättä hyväähän sen on oltava, ja kohtalaisen helppo valmistaakin, joten meikä lähti sillä tähän päivään.
Pohjaleiväksi luonnollisesti saaristolaisleipää, sillä tanskalaiset pitävät tummasta leivästä. Sitten pari erilaista päällisversiota. Paistoin pannulla jonkin lidlistä ostetun kalaleikkeen, jonka alle tilli-sulatejuusto-sekoitusta. Päälle myös vähän tilliä. Toisessa versiossa on pohjalla sulatejuusto, ja päällä kinkkua ja katkarapuja. Ajattelin että smörrebröd on sellainen kylmä ruoka, joten mitenkään kuumana en kalaa tai katkarapuja itselleni tarjoillut. Ruokajuomaksi tanskalainen To Öl House of Pale. Tosi hyvä valinta tälle ruualle.
Tää oli oikein mainio eväs, ja erittäin toimiva juuri kisaevääksi. Helppo ja nopea valmistaa, ja kerralla voi tehdä isommankin setin jos on paljon syöjiä. Ja erilaisia täytevaihtoehtoja on rajattomasti. Tavallaan hirmu yksinkertainen, mutta silti en jotenkin ole aiemmin tajunnut tämmöisiä tehdä. Hämmentävää. Olut oli oikein mainiota myös.
Hattara: Kun entinen heilani löysi jälkeeni uuden tyttöystävän, ja tämä paljastui tanskalaiseksi, aloin vihata koko kansakuntaa. Samassa syssyssä minussa heräsi viha käsipalloa, vaaleaveriköitä sekä lääkäreitä kohtaan, sillä kyseinen morsmaikku edusti kaikkia kyseisiä lajeja. Myönnettäköön, että olen äkkipikainen, räjähtelevä, mutta myös nopeasti leppyvä, sillä nyt jo 10 vuoden jälkeen olisin valmis matkustamaan Tanskaan. Voisin jopa sanoa tekeväni sen puhtain sydämin. En siis suunnittelisi salamurhaa, vaan Suurta Smørrebrød-kierrosta Kööpenhaminassa. Näen itseni kauniissa kahviloissa, servetti (mielellään kankainen) sylissä ja leipä suussa.
Kööpenhaminaan liittyy ajatuksissani pääasiallisesti voileivät, vapaamielisyys sekä Tivoli. Kaikki nämä asiat liitän myös itseeni, joten sielultani olen osittain kööpenhaminalainen. Tämä tuli nyt täytenä yllätyksenä itsellenikin. Pitäisiköhän muuttaa Kööpenhaminaan?
Koska en tiedä tanskalaisesta ruokakulttuurista mitään muuta kuin leivät ja oluen, niin se toimikoon teemana. Velbekomme!
Hevoshuutaja: On kyllä pirun hyvän näkönen smörre siinä. Oletan että se leipäkin tuolla jossain on.
Kisaeväät kuntoon: Bukarest
Kisaeväät kuntoon: Baku
Kisaeväät kuntoon: Munchen
Kisaeväät kuntoon: Glasgow
Kisaeväät kuntoon: Lontoo
Kisaeväät kuntoon: Pietari
Kisaeväät kuntoon: Sevilla
Kisaeväät kuntoon: Kööpenhamina
Satunnaistoisto 