Paljon on taas aikaa vierähtänyt siitä kun viimeksi meidän kokit tekivät jotain yhdessä. Tai no on tässä välissäkin kokkailtu ainakin kerran, mutta olikohan niin että Hattaralla puuttuu siitä vielä jälkiruoka? Saa nähdä tuleeko sitä juttua koskaan ulos. Tämä artikkeli julkaistaan runebergin päivänä 5.2.21, ja siihen liittyen ovatkin pojat laatineet omat runebergin päivän herkkunsa. Hattara osallistuu myös jälkiruuallaan, jonka resepti tosin jää hieman mysteeriksi. Mutta kyllähän taitava kokki tuosta kuvastakin voi reseptin päätellä. Hattaran syntymäpäivä on heti runebergin päivästä seuraava, joten sitäkin on tavallaan muistettu. Eräs lukijamme muuten lähestyi satunnaistoiston poikia joululahjalla!
Siis todella komeat essut! Kiitos lahjasta. Ehkä saadaan Hattarallekin oma essu jonain päivänä. Edellisellä kerralla kolmessa kokissa ei ollut äänestystä ollenkaan, joka herätti jonkin verran närää lukijoissa. Äänestäminen on kuulemma kivaa. Ollaan aloitettu neuvottelut uudesta äänestyssoftasta Microsoftin kanssa, mutta se ei vielä valitettavasti ehtinyt tähän mukana. Pitkiä projekteja tommoset. Kokeillaan saada se ensi kerraksi. Mutta eiköhän nyt katsota mitä siellä oikein on kokkailtu.
Hampuusi
En tiedä miten oikea kuva minulla on Runebergistä, sillä historian tunneistani on jo sen verran aikaa, mutta muistaakseni hän oli merikapteenin poika. Äiti taisi olla kauppiassukua. Runeberg opiskeli Turussa ja pyöri silloin J. V. Snellmanin ja Elias Lönnrotin kanssa. Lönnrotin kanssa hän ryyppäsi nuorempana ja teki siinä sivussa suomalaisista kulttuurikansaa. Pian Runebergistä tuli kaunopuheisuuden dosentti ja opettaja. Eikä tittelit ja meriitit jääneet siihen, sillä opettajan hommien lisäksi hän oli toimittaja, pappi ja professori sekä aviomies ja isä. Runojakin hän rustaili sen verran, että Runeberg on Suomen kansallisrunoilija. Eläkkeelle päästyään hän sai aivoverenvuodon metsästysretkellä ja joutui loppuelämäkseen sängyn vangiksi. Runeberg oli niin kova sälli, Runebergin päivää alettiin juhlia Suomessa jo hänen elinaikanaan. Tällainen kuva minulla on hänestä.
Runeberg tykkäsi nautiskella leivoksia punssin kera. Hän oli sillai herkkusuu. Ajattelin kunnioittaa tätä perinnettä tässä ja aloitin Runebergin päivän punssin kera. Jalluhan on Hampuusin punssi. Jallun myötä aloin miettimään Runebergin nuoruus vuosia Lönnrotin kanssa. Jotenkin näen sisäisten silmieni edessä, ettei sällit hirveästi panostaneet kokkaamiseen, muttei silloin vielä ollut pizzerioita ja kebabbiloitakaan ihan joka nurkalla. Puhtaasti operoidessani mielikuvien varassa näen miten nuori Runeberg on pienessä kankkusessa vääntänyt pyttipannua. Se on helppoa ja siihen voi tunkea periaatteessa mitä vaan. Itseasiassa vanha sananlasku kertoo, että hyvä avioliitto on kuin pyttipannu, vain sen osapuolet tietävät mitä siihen on käytetty. Se voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta minä paljastan mitä tulee Runebergin pyttipannuun. Siihen tulee HK:n sinistä, sillä Runeberg ei tyydy halpoihin kopioihin. Kivikylän lihapyöryköitä. Onhan ne markkinoiden parhaat valmispyörykät. Kananmunia ja perunaa, sekä tomaattia ja paprikaa.
