”Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin, kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi. Olet kaunis, kaunis ja maailma on sun”. Noin lauletaan yhdessä mun lemppari kevät kappaleessa eli Tehosekoittimen Maailma on sun biisissä. Tuntui hyvältä aloittaa hajatelmat sitä lainaten. Tässä on ollut pieni tauko Hajetelmien parista, mutta nyt ollaan jälleen menneisyyden ja tulevaisuuden rajalla, pilke silmäkulmassa luonnollisesti, joten on virtaa ja aikaa naputella. Tässä on ollut pari viikkoa kaikenlaista hulinaa ja töitäkin on riittänyt, ihan ylitöiksikin asti. Joten otin eilisen ihan levon kannalta ja pidin vielä herkuttelupäivän siihen päälle. Oli vain minä, minun synkkä mieli sekä sielu ja mielin määrin epäterveellistä, mutta ah niin herkullista syötävää. Aamupalana oli omar-munkki kahvit, päivällä söin pizzaa ja illalla nakkipiiloja sekä pätkistä. Kertakaikkiaan, että oli hyvää. Toki myös sielunruuaksi oli tarjolla musiikkia ja leffoja, niin nyt on paristot ladattu ja tekstiä pukkaa. Nyt kun kaikki terveysintoilijat haukkovat happeaan, että miten se tuolla lailla syö? Miksi se ei herännyt aamulla ja juonut kombuchaa? Siihen tunnin jooga ja hedelmäaamiainen? Jonka jälkeen juoksulenkki ja lounaaksi sellerismoothie ja parsasta terveelliset protskut? Entä päiväuinti Vantaajoessa ja palauttava pyörälenkki Nurmijärjevelle? Illalla sitten vihersmoothie ja mindfullnesia? Jos vielä riittäisi virtaa niin olisi aivan hyvin voinut kirjoittaa tankarunoja ja harrastaa kalligrafiaa? Semmonen kuulostaisi paljon paremmalta. Teille noin ajatteleville sanompa vaan – Pierkää kirnuun! No okei! Kävin minä muutaman tunnin ulkoilemassa päiväsaikaan, mutta sekin oli sellaista mielen lepuutusta, kun hyvässä säässä, auringon paisteessa, tallusteli kaikessa rauhassa reteesti pitkin kylän raittia. Se siitä! Tiesittekö muuten, että mikä on jokavuotisten Juha Miedon mämminsyömis uutisten taustalla historiallisesti? Jos olen ymmärtänyt oikein, niin kaikki sai alkunsa kun Juha Mieto ja Mustanaamio löivät aikoinaan vetoa, että kumpi pystyy syömään enemmän mämmiä pääsiäisen aikaan. Vedon häviäjä joutuu sitten loppuikänsä pitämään alushousuja housujensa päälle. Siitä Miedon maine lähti kasvamaan mämmisyöjänä ja näin sen tiimoilta tehdään uusi juttu edelleen joka vuosi.
Siitä tulikin mieleen, että nyt tämän vuotinen pääsiäinen ei mennyt perinteistä Passio näytelmää mukaillen, mutta kyllä tälläkin kertaa pääsiäistä vietettiin kuin jeesus konsanaan. Minäkin lähdin perjantaina ja palasin kolme päivää myöhemmin takaisin. En tosin kuolleista, ihan vaan Oulusta. Vaikka olen monena vuonna järjestänyt itselleni yhden maailmanhistorian tunnetuimmista ja esitetyimmistä draamoista eli pääsiäisen kärsimysnäytelmän. Olen ohjannut, käsikirjoittanut ja näytellyt kaikki pääosat itse. Siihen on kuulunut muun muassa itsensä kieltäminen kolmesti. Olen siis ottanut aika paljon taiteellisia vapauksia, mutta tinkimättä visiosta. Minulla on ollut täysin autenttinen meininki. Tunnelma on ollut kuin Golgatalla. Ennen kärsimysnäytelmän viimeistä näytöstä vietin yleensä viimeistä ehtoollista pitkän kaavan mukaan ja petin itseni, en kuitenkaan 30:stä hopearahasta. Lähinnä olin luvannut itselleni, että jätän shotit väliin, mutta kuinkas siinä aina kävikään? Naulasin itseäni ristille niillä shoteilla. Seuraavana päivänä henkinen orjantappurakruunu puristi kivuliaasti päätäni. Normaalisti minulla ei kuitenkaan ollut aikaa odotella kolmea päivää ylösnousua, vaan niin monesti piti kammeta itsensä pystöön vielä saman päivän aikana. Varsinkin tunturipääsiäisinä paluukulma arkeen oli monesti jyrkkä. Se minun Passio näytelmä oli vielä vähän synkempi tulkinta kuin mihin olette tottuneet. Siinä ei kukaan kävele vetten päällä. Ei ole viidestä leivästä ja kahdesta kalasta muille jaettavaa. Siinä jokaisen on sovitettava syntinsä ihan itse, syyttävältä sormelta näyttävän fyysisen olomuodon ottaneen omantuntonsa kanssa. Se oli ennen semmosta se. Nyt pääsiäinen meni ennemminkin tyyliin kaksi viimeistä ehtoollista ja vitummoinen väsymys. Sillä perjantaina vierailin ystäväpariskunnan luona pääsiäisillallisella, johon kuului myös drinkkitarjoilu. Launtaina sitten grilli-iltamiin toisen ystäväpariskunnan luo, viinin ja oluen kera. Vaikkei siinä mitään shottirallia eikä muutenkaan hirveätä spektaakkelia juhlimisen suhteen ollut, niin sen verran tuli nautittua ilolientä, että vaikkei sen kummempia huonoja oloja tullut, niin se sunnuntain väsymys oli kyllä maata järisyttävä ja planeettoja siirtävä.