Runebergin päivän kunniaksi valikoin kokkausmusiikiksi ihan mun lempimusiikkia. Eli Maj Karmaa ja tällä kertaa pistin soimaan ’101 tapaa olla vapaa’-albumin. Se on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaista levyistä ikinä. Kokkailun lomassa minua kouraisi jälleen Lama lama lama -kappaleessa kohta, jossa Ylppö laulaa – ”Oot jossain jonkun toisen syleilyssä, mä oon onnellinen” ja huutaa perään tuskaisen riipivästi. Se kouraisee miten laulun kertoja yrittää päästä yli rakastetustaan ja valehdella itselleen, että kaikki on hyvin, mutta se rakastuneen miehen tuska puskee sieltä kuitenkin läpi kouriin tuntuvasti. Hieno kohta, joka tekee vaikutuksen aina, joka kerta. Ei mennä ruuanlaitto musiikkiin sen syvemmälle. Pyttipannun teko on lapsellisen helppoa. Keitellä alkuun vähän perunoita ja pilkkoa ainekset. Sitten voita pannuun ja kipata kaikki siihen sekaisin. Hämmellä niitä aikansa ja lopulta kaataa pari kolme rikottua munaa mukaan. Tormuuttaa jossain välissä sekaan ainakin mustapippuria, mutta myös muita mausteita. Siihen enää loppuhämmennys, kunnes muna on paistunut sekaan ja näin se on valmista. Voila!
Minulla olisi muistikuva, että Runebergin tortun olisi kehittänyt hänen vaimonsa Fredrika Runeberg, joka leivostentekijän maineen lisäksi oli myös kirjailija, toimittaja sekä naisten oikeuksien puolesta puhuja. Moderni pariskunta siis. Runebergin torttu on vahvasti osa Runebergin päivää. Näimpä lähdin kunnioittamaan Fredrikan luomusta myös pyttipannussani ja koristelin sen samaan tyyliin chilimajoneesilla ja ketsupilla. Näin lopputuloksena oli äärimmäisen hyvä pyttis. Kertakaikkiaan loistava pyttipannu, johon paprika ja tomaatti toi sopivasti raikkautta, maukkaan lihan rinnalle. Tätä olisi kelvannut Runebergin ja Lönnrotinkin syödä pitkien iltojen jälkeen seuraavana päivänä ja taas olisi jaksanut rustailla runoja.
Hyvin ravitsevan pyttipannun päälle jälkiruokana toimii hyvin jälkiruoka drinkki. Itseasiassa mietin, että kun Runeberg oli leivosten ystävä, niin teen drinkin joka on kuin leivos. Näin sitä voi sitten kutsua Runebergin drinkiksi. Minulla ei kuitenkaan ollut kristallin kirkasta visioa mitä siihen tulisi, vaan kauppareissulla toimin vahvasti intuition varassa. Lopulta ostoskoriini ilmestyi Jallua (tietysti), Marjakossua (sitä mansikka-punaherukka versiota), Baileystä (koska miksipä ei) ja Latte mint maitokahvijuomaa. Lopputulos oli kyllä huippuherkullinen. Juuri sellainen kuin hyvän jälkiruuan pitääkin olla. Tällaisen jälkeen runosuoni kukkii taas ihan eri malliin.
Vaikka koronapandemian johdosta emme tänä vuonna pystyneet juhlimaan Neiti Hattaran synttäreitä värikkäin ja räiskyvin menoin porukalla, niin se ei ole syy jättää kokonaan juhlistamatta. Näimpä kiehautin Neiti Hattaran kunniaksi synttärikahvit. Koska kyseessä on ei ole mitkä tahansa synttärikahvit, vaan Neiti Hattaran synttärikahvit, niin lorautin sekaan myös Baileystä ja Jallua. Siitä ei nimittäin enää kahvi paljoa parane, eikä Neiti Hattara ansaitse vähempää. Töissä olivat vielä leiponeet nisua kotiin vietäväksikin, niin poimin mukaan kun ajattelin sen sopivan tilaisuuden luonteeseen. Hyvää syntymäpäivää ja ilon täyteisiä hetkiä Neiti Hattara!!
Hattara: Hampuusi on valmistanut pyttäriä! Ensin ihmettelin pyttärin yhteyttä Runebergiin, mutta onhan pyttipannu (ruotsiksi pytt i panna) hyvää ja helppoa ruokaa. Saattaahan olla, että metsälläkin ovat tehneet. Mielelläni saisin kutsun tätä yömyöhään syömään Hampuusin keittiöön.
Jälkkäriksi on perinteisesti valmistettu drinkki. Erikoinen valinta tuo marjakossu.Tulee ihan kesä mieleen. Oispa kesä.
Ja hyvä Hampuusi, ehkäpä ensi vuonna pääsemme taas kilistelemään syntymäpäivääni yhdessä.
Hevoshuutaja: Siellähän on monenlaista touhuttu Hampuusin lainakeittiössä. Oikein aperitiivit ja kaikki. Pyttipannu toimii aina ja Hampuusin ainekset näyttäisivät olevan a-luokkaa. Kahvin sekaan baileys ja jallu, toimii! Tarinoista myös plussaa. Mutta mikä helvetti on tuo linnunpönttöä muistuttava koriste noissa kuvissa?
Hattara
Tiesittekö, että Runebergin päivä on myös virallinen ”Työskentele alasti”-päivä. Tämän vuoksi päätin yhdistää kaksi hyvää juhlapäivää, ja kokkasin Runebergin kakun nakuna.
Mä oon harvoin palelevaa sorttia, ja sen vuoksi olen tottunut kulkemaan puolialasti niin kesät kuin talvet. Vaatteiden tehtävähän on suojata ja lämmittää. Toki voin myöntää, että omistan muutaman vaatekappaleen, jotka saavat hyvälle tuulelle. Mutta säästelen niitä erityisiin hetkiin. Esimerkiksi korppiviitan arkinen käyttö tekisi siitä heti vähemmän pelottavan.
Mutta asiaan. En ole koskaan oikein pitänyt Runebergin tortuista. Mun suussa karvasmanteli on nimensä mukainen. Siksi päädyin tekemään tällaisen kakun, jota on nyt vilahdellut kaikissa suosituissa blogeissa. Ollaan siis aallon harjalla tässä.
Kakku oli pettymys. Pohja maistui edelleen tortulle. Keskellä oleva mössö taasen oli maukasta. Mössö jatkoon!
Kokatessa huomasin, että leivonnassa alastomuus ei haittaa lainkaan, vaan päinvastoin! Kun kermaa vatkatessa lentelee, voi suoraan nuolaista sen pois. Vaatteeseen jäisi tahra. Vaikka nuolisit.
Mikäli meinaat valmistaa frittiruokaa, suosittelen siihen jotakin muuta juhlapäivää.
Hevoshuutaja: Mä en jotenkin millään usko että toi kakku olisi meikäläiselle pettymys. Iso kuppi kahvia ja ruokalusikka käteen, niin aivan varmasti vetäisin puolet kakusta yhdellä istumalla. Mitähän noi kaks oranssi juttua on tuolla sitruunan vieressä? Jos ite tekisin tätä niin joutuisin jättämään ne pois kun en tunnista lajiketta. En myöskään tiennyt minkään mantelijauheen olemassaolosta ennen tätä.
Hampuusi: Runebergin kakku on kyllä uusinta uutta. Ihan high-techia ja seuraavan sukupolven kampe. Itsekin olen vähän skeptinen pettymyksen suhteen. Kyllä tuota tapani mukaan pieni siivu menisi kahvin kanssa ja varmaan pienen hymyn kera, mutta enempi olisi hulluttelua. Tahtoisin maistaa ainakin.
Hevoshuutaja
Runebergin teemapäivää mietittäessä heitin jossain vaiheessa ilmoille sanan runeberginmureke. Sitten kun se kokkaushetki pikkuhiljaa koitti, niin en oikein keksinyt mitään kivaa runeberg-henkistä ruokaa. Otin sitten sen murekkeen, siitä on helppo virittää liputuspäivän arvolle sopivaa evästä. En oikein tiä mitä kaikkea runebergin torttuun tulee, mutta ainakin päällä on perinteisesti ollut vadelmahilloa, ja sit se on kostutettu jollain alkoholilla. Ei kuitenkaan blogimme suosikilla jallulla, vaan wikipedian mukaan arrakkipunssilla tai rommilla. Ei mitään käryä mitä on arrakkipunssi, ja saako sitä edes suomesta, joten ostin rommia. Ajattelin että rommin laadulla tuskin on tässä tapauksessa mitään väliä, joten otin halvinta. Lentskarirommi olikin todella halpaa. Ja loput sitten halutessaan vaikka kokiksen kanssa alas. Tai saunassa sellaisenaan. Tai aamukahvin seassa. Vadelmat eivät muuten olleet halpoja tähän aikaan vuodesta.
Murekkeen valmistushan on silleen aika helppoa, ja varmaan kaikille lukijoillekin tuttua hommaa, niin en lähde tässä hirveän tarkasti valmistusprosessia käymään lävitse. Rommin ja vadelmat laitoin sekaan aivan loppuvaiheessa, myös työkaverilta saatuja kuivattuja sieniä heitin mukaan. Murekkeen sisään on hyvä aina laittaa jotain kivaa, ikäänkuin tuomaan semmoista vaihtelua ja raikkautta. Joskus olen laittanut nakkeja, tällä kertaa päädyin kuitenkin juustoon, ja kaupasta sattuikin käteen chiligoudaa. Mureke uuniin ja kastikkeen valmistukseen.