Huomasitteko muuten uutisista, että pääkaupunkiseudulla oli tässä vastikään nähty susi? Havaintoja oli enemmänkin ja ihan ympäri pitäjää. Helsinki, Vantaa, Espoo ja niin edelleen. Samalla rokotettujen määrä alkaa olemaan jo ihan jonkinlainen luku. Puhutaan yli 1,2 miljoonasta annetusta rokoteannoksesta. Se on seitsennumeroinen luku. Sellainen jos olisi tiliotteessa pilkun edessä, niin hymyilyttäis ihan eri tavalla. Niin isosta luvusta puhutaan. Sen myötä uutiset ovat täyttyneet veritulpista. Samalla salaliittoteoreetikoiden puheet 5g siruista ovat vaienneet. Sivuoireista ykköspuheenaihe on ollut siis veritulpat, mutta entäpä jos siinä onkin sivuvaikutuksena myös ihmissudeksi muuttuminen? Tästä päästäänkin siihen, että ehkäpä nämä susihavainnoit eivät olleetkaan yksi susi vaan rokotteen saaneita ihmissusia? Oliko silloin täysikuu? Entäpä voisiko vampyyriksi muuttuminen olla yksi sivuvaikutus? Sellainen sivuvaikutus pistäisi jo miettimään enemmänkin rokotteen ottamista. Mitäs se vaatisikaan? Noh Renfieldin syndroomassa on pakonomainen tarve juoda verta. Siihen päälle helvetimmoinen auringonvalon ja valkosipulin yliherkkyys, niin ollaan jo lähellä. Siitä tulikin mieleen, että Suomessa kesällä vampyyrillä olisi huonot oltavat kun aurinko ei laske ollenkaan. Talvella sen sijaan kaamoksen aikaan buffet olisi auki ympäri vuorokauden. Vitsit sikseen. Palatakseni veritulppiin, niin se ei ole hirveän omaperäinen sivuvaikutus. Esimerkiksi E-pillereissä on merkittävä ja moninkertainen riski veritulppaan verrattuna yhteenkään näihin koronarokotteisiin ja ne ovat aika yleisessä käytössä naisilla, mutta jostain syystä siitä ei kirjoiteta kuin sivulauseissa, vaikka aihetta olisi. Mitä tulee ihan yleiseen tilanteeseen, niin normaali vuonna veritulppiin sairastuneita on noin 10000 ihmistä. Eli veritulpat ei ole mikään uusi juttu ja niitä paljon vuosittain. Itseasiassa koronaviruksessa itsessään on sen sairastaessa moninkertainen todennäköisyys saada veritulppa, kuin yhdestäkään markkinoilla olevasta rokotteesta. Toki riskit pitää tiedostaa ja niistä pitää kertoa. Esimerkiksi AstraZenecan rokotteessa veritulpan todennäköisyys on 0,00001% ja nyt vasta uutisissa olleen Johnson & Johnson rokotteessa vielä pienempi. Joten ihmetyttää taas tämä iltapäivälehtien pelottelu-uutisointi ja ne kauhukuvat mitä uutisissa maalaillaan rokotteista. Minä ottaisin vapaaehtoisesti samantien sellaisen hyllytetyn AstraZeneca rokotteen, jos se vaan olisi mahdollista. En miettisi hetkeäkään. Ymmärrän kyllä ettei niitä anneta kaikille, esim. Vanhuksille, mutta on jotenkin käsittämätöntä, että ne on hyllytetty täysin ja nyt ne vaan makaa käyttämättöminä jossain varaston perällä. Minun mielestä ne pitäisi ehdottomasti jakaa ainakin vapaaehtoisille, jos ei muille. Samaa hyllytystuomioita ounastellaan lehtien mukaan Sputnik-rokotteelle, jonka hankkimiseksi on neuvottelut aloitettu. On tämä melkoista puuhastelua.