Hattara on joskus sanonut että alkoholin maku yleensä häviää ruuasta sen kypsentyessä. Niinpä en ollut laisinkaan varma maistuuko murekkeessa rommi, joten tein sille kaveriksi rommikastikkeen. Eli ruskea kastike ja siihen sitten mausteita ja rommia sekaan. Maistoin kastiketta vasta valmiina, ja kohtuu tymäkkää siitä tulikin. Mutta silti ihan hyvää. Murekkeen ja kastikkeen kanssa perunoita, ruokajuomaksi paikallista olutta.
Maku oli aika jännittävä. Murekkeessa ei rommi maistunut, vadelma maistui jonkin verran, mutta ennenkaikkea rutisi hampaissa. Kastike toi aika kipakan maun mukanaan, siinä rommi maistui. Tää ei ehkä oo se ihan helpoin ruoka arvioitavaksi, mutta voin melko varmaksi sanoa että perheen pienimmät eivät tästä välitä. Murekkeen juustosydän oli aivan onnistunut veto, hyvää juustoa valitsin. Ehkä niitä nakkejakin olisi tähän reseptionnettomuuteen voinut vielä lisätä.
Jälkkäri on aivan oma resepti, ja sen valmistin Neiti Hattaran syntymäpäivän kunniaksi. Lähtökohtana oli että siinä on mahdollisimman paljon kaikkea hyvää. Alkoholia tietysti sekaan, onhan nyt kuitenkin syntymäpäivä. Jallu olisi ollut ilmiselvä valinta, mutta se on ehkä vähän liian tujua kamaa jälkkäriin, joten tällä kertaa käytin baileysta.
Lasin pohjalle murensin muutaman digestive-keksin, jonka jälkeen kaadoin päälle baileysta ja annoin imeytyä keksinmuruihin. Tämän jälkeen laitoin kerroksen karamellisoitua ja makeutettua maitotiivistettä, eli vähän niinku kinuskia vissiin. Olen kerran aiemmin valmistanut sitä itse, mutta siitä farssista viisastuneena ostin tällä kertaa valmista tavaraa. Lopuksi vielä lasi täyteen kermavaahtoa, ja koristeluun nonparelleja.
Kaksi ensimmäistä kerrosta toimi tosi hyvin, mutta jotenkin muuten niin lempeä baileys oli tässä aika tymäkkä. En oikein ymmärrä miksi. Aivankuin olisi ollut jotain tuplavahvuista baileysia. Ehkä kontrasti kermavaahdon kanssa vain oli liian suuri. Toisaalta, ensin vähän makeaa ja sitten vähän kipakampaa, ei hassumpi yhdistelmä sekään. Nimesin jälkkärin Hattaran Houkutukseksi.
Hattara: Hevoshuutajalla on ruuassaan rommia sekä vadelmaa. Jauhelihan kera. Kuinkas muutenkaan? Rommi kastikkeessa olisi varmasti minun makuuni! Vadelmat tosin hieman epäilyttävät. Täytyypä itsekin ostaa tuota chili-cheddaria. Kuulostaa ja näyttää nimittäin todella hyvältä.
Jälkkäri näyttää ihan siltä, että sitä voitaisiin tarjoilla mun synttäreillä! Nonparellit ja kaikki! Tätä ja Hampuusin kahvia. Olisi heti kerrasta humalassa, ihanaa.
Hampuusi: Ruoka näyttää lautasella oikeinkin hyvältä, mutta jotenkin minulla menee mielikuvitus ruttuun kun yritän saada mielikuvia miltä se maistuisi. Enkä ole lainkaan varma, että innostuisinko, mutta takuulla antaisin mahdollisuuden. Jälkkäri sen sijaan on Hevoshuutajaa parhaimmillaan. Tätä nimittäin saattaisin ottaa toisenkin siivun. Ihan jälkkäri par excellence.
Aiemmin:
Kolme kokkia – Nauta ja marja
Kolme kokkia – Riista ja juusto
Kolme kokkia – Kieli ja maissi
Kolme kokkia – Pekoni ja pavut
Kolme kokkia – Kala ja hedelmä
Kolme kokkia – Äyriäiset ja bataatti
Kolme kokkia – Esittely
Satunnaistoisto 