Kun päästiin puuhasteluun, niin nyt kun kapakit avataan niin ajattelin ensviikolla käydä pyörähtämässä terassilla. Ehtiihän siinä, jos on oikein nopeana, vaikkei ne oo vielä auki kuin klo.10-11:00. Ehkä tarpeeton kärjistys, mutta kuitenkin aikana jolloin työssäkäyvät ihmiset eivät ehdi, eikä muutenkaan ole kannattavaa toimintaa pitää ravintolaa auki. Tämä päätös oli kyllä kunnon pyllistys ravintoalalle, jolla vältytään maksamasta korvauksia. Illallisravintoloita ei vaikuta avata, eikä pubeihinkaan ehdi edes afterworkeille tai jos asiakaspaikkarajoitukset sallii niin nopeimmat ehtii yhdelle. Siitä on yrittäjän kannalta kannattavuus kaukana. Yleensä kun lounaankin hinta on painettu jo valmiiksi niin alas, ettei siihen hirveästi jää katetta. Minun silmään tämä klo.17:00 valomerkkki ei palvele mitään muuta, kuin heti aamusta aukeavia juottoloita, joissa ammattilaiset ehtivät päivän mittaan kiskaista suomalaistyyppisen kettingin vahvuisen päiväjurrin. Kai se hallitus sitten haluaa, että ravintolabisneksessä räkälätyyppinen toiminta säilyy ja kaikki muu yhtään sivistyneempi toiminta siitä ympäriltä kuihtuu pois. Tai sitten hallituksessa tykätään vetää pitkäksi venähtäneitä kosteita lounaita ennenkuin mennään jatkoille Arkadianmäelle eduskunnan saunaan. Ne nimittäin onnistuu hienosti tällä ratkaisulla. Hyvin vaikea tässä on nähdä mitään muutakaan vaihtoehtoa. Minun mielestä tämä on keskisormi ravintola- ja kaupunkikulttuurille ja kun ratkaisu oli tämä, niin olisi parempi ollut pitää kaikki kiinni. Muulle kulttuurillehan hallitus haistattaa edelleen paskat ja lisäksi lällättelee päälle. Kevennän tähän loppuun hieman tunnelmaa ja tahdon jakaa Alvar Aallon vanhan, mutta edelleen toimivan vinkin niille, jotka suunnittelevat ikkunanpesua. Sehän on monilla ajankohtaista näin kesän lähestyessä. Tämä itsekin noudattamani ikkunanpesu vinkki kuuluu näin – ’Turha pestä ikkunoita. Valo tulee pehmeämmin sisään, kun ikkunassa on pölyä’. Kiitos ja anteeksi! Ei muutakuin heippa hei!
Apropoo alan heräilemään tai syttymään tohon mun ja Hevoshuutajan uuteen Marvel-juttusarjaan, joka alkoi maanantaina tai sitten eiliseen julkaisuun (3.julkaisu) tuli joku suonenveto ja siihen oma tekstiosuus syntyi helposti ja sitä tuli enemmän kuin aikaisempiin. Toki kun viikko sitten Hevoshuutaja laittoi viestiä, että on kirjoitellut tämmöistä ja lähtisinkö mukaan, niin olin vasta herännyt Munkkiniemestä ja melko pahassa Garmisch-Partenkirchenissä. Nimittäin hyvä ystäväni oli saapunut seudulle ja päädyimme hänen siskonsa luo juomaan viiniä aamuun asti. Töissä olikin sitten nyt kiireisempi viikko ja sai tehdä ylitöitäkin. Nämä lähtökohdat saattoivat vaikuttaa vireystilaani ja sitä myöten lopputulokseen, johon en ollut ihan tyytyväinen parin eka julkaisuun omalta osaltani, mutta ehkä se nyt lähti menemään oikeaan suuntaan. Katsotaan, mutta suosittelen myös sitäkin juttusarjaa elokuvien ystäville. Hevoshuutajahan on ollut iskussa juttusarjan alusta asti. Se oli tuollainen pieni Hajatelmista irrallinen mainospuhe ja kaupallinen yhteistyö itseni kanssa tähän loppuun. Tämän mainoksen ansiosta kustannan itse itselleni ravintola ruuan ja päälle yhden oluen valitsemassani kapakissa ensiviikolla. Take care now and bye bye then!
Satunnaistoisto